Meidän mukana

Välillä on kiva napsia kameralla kuvia ihan pitkin päivää. Mitään siitä ihan tavallisesta arjesta poikkeavaa ei tänään tapahtunut, mutta tulipa päivästä ainakin osa dokumentoitua. Nukuttiin tytön kanssa pitkään ihan vieretysten, sillä jossain aamupuolen tunneilla neiti kolkutteli meidän makuuhuoneen ovea ja simahti samantien kun pääsi viereen. Iskä lähti aamulla töihin, mutta me jatkettiin unia vielä parisen tuntia. Kiireettömät aamut ovat kyllä todellista luksusta.

Aamupesujen ja -pisujen jälkeen suunnattiin alakertaan aamupalalle. Melko perinteistä, maustamatonta jogurttia, mehukeittoa, leipää, raejuustoa, paprikaa ja tomaattia, niin ja teetä. Tyttö touhutteli pöydässä eläinmaatuskoillaan ja minä vilaisin eilen kotiin saapunutta Pirkka-lehteä. 

Aamupalan poissiivoamisen jälkeen suoritettiin päivän ikävämpiä askareita, kuten pyykinpesua ja imurointia. Siinä samalla avustettiin välillä prinsessalle mekko päälle ja barbeille myös.

Imurointi käy näillä viikoilla jo ihan hyvästä arkijumpasta, joten urakan jäljiltä pientä lepoa keinutuolissa Kotivinkkiä selaillen.

Velvoitteet kutsuivat kuitenkin pian ja oli ruuanlaiton vuoro. Laiskan emännän tiskialtaassa odottelivat eilisen iltaruuan jäljiltä likaiset astiat, jotka piti ensin putsata käyttökuntoon ja sitten vaan liedelle.

Lounaan jälkeen aloimme suunnittelemaan ulkoilua. Puistoon oli sovittu treffit naapurin kanssa ja meillä olikin oikein mukavaa.

Väsy iski vaatteita pukiessa ja äitiä tarvittiin avuksi. Tämä talvivaatekerran pukeminen alkaa olla aika sellaista uuvuttavaa puuhaa, kun tuo masu on jo jonkinverran tiellä kyykisteltäessä, mutta vielä jaksaa.

Aikamme puistoiltua palailimme kotiin ja tällä välin iskäkin oli jo töistä kotiutunut. Tähän väliin välipalaa ja sitten Pikku Kakkosta. Äidiltä pääsi myös pieni helpotuksen huokaus, sillä nyt se täysin minun vastuullani oleva päivän osa on suoritettu ja loppu voidaankin miehen kanssa hoitaa yhteistuumin.

Meneekö teidän muiden kotiäitien päivät samalla kaavalla?

Raskausajatuksia

Tässä sitä mennään. Kovaa vauhtia viimeistä kolmannesta tätä toista raskauttani. Vatsa on saavuttanut uusia mittasuhteita, mutta olo on kuitenkin melkoisen mainio. Itse kuulun siihen onnelliseen joukkoon, jonka mielestä raskausaika on aika ihanaa. Olen saanut olla melko terveenä, tietenkään olo ei ole ihan se sama kuin ennen raskautta ja pientä kremppaa löytyy vähän sieltä sun täältä, mutta ei mitään vakavaa minkä kanssa en pärjäisi, ne kaikkihan kuitenkin kuuluvat raskauteen. En inhoa kasvavaa vatsaani, päinvastoin, se on mielestäni aika ihana ja voin rehellisesti sanoa, että tunnen siitä pienoista ylpeyttäkin. Siellä kasvaa minun vauvani. 

En yritä leikkiä supersankaria ja tehdä ihan kaikkea itse. En tahdo tieten tahtoen tehdä oloani tai vauvan oloa tukalaksi. Apua olen aina saanut kun olen pyytänyt ja yleensä ihan pyytämättäkin, ja sen kiitollisena vastaanottanut (mielestäni ihan ansaitustikin). Lepäämiselle aikaa ei tässä toisessa raskaudessa ole kyllä juurikaan jäänyt, siitä on pitänyt hyvän huolen tuo meneväinen 2,5 vuotias, mutta en koe, että olisin itseäni liikojakaan rasittanut. 

En haaveile pääseväni takaisin "kuntoon" mahdollisimman nopeasti synnytyksestä. Siinäkö pitäisi piillä se onnistumisen mittari hyvälle äidille? Kokemuksen mukaan tuo synnytys ei ole mikään ihan pikkuinen juttu sille äidin keholle, joten pieni lepotauko ei taitaisi olla pahitteeksi ja samalla sen ylimääräisen energian voi sitten hyvillä mielin siirtää siihen äiti-lapsi-suhteeseen, ehkä se kuitenkin loppujen lopuksi on tärkeämpää kuin se oma keskivartalon kiinteys. Enkä tietenkään tarkoita tällä sitä, että raskausaikaina on lupa vain röhnöttää sohvalla ja vetää herkkuja kaksin käsin, maalaisjärjen käyttö lienee sallittua. Olen pistänyt merkille, että viimeaikainen fitnesshömpötys jota tällä hetkellä joka tuutti suoltaa on näemmä rantautunut odottavien äitienkin pariin. Äidit kilpailevat sillä, kuka kerää niitä kiloja vähiten raskausaikana ja kuka jaksaa pomppia pidempään ryhmäliikuntatunneilla. Tuo ei vaan mahdu minun paksuun kallooni, ei niin millään...

Eipä sillä, että minäkään niitä kiloja olisin nyt raskausaikana kauheasti kerännyt. Onkohan 3 kiloa paino noussut, tosin minulla kun löytyy muutamia extrakiloja etukäteen, joten siinä mielessä ihan hyvä vain. 

Raskaus nostaa pintaan taas melkoista pesänrakennusviettiä ja joka huone kotona tuntuisi kaipaavan jotain ihan uutta. Olen toistaiseksi tuhlannut intoani kaappien sisältöihin ja moni asia onkin saanut vaihtaa paikkaansa. Hyvä vain, sillä aina sieltä eteen tulee sitä turhaa roinaa ihan vain tilaa viemästä. Vielä kun osaisi vähän paremmin luopua tavaroista - hamsteri mikä hamsteri. 

Mukavaa loppuraskautta odotellessa. <3

Namu

Sydän hyppäsi muutaman ylimääräisen hypähdyksen tämän asunnon keittiötä katsellessani. Yksinkertaista, kaunista, jotenkin samalla vanhanaikaista, mutta hirveän modernia. Kultaa, marmoria, tiililadontaa, vanhaa keramiikkaa ja vihreää. 

 

Me on tänään nautittu ihanien ystävien seurasta ja herkuteltu. Ihan nappi päivä siis. Ihana kun matkaan osuu välillä tälläisiäkin hyvänolonkausia.


Kuvat/images: alvhem

Niin hempeetä, että...

Olen jo uuden malliston julkaisusta asti kuolaillut tuota Ivana Helsingin Indian Summer kuosia. Viimeksi lähi Kodin1:ssä piipahtaessani en enää mahtanut itselleni mitään, vaan ostinkin pienen palan tuota ihanan keväistä mintunvihreää kangasta. Mielessäni pyöri kyllä myös sama mustavalkoisena, mutta ainakaan meidän Kodin1:ssä ei ollut saatavissa sitä kuin mustapohjaisena ja olisin ehdottomasti halunnut sitä valkopohjaisena. 

Suristelin kankaasta pari sohvatyynyä kevättä tuomaan ja kangasta jäi juuri sen verran yli, että pitihän sitä yrittää jos osaisin ommella myös sellaisen kangaspussukan kukkaruukun ympärille. No kyllähän se jotenkuten onnistui, omaan tapaani taas kylläkin vähän soveltaen. 

Löytyipä samaisesta liikkeestä myös ihan sävysävyyn oleva viltti, joka oli aika erinomaisessa tarjouksessa, niin enhän sitäkään voinut olla mukaan nappaamatta. Olkoonkin, että nyt tuli kyllä aika hempeää. 

 Tuliko jo liian imelää?

Magneettista tapettia

No enhän minä tänäänkään ehtinyt niitä kuvia päivännäöllä ottaa, joten siirretään luvattua postausta vielä huomiselle. Tänään me kisastudioiltiin ystäväperheen kanssa ja naposteltiin siinä pelin tuoksinnassa aikamoinen kasa porkkanaa, selleriä, kukkakaalia, paprikaa, omenaa ja päärynää kera dippien. NAM! Tosin harmi vain, että pelin lopputulos oli se kuin se oli, mutta kavereiden kanssa jakaen ei tappion jälkeinen pettymyskään ollut niin valtaisa. Harmittelun sijaan me pelin jälkeen keitimme kahvit ja söimme marjapiirakkaa. Elämä hymyili taas. :)

Oli minulla vähän niinkuin asiaakin, kun tässä kuluneella viikolla olen tuota vauvanhuoneasiaa päässäni pyöritellyt, niin silmiini osui jotain jo aiemmin kyllä näkemääni, mutta sen paremmin kuitenkaan mitään tajuamatta sivuuttamaa. Nimittäin nämä Groovy Magnetsin tapettimagneetit. Eli kyseessä on siis ihan seinälle tapetin lailla asetettavat vuodat jotka toimivat kuin magneetti. Nerokas idea siis! Lisäksi nämä tapettien kuvat ovat aika mielettömiä. Melkoista lastenhuonekamaa sanoisin! (Tai, no kuvista kyllä tajuaa, että sopivat vähän muuallekin kotiin.)

Tykkäättekö te?


Kuvat/images: trendland

Poimintoja

Kulunut viikko on ollut taas melkoista matalalentoa. On käyty kylpylässä, tavattu vanhoja ystäviä ja seikkailtu tytön kanssa Ikeassa, jokaiselle päivälle on ollut jonkinlainen meno sovittuna. Jospa loppuviikko sitten hieman rauhallisemmissa merkeissä. Tosin joululta saadut elokuvaliput polttelevat taskussa, kun kovin pitkälle en viitsi niitä venyttää, kun ei tuosta omasta kunnosta ole sen parempia takeita. Muistelen vain, että viime raskaudessa elokuvissa istuminen alkoi käydä työstä jo viimemetreillä, puhumattakaan siitä vessassa hyppäämisestä kolmesti elokuvan aikana. ;D

Sain uutiskirjeen Länna Möbleriltä ja heillä näyttäisi olevan tällä hetkellä kaikki tuotteet alennettu sunnuntaihin asti. Joten kokoilin muutaman itseäni kutkuttelevan tuotteen pieneen kollaasiin. Ehkä joku muukin on innostunut samoista jutuista. 

POV kynttiläteline

HAY About a chair -tuoli

Milk valaisin

Nomess Copenhagen boksi

Muuto Closely Separate -vaasi

Diamond boksi

HAY Lup -kynttilänjalka

Ehrenstråhle & Wågnert Guide to London 

Tänä iltana surisi ompelukone ja olohuone sai jotain pientä uutta ylleen. Jos vain huomenna ehdin niin yritän kuvata niistä vähän palasia teillekin. Palailen myös kommentoinnin pariin huomenna, pahoittelen siis pientä viivettä. 

Kuvat/images: Länna Möbler

Vauvanhuoneen suunnitelmaa osa 1.

Lupailin teille viime viikolla, että esittelisin jonkinlaisia alustavia suunnitelmia tuosta nykyisen työ/vierashuoneen muuttamisesta vauvan huoneeksi. Me kun emme siis vielä tiedä kumpaa sukupuolta tuleva lapsonen edustaa, niin tehdäänpä suunnitelma sitten kahteen otteeseen, tytölle ja pojalle. Huoneen seinissä tällä hetkellä oleva romanttinen Boråstapeterin Linne -tapetti (vilahtaa ainakin tässä postauksessa) saa luvan jäädä huoneeseen toistaiseksi jos vauva on tyttö. Pienen tytön huoneeseen tuo tapetti kuitenkin istuu ihan kivasti, sillä silloin ei tuollainen yltiöromantiikka niinkään häiritse (ja me selvitään helpolla kun ei tarvitse vaihtaa vielä ihan hyvää tapettia). Tosin nuo tapetittomat seinät saavat päälleen valkoisen maalin tuon turkoosin sijaan. Asia onkin sitten eri jos uusi tulokas on poika. Silloin tapetti saa lähteä vaihtoon saman tien, mutta niistä suunnitelmista sitten lisää toisella kertaa.

Vaikka tuo nykyinen tapetti on pohjaltaan turkoosi, vilahtaa kukkasissa valkoisen lisäksi pikkuisen vaaleanpunaista, joten napataan se väri sieltä ja ollaan sitten tosi tyttömäisiä. Verhoiksi suunnitelmissa on hempeän vaaleanpunaiset yksinkertaiset laskosverhot, joko itsetehden valelaskosverhoina tai sitten jos kohdalle osuu jostain ihan oikean kokoiset valmiina.

H&M vauvan pussilakanasetti
Soittorasia Pom pom
Big Panda posteri by Seventy tree
Muuto Myy valaisin
Pirum Parum juliste
Egmont Toys Pupulamppu
Coccoli Homes Raincloud mobile
Färg & Form Moln pussilakanasetti

Ajatuksena olisi siis tuoda huoneeseen tekstiileissä sitä samaa vaaleanpunaista kuin tapetista jo löytyy. Seinälle muutama ihana printti, tämän hetkiset suosikit kollaasissa ja josko nyt tähän huoneeseen sitten tuo pitkään haaveissa ollut Myy valaisin. Yövaloksi tuollainen pupulamppu olisi aika hauska ja tuo Pompom-soittorasia olisi melkoinen, musiikiksi kun voisi valita perinteisten biisien sijaan esim. I just called to say I love you. :) Tuollainen pilvimobile pitäisi yrittää valmistaa ihan omin pikku kätösin, oli masuasukas kumpaa sukupuolta tahansa, sillä se olisi niin söpö. 

Varsinaisia huonekaluostoksia huoneeseen pitää suorittaa melko vähän, sillä pinnasänky meiltä jo löytyykin ja hoitopöytää ei vauvanhuoneeseen sijoiteta. Jonkinlainen säilytyskaluste kuitenkin on hakusessa tai oikeastaan se tietty kaluste on ollut hakusessa jo aika pitkään. Olen nimittäin etsinyt sellaista 50-60 -luvun puolikorkeaa liinavaatekaappia jo melko pitkään. Hinnat vaan tuntuvat tällä hetkellä hipovan pilviä ja kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksistakaan ei ole sellaista vastaan kävellyt (tai kerran käveli, mutta joku pirhana ehti juuri ennen minua sen ostamaan). Eli jos joku tietää mistä sellaisen saisi suhteellisen edullisesti niin saa vinkata ja kun kaappi luultavasti kokisin sen valkoisen värikylvyn, niin ulkopuolen kolhutkaan eivät juurikaan haittaisi. 

Askarrellaan

Meillä oli tytön kanssa suunnitelmissa jo aika pitkään, että askarrellaan sitten ystävänpäiväksi kortteja. Materiaaleja kortteihin käytiin yhdessä ostamassa jo aikoja sitten paikallisen Tiimarin alesta. Noh, niin siinä sitten kävi, että vasta tänään aamupäivällä päästiin siihen askartelupuuhaan ja sormet ristissä toivotaan, että ehtivät vielä huomenna asianomaisille perille postin mukana. 

Aika helpolla mentiin askarteluissa ja kortteihin kiinnitettiin tytön valitsemia tarroja ja pikkuisen washiteippiä, lisäksi toiset kortit saivat päälleen myös silkkipaperipalloja tytön itse liimaamina. <3 Toivottavasti vastaanottajat kuitenkin ilahtuvat.

Ehdittiin me jännittämään vähän jääkiekkoakin siinä korttien kuivumista odotellessa.

Tyttö pomppi pahvinen kypärä päässään ja huusi, että "Hyvä Suominen!" :D

Missä blogi syntyy

Sain jo aikapäiviä sitten haasteen ihanilta Syhiltä Syhinä blogista ja Jolindhalta Ihan höpönä sisustukseen -blogista. Haasteessa pitäisi esitellä paikka missä blogi syntyy. Haaste ei missään nimessä ollut helppo, sillä paikalla missä blogiani kirjoitan on vallinnut viime aikoina melkoinen pyörremyrskyn keskus. 

Huoneesta muodostui välillä epävirallinen varasto kaikelle ylimääräiselle, kuten esimerkiksi neidiltä pieniksi jääneille vaatteille, kengille ja leluille jotka on jo ihan liian "lällyjä"  neiti kaks ja puoli veelle. Epämääräisessä varastossa säilöttiin myöskin mm. rouvan kesäisiä laukkuja ja kenkiä, jotka oli alakerrasta tilaa viemästä passitettu talven ajaksi "varastoon", niitä vaan ei koskaan oltu saatu kaappin asti ja _koskaan_ ei ollut tarpeeksi aikaa yrittää saada niitä tavaroita paikoilleen. Tilanne on ehkä joillekin teistäkin tuttu...? 

Lopullisen haasteen huoneen varastoksi muuttumiselle asetti se, että kaapissa odotti laatikoissa kaikki neitosen vauva-aikaiset vaatteet, jotka täytyisi järjestellä koon mukaan ja ihan ne kaikkein pienimmät jaotella vielä neutraaleihin ja tyttömäisiin (me kun ei haluttu tietää tulevan vauvan sukupuolta etukäteen), jotta ne voisi sitten passittaa alakertaan pesuun ja käyttövalmiiksi kodinhoitohuoneen kaappiin odottamaan uutta tulokasta.

Toisaalta sitten taas mieleni ei tehnyt kovasti esitellä työ/vierashuonetta, koska tähän huoneeseen ei juurikaan koskaan oltu kovasti panostettu. Huonekalut vierassänkyä lukuunottamatta olivat edellisistä kodeista ja joutuneet uusiin tehtäviinsä orpoina ja eriparisina, eikä todellakaan millään tapaa koordinoituna kokonaisuutena. Eikä huoneeseen jatkossa panostetakaan tälläisenään, koska tilan käyttötarkoitus on lähiaikoina muuttumassa työ/vierashuoneesta tulevan vauvan huoneeksi. Vierashuone saakin nyt muuttaa kellariin ja tietokoneelle on etsittävä uusi paikka jostain muualta. 

Tulevan vauvanhuoneen suunnitelmat hyrräävät päässä jo kovaa vauhtia, joten niistäkin kuulette lähiaikoina. Esitellään kuitenkin tämä nykyinen huone vielä kerran tälläisenään. Kovin inspiroivaksi tilaa ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan. Tauluhyllyt pursuilevat tavaroita joita on vain nostettu paremman puutteessa sinne, pois jaloista pyörimästä, muu huone on hyvin askeettinen ja Ikean kampauspöytä ei ehkä ole se optimaalisin työpöytä, mutta tässä sitä on naputettu tunti jos toinenkin ja paremman puutteessa tämä on toiminut oikein hyvin. 

Jätän haasteen tällä kertaa jakamatta eteenpäin, sillä sen verran pitkään se on jo ehtinyt kiertää, enkä ole yhtään perillä kuka on sen jo toteuttanut. Jos kuitenkin on niin, että haaste sinulta on vielä tekemättä, niin nappaa se ihmeessä mukaasi ja infoa minua. :)

Tänään minulla oli raskaudenaikainen sokerirasitustesti ja voi nam, että olikin tosi ihanaa. NOT. Ensinnäkin jo valmiiksi melko kurja nuhatukkoinen olotila ja siihen verikammoisen neulaamista erittäin moneen kertaan 2 tunnin ajan (mun suonet kun tykkää juosta neulaa karkuun), kaiken kruununa kuitenkin se mahtavan makuinen sokerilitku, joka sai olon melko ällöksi. Thumbs up, että tämä mamma kuitenkin säilyisi ilman raskausdiabetesta.

PS. isot kiitokset muuten eilisen mattopostauksen kommenteista! Teistä on iso apu! <3

Olohuoneen mattodilemma, apua?!

Minua on jo pidemmän aikaa ahdistanut tuo meidän olohuoneen mattoasia. Sinälläänhän tuo olohuoneessa oleva Iskun alesta aikoinaan ostettu matto (joka näkyy esim. täällä) on ihan loistava. Pidän sen kuvioinnista ja värityksestä todella paljon. Kuviossa on kivaa graafisuutta, mutta se ei ole kuitenkaan ihan liian nähty. Ongelma vain on se, että se on pikkuisen liian pieni paikalleen. Olohuone nivoutuisi paljon paremmin paikoilleen hieman isommalla matolla. 

Meiltä löytyy kyllä tosi kiva ja oikean kokoinen tummanharmaa BoConseptin ryijymatto, mutta tällä hetkellä se ei oikein ole se optimaalisin vaihtoehto. Lattioilla kun pyörii useasti tytön barbikenkiä ja kaikkea muuta _tarpeellista_ pientä hilpetööriä (sormuksia, hiuspompuloita, pinnejä) jotka kivasti sotkeutuvat maton pitkiin hapsuihin. Toisaalta myöskään tuo eläinrintamaa näin keväisin riivaava karvanlähtöaika ei houkuttele kaivamaan hapsumattoa esiin ja se saakin pötkötellä varastossa odottelemassa otollisempaa hetkeä. 

Kivoja mattoja on maailma pullollaan, mutta juuri sitä meille sopivaa ei tahdo löytyä. Rajoitteita kun on jonkin verran. Ensinnäkin maton pitäisi olla lapsi ja koiraystävällinen, siis sillä tapaa, että puhdistus on helppoa, eikä pinta kutsu kissoja kuopsuttamaan siihen kynsiään. Kaikkein mieluiten matto saisi olla vielä sellainen, että sen voisi itse pesaista kesän tullen "mummolan mattopesulassa". Tästä tosin ollaan valmiita joustamaan, mutta ainakin paikkapesua maton pitäisi kestää. Toiseksi myös hinta pitäisi kohdata kuluttajien tämän hetkinen budjetti, joka on kyllä huomattavan alhainen. Kolmanneksi, mutta ei suinkaan vähäisempänä arkumenttina pitäisi toimia sellainen ulkonäkö joka sopisi meidän kotiin, eli ei ehkä ihan pliisukaan mutta ei kuitenkaan sellainen, että siihen kyllästyy parissa viikossa. Hankalaksi meni.

Parhaimpana materiaalina tässä vaiheessa pitäisin kunnollista paksua puuvillaa, sillä se ainakin kestäisi reilua vesipesua ja tuntuisi jalan alla kuitenkin mukavan pehmeältä. Reunat ehdottomasti kantattuina, sillä hapsut ei hirveämmin innosta. Mutta, eihän puuvillamattoja ole saatavilla koossa 200x300 (taitaa kangaspuiden koko asettaa rajoituksen tässä kohtia). Ehkä mittatilauksena onnistuisi, mutta silloin hintakin nousee kyllä rajusti yli sen oman kipukynnyksen, kun tällä hetkellä tähän elämäntilanteeseen sitä loppuiän mattoa ei tosiaan ole hakusessa. 

Etsiskelinkin verkkokauppojen valikoimasta muutamia mahdollisia ehdokkaita, tosin mattoasia on itselleni sellainen, että mieluusti tahtoisin nähdä maton ensin ihan koetteluetäisyydeltä. Kuvat kun tahtovat vääristää värejä ja materiaaleja aika paljon. 

Tällä hetkellä omaa silmää eniten miellyttävät nuo Linie Designin Asko matot, sillä vaikka graafiset kuviot miellyttävätkin niin jotenkin niitä alkaa tulla jo vähän korvistakin. Olen vain kuullut varsinkin tuosta mustavalkoisesta Asko Mixed matosta, että se on melko kellertävä, vaikka sitä ei kuvista esille tulekaan. Meillä kun lattia on melko viileän vaalea, niin kovin kellertävän luonnonvalkoinen saattaisi pompata siitä aika epäedukkaasti esiin. 

Elloksen matoista myös tuo mustavalkoinen puuvillamatto näyttää kivalta, mutta epäilyksenä on se, että materiaali on todella luirua.

Ellos Home puuvillamatto 203,50 (339,-) /punainen raita hauska, mutta kyllästyttääkö kuvio?

Ellos Home Zig-Zag matto  169,- /materiaalina polypropeeni laittaa hieman mietityttämään

Ellos Home puuvillamatto   109,- /luirua materiaalia?

Linie Design Asko vaaleanharmaa käsinkudottu villamatto n. 290 euroa

Linie Design Asko Mixed käsinkudottu villamatto n. 290 euroa

Kodin 1 Anno Pandora villamatto 355,-  /liian blogimatto?

Kodin 1 Anno Suvi puuvillamatto 299,- /kyllästyttääkö voimakas kuvionti ja väriero nopeasti?

Kysynkin nyt teiltä, että minkä maton TE sielunne silmin näkisitten meillä? Löytyisikö joltakulta teillä jonkinlaisia käyttökokemuksia joistain näistä matoista? Tai löytyykö ässä hihasta ja ehdotatte jotain villiä korttia? Olisi nimittäin kiva saada pikkuhiljaa aikaan jonkinlainen päätös.

Kuvat/images: Ellos, Länna Möbler, Kodin1

*Elloksen linkit mainoslinkkejä

Arvonta suoritettu ja metsäretki

Täällä on loppuviikkoa vietetty tuulispäänä, vähän siellä sun täällä. Vieraita on ollut useana päivänä tai sitten ollaan itse oltu kyläilemässä. Siitä syystä siis blogikin on jäänyt vähän hunningolle, kun kaikki ilta-aika on mennyt tehokkaasti muussa käytössä. Sellaista se on toisinaan. 

Sain suoritettua tuon lupaamani Lehtikuninkaan kanssa yhteistyönä järjestetyn arvonnan ja arpaonni suosikin tällä kertaa Pia B:tä, joka muuten pitää todella kivaa blogia nimeltään Kolmen Koti Rannikolla. Onnea! 

Minä olen tänä viikonloppuna ehtinyt myös lajittelemaan tytön vauva-ajan vaatteita, joukosta on eroteltu ne ihan pikkiriikkiset vaatteet niin vaaleanpunasävyissä kuin niissä neutraaleissakin. Odottavat tällä hetkellä pesua kodinhoitohuoneessa. Voi miten pieniä ne olivatkaan, en millään tahtonut uskoa, että neitonen on joskus ollut niin pikkuinen, tai ylipäätänsä, että kukaan voi olla niin pieni. <3 Housuissakin lahjetta oli se valtaisat kymmenen senttiä. :D Niin se aika kuluu ja asiat joita ei koskaan voinut kuvitella unohtavansa muuttuvat hämäriksi muistikuviksi. Tästä sitten todella epämääräisenä aasinsiltana laitetaan eetteriin viime viikonlopulta muutama kuva. Etteivät unohdu. Pääsimme mummolassa tekemään pienen metsäretken makkaranpaiston ja vaahtokarkkien paahtamisen merkeissä kuumalla kaakaolla höystettynä ihan mummolan lähimetsään. Kovin pitkälle minä en jaksa enää metsään lähteä rämpimään... ;)

Pieni makkaranpurija oli aika onnellinen itse käristetystä makkaranpalastaan (onneksi oli pappa vähän apuna). Vaahtokarkit vaan hänelle maistuivat paremmin sellaisenaan kuin paahdettuina, jollaisina itse niistä pidän kovasti. Toivottavasti kelit eivät ihan vielä ala pelkäksi loskaksi, koska vielä olisi mukava päästä eväsretkille tänä talvena.