Edelleen olen vain yhden lapsen äiti. 40 viikkoa raskautta tulee täyteen parin tunnin kuluttua. Huh. Mitä pidemmälle raskaus etenee, sen epäuskoisemmaksi alan tulla masuasukin saapumisen suhteen. Tuntuu ihan kuin vauvan syntymä siirtyisi aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi. Päivät kuluvat tuskaisen hitaasti peukaloita pyöritellen. Tunnistavatko muuta raskauden läpikäyneet samanlaisia tunteita?
Kaiken lisäksi viimepäivinä olen kärsinyt ihan uudenlaisesta raskausoireesta. Nimittäin pinna alkaa olla tällä hetkellä E-R-I-T-T-Ä-I-N lyhyt. Sääliksi käy miestä ja tuota pientä parhaimmassa uhmassaan olevaa pikku-prinsessaa. Yleensä olen melko pitkäpinnainen ja jaksan taistella lapsen kanssa luovien hyvinkin pitkälle, mutta tällä hetkellä pinnan katkeamiseen ei tarvita kovin paljon. Sekös sitten taas harmittaa ja saa olon apeaksi. Melkoiset 'huono äiti' -fiilikset siis päällä juuri tällä hetkellä, tähän kun lisätään raskauden mukanaan tuoma tunnemyrsky ja herkkyys niin soppa on valmis. Hermostumista seuraa välitön itkukohtaus ja paha mieli, eli ei niin herkkua. Sitä kuitenkin tahtoisi olla paras mahdollinen äiti rakkaalleen. Tunnistaako kukaan itseään tästä?
Onneksi sain tänään nauttia hyvän ystävän seurasta ja tyttökin sai kaivattua leikkiseuraa. Pienikin juttelutuokio piristi mieltä ja sai taas jaksamaan paljon paremmin. <3
Eipä tämä kokoajan silti ihan yhtä taistelua ole. On meillä niitä hyviäkin hetkiä toki. Toivoisi silti, että pääsisi pian tästä vatsasta eroon, josko sitten se tunnemyrsky alkaisi jollain tasolla tasoittua. Ainakin sitten jonkinajan kuluttua. Nyt ollaan kuitenkin vielä vain sinä ja minä.
Juuri mietin mikä siellä on tilanne. Kohta teitä on neljä! Onnea ja tsemppiä viimeisiin päiviin/hetkiin <3
VastaaPoistaSinäkin olit tänään mielessäni. :) Odottavan aika on vain yllättävän pitkä. ;) kiitos tsempeistä, niitä todella tarvitaan juuri nyt.
PoistaOi sentään, voimia vielä sinne! Lopussa sitä tosiaan alkaa jo turhauttaa ja väsyttää ja kaikkea, ei ihmekkään että pinnaa kiristää. Harmi vaan että eipä ne tunnemyrskyt lopu siihen synnytykseen, itselläni ne on ainakin voimistuneet vaan entisestään. Kolmas päivä synnytyksestä on mennyt joka kerta itkiessä, mutta muutenkin siinä käy kroppa ja mieli niin isoja juttuja läpi että ihmekkös tuo että vähän vippaa. Mut onneksi aikanaan kuitenkin helpottaa <3
VastaaPoistaKiitos Lyde rohkaisevista sanoista! <3 eihän se toisaalta ole mikään ihme, että pikkuhiljaa alkaa turhauttaa tämä olotila. Google tiesi kertoa, etten ole ainakaan sen pinnan kireyden kanssa yksin, vaan tuntuu olevan melko yleinen loppuraskauden oire. Vaikkakaan en ensimmäisestä muista ainakaan sen olleen näin pahana, tosin silloin olin huomattavasti vapaampi tekemään mitä halusin ja kuntokin oli silloin ihan toinen.
PoistaTunnemyrskyjä on varmasti luvassa vielä jatkossakin, mutta toisaalta on lohduttavaa tietää, että ehkä loppuvatkin sitten jossain välissä.
Voimia odotteluun! Ihana kuva teistä kahdesta <3
VastaaPoistaKiitos Kerttu! <3 Minustakin kuva onnistui poikkeuksellisen hyvin, sitä katsellessa tulee hyvälle mielelle. :)
PoistaMoikka! Kirjoituksesi liippasi niin läheltä, että oli pakko kommentoida. Itselläni viikkoja nyt 37+1 ja niin samat fiilarit. Olen menettänyt uskoni, että vauva ylipäätään joskus syntyisi (niinhän siis voi käydä) ja päivittäiset hermoromahdukset ovat tuttuja. Sääliksi tosiaan käy välillä miestä ja vanhempia lapsia, mutta onneksi kohta helpottaa..kai :) Voimia loppuodotukseen ja tsemppiä tulevaan synnytykseen, joka kuitenkin häämöttää jo ihan kulman takana :)
VastaaPoistaPahoittelen myöhäistä vastaustani! Oli lohdullista kuulla, että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. Ilmeisesti kuuluvat meillä toisilla olennaisena osana raskaana olemiseen näin viime hetkillä.
PoistaToivon tosiaan, että olotila alkaa pian helpottamaan. Tässä vaan olisi jo NIIIN valmis tositoimiin, eikä kyllä millään malttaisi odottaa, että pienen saisi jo syliinsä. Ja kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan, niin nyt kuin synnytyksen koittaessakin. <3
Onnittelut, että edes "normiolosuhteissa" sinua on siunattu pitkäpinnaisuudella. Sitä kun ei tästä mammasta löydy yhtään, ja harva se päivä pahoittaa oman ja lapsen mielen, kun tuolle ihanalle 8- vuotiaalle raivoaa milloin mistäkin. Ei taida vuoden äiti -palkintoa ihan heti tähän osoitteeseen tulla, vaikka näinkin monta vuotta on harjoiteltu. Tsemppiä loppuodotukseen, kyllä ne kai kaikki on jossain vaiheessa tupsahtaneet ulos.
VastaaPoistaSari
Kiitos Sari! <3 Eiköhän se tosiaan niin ole, että kyllä se vauva sieltä ennen pitkää ulos tulee. :) Sitä vain tuntuu niin hölmöltä odottaa ja odottaa. On mukavaa, jos välillä tarjoutuu jotain muuta tekemistä jossa ajatukset saa pois tästä odottamisesta. Mieli on niin malttamaton. :)
PoistaTsemppiä. Mä olen miettinyt, että laskettu aika voitaisiin ilmoittaa jotenkin eri tavalla. Esimerkiksi näin: "lapsesi syntyy viimeistään 28.7.14". Tuo olisi joku 43+0 (?) ja odottaja tietäisi että lähtö voi tulla paljon aiemmin, mutta viimeistään silloin.
VastaaPoistaNykysysteemi on huono. 39+4 syntynyt on "aikainen tyyppi" ja 41+2 on "myöhässä", vaikka se ei tietenkään ole niin.
-Kaislakerttu
Tuossa olisi ihan oikeasti järkeä. Sitä vaan alkaa tuijottaa sitä laskettua aikaa kalenterista ja kaikki kiertyy sen ympärille, vaikka aika useinhan yli mennään ja se on aivan normaalia. :) Kiitos tsempeistä! <3
PoistaVoi miten kauniita te olette tuossa yhteiskuvassa, äiti ja tytär! <3 Tuli ihan itku silmään tuosta viimeisestä lauseesta: mulla on kans tytär ja kun hänet piiiiitkän odotuksen jälkeen sain, ajattelin, ettei koskaan meidän välille tulisi mitään, ei edes sisarusta. Mutta niin sitä vaan rakkaus kasvaa lapsen kasvaessa ja nyt on jo sellainen olo, että mulla saattais olla täällä jo vähän ylimääräistäkin rakkautta annettavana pikkusisarukselle <3
VastaaPoista-Lyydia