Joulukeittiö ja suussasulava mangopiiras

Täällä joulukiireet on vieneet mukanaan. Meillä on myös hoivattu korvatulehduksesta kärsivää neitiä ja pienempää vaan muuten tosi räkäistä palleroa. Yöt on olleet melko katkonaisia ja päivät menneet ohi kuin sumussa. Elättelen toiveita, että ensi vuosi olisi meille hieman valoisampi sairastamisten puolesta. Onko teillä muilla lapsiperheillä tämä syksy ollut erityisen koetteleva tautien suhteen? Itsestä ainakin tuntuu, että meillä on oltu paljon enemmän kipeitä kuin terveitä viime kuukausina. Vai onko se sitten vaan tuo maaginen 3v ikä jolloin kerätään kaikki taudit magneetin lailla?

Vielä olisi paljon tehtävää ennen kuin joulu saa tulla, mutta mitään stressiä en silti suostu ottamaan. Tänään matkataan kummipojan perheen luokse vierailulle ja huomenna vielä tiedossa olisi joulukonserttia, se vähän raskaampi versio. Muutama lahja pitäisi vielä hankkia ja paketoida, sekä pikkuleipiä leipoa. Ei mitään isoa siis. 

Keittiössäkin on pikkuinen kuusi tönöttänyt jo pari viikkoa, mutta se on vaan jäänyt kuvaamatta, joten hoidetaan se pois alta nyt kun vielä se paikoillaan on. Punainen sydäntarjotin löytyi mummolasta ja rumpupiparirasia Tigerista.

Testasimme eilen Me Naisista löytynyttä Mango-vuohenjuustopiirasta ja se oli kyllä todellinen menestys, joten luulen, että meidän joulun kahvipöydästä tulee tätä löytymään. Jaanpa samalla tuon ohjeen teillekin. Tässä on ripaus jotain tuttua, mutta silti makukokemus on uusi.

Mango-vuohenjuustopiiras

400g voi- tai lehtitaikinaa (itse käytin voitaikinaa, koska siinä mielestäni parempi maku)
2 rasiaa (á 150g) pehmeää vuohenjuustoa
n.200g mangoa säilykkeenä (itse käytin vähän reilummin)
2 rkl hunajaa
1 tl rouhittua mustapippuria (itse käytin pippurisekoitusta myllystä)

Alkuperäisessä ohjeessa tämä oli tehty ilmeisesti yhdestä isosta levystä, mutta minulla oli erillisiä levyjä. Yhdistin levyt kaulitsemalla ja käänsin reunoista levyn kaksinkerroin, jotta keskelle muodostuisi syvänne, jossa täyte pysyy. Tämä toimisi varmasti mainiosti myös erillisinä pikkupiiraina ja aionkin seuraavaksi testata ohjetta niin.

Pehmennä juusto haarukalla ja levitä pohjan päälle veitsellä.

Levitä päälle mango viipaleina ja valuta päälle hieman hunajaa. Viimeiseksi rouhin pintaan tuota pippuria myllystä.

Paista piirakkaa 225 asteessa noin 10-15 min.

Makoisia joulunalushetkiä! <3

Uusia koristeita

Viikonloppuna nautittiin ihanasta jouluisesta musiikista, tavattiin rakkaita ystäviä ja sukulaisia, ihasteltiin Designtorilla sekä hoidettiin tontun tehtäviä. Tänä vuonna ehdimme jopa viedä muutaman paketin Joulupuu-keräykseen. :) Jouluinen fiilis on siis vallannut mielen. Kotiinkin tupsahtaa esille lisää jotain jouluista vähän joka päivä. Eilen asettelin jo muutama vuosi sitten ostetun koristetelineen esille ja siihen muutaman tämän vuoden ostoksen. 

Pronssiset tähdet löysin H&M homesta joskus syksyllä, musta lastukoriste ja puinen tähti ovat eilisiä löytöjä Kodin1;stä.

Joulumatto, hitti vai huti?

Meidän kodin joulusomistus sai ihan uudenlaista ryhtiä, kun mummolan vintiltä löytyi olohuoneeseen mitä ihanin ikivanha matto. Äitini oli jo tätä mattoa heittämässä kierrätykseen, mutta onneksi ehdin väliin. Niin ne vain tyylit kiertävät kehää, sillä tämä matto on melkolailla saman tyylinen kuin nyt aallonharjalla ratsastavat uutuudet. Itselleni matolla on tietysti melkoinen tunnearvokin, sillä muistan tämän maton lapsuuteni jouluilta. 

Hitti vai huti?

Niin ja hei, eilen kokoilimme jotain muutakin olohuoneeseen. Siitä seuraa tarkennuksia myöhemmin, mutta esitellään tontun tämänpäiväinen lymypaikka.

Tänään tontuttaa kympillä

Kyllä se tonttu edelleen mukana kulkee. Tänään se lymysi liesituulettimen päällä. Oivallinen paikka pienelle tontulle.

Keittiön muusta joululookista enemmän kunhan ehdin paremmin kameran ääreen. Nyt kutsuu anoppila, johon tytöt jää hoitoon elokuvan ajaksi. Palaillaan. Pus pus. :D

Naperon lahjatoiveet

Pahoittelen tonttukalenterin puuttumista muutamalta edelliseltä päivältä. Lähdettiin viikonlopuksi mummolaan ja en pakannut mukaan kuvausvälineitä. Viikonloppu venähti sen verran, että palailtiin kotiin vasta eilen. Tällä viikolla ohjelmassa on montaa. Kohokohtina ainakin ystävän luona vierailu katsomassa ihan pikkiriikkistä poikaa, lisäksi miehen kanssa suuntaamme katsomaan Hobittia eläviin kuviin (woot woot!) ja perjantaina tiedossa olisi vanhempieni kera joulukonsertti ja lauantaina sitten juhlitaan serkkujen ja tätien, sekä setien kera suvun pikkujouluja. On tämä kiireistä tämä joulunodotus. :D

Meillä joulua odotetaan melkoisen kovasti tuon vanhemman tytön puolesta. Joulupukille on toiveita esitelty pitkin syksyä ja hänellä alkaa aika hyvin olemaan hallussa jo tuo mitä hän tahtoo. ;) Päänvaivaa aiheuttaakin tämä nuorempi, puolivuotias tyttösemme. Hän kun on sellaisessa iässä, että ei nyt oikein osaa vielä mitään kaivata, mutta kuitenkin jotenkin pitäisi muistaa, jotta sitten isompana olisi kiva ajatella, että tämän minä sain ihan ensimmäisenä joulunani. Tahtoisin myös niin, että osa leluista ja tavaroista olisi vain vartavasten hänelle hankittuja, jotta ihan kaikki ei olisi isosiskolta perittyä. Turhaa krääsää ei kuitenkaan kaivata, vaan olisi kiva, että lahjat olisivat pitkäikäisiä ja kestäisivät katsetta pitkänkin ajan kuluttua. 

Tarpeita meillä oikeastaan on vain joihinkin uusiin ruoka-astioihin, koska isosiskon vanhat alkavat olla jo melko paljon käytettyjä. Nuo Ingela Arrheniuksen (4.) lautaset ovat kyllä syötävän söpöjä ja Dombo-mukista (6.) saisi hyvän otteen ja miellyttäisi se samalla äidin silmääkin. Mietittiin isommaksi lahjaksi tytölle jonkinlaista keinuhevosta kun sellaista ei ainakaan isolla siskolla ole, esimerkiksi tämä Brion (5.) hevonen on ihanan värikäs ja klassinen.  Kirjat ovat myös tuossa iässä kuluvaista tavaraa ja isosiskon vanhat kirjat taitavatkin olla järjestänsä kulmista nakerreltuja. Puppe ja Maisa (3.) kirjat olivat isosiskon suosikkeja, joten uskon, että pikkusiskokin ne kelpuuttaisi. Me myös tykätään laulaa paljon ja siitä Pikku-E:kin selvästi nauttii, joten tuollainen joululaulukirja valmiilla musiikilla olisi kyllä tosi kiva juttu. Lisäksi tuo Brion Klovni (2.) on sellainen klassikko, joka menisi ihanasti lastenhuoneen koristeena siihen asti kunnes pääsee käyttöön, kun vielä se on ehkä turhan vaativa. Tykästyin myös tuohon BR-lelun pujotteluleluun (1.), jossa ihania puisia eläimiä. Kiva toteutus siis ja iloa riittää varmasti pitkään. 

1, 2, 3, 4, 5, 6

Mitä teidän pienet saa lahjoiksi tänä vuonna?

Pimeä viitonen ja lapsiystävällinen IKEA

Että, osaakin olla pimeä päivä! Miten kurjalta se tuntuu parin hieman aurinkoisemman päivän jälkeen! Kuvistakin tuli ihan yhtä puuroa, vaikka kuinka yritti "päivännäöllä" ehtiä ne ottamaan. 

Eilinen Ikeakeikka olisi ehkä voinut mennä paremminkin, mutta sain suurinpiirtein kaiken mitä läksin hakemaan. Tapahtui silti jotain mainitsemisen arvoista jonka haluan teillekin kertoa. Kiertelin tyttösten kanssa alakerrassa, pienempi tyttö vaunuissa kitisten, kun tahtoisi seurata nykyään ihan kaikkea, isompi tyttö nätisti (ihme kyllä) kävellen ja minulla toisessa kädessä sellainen perässä vedettävä kärry jossa ostoskassi. Noh, minulla oli muille hoidettavia asioita, joita varten kaivelin puhelimen esiin ja piti palata edelliselle osastolle hakemaan tavaraa. Tässä vaiheessa kädet eivät enää riittäneet tuon perässävedettävän ostoskärryn vetämiseen, vaunujen työntämiseen ja puhelimessa puhumiseen samalla kun pidin silmällä tuota vanhempaa tyttöstä. Joten ajattelin, että jätän ostoskärryn tähän sivuun hetkeksi ja siirrytään edelliselle osastolle etsimään sitä mitä pitikin. Toiselle osastolle päästyämme vanhempi neiti päräytti ihan hirmuiset itkut ilmoille. Syynä oli se odottamaan jäänyt ostoskärry. Neiti kun pelästyi, että joku vie meidän kärryt! Yhtäkkiä kuin tyhjästä viereemme ilmestyi mies Ikean uniformussa ja ojensi tytölle pienen pehmoisen keijun ja kysyi, että haluaisitko sinä tälläisen. Itku loppui kuin seinään!

 Jos on viimeaikoina paljon kirjoiteltu melko pikkulapsivastaisista kaupoista niin nyt kyllä täytyy antaa täydet pisteet ja papukaija merkki Ikealle heidän työntekijänsä tilannetajusta! Ette voi uskoa miten hyvältä tämä tuntui jo hieman kireästä äidistä, joka yrittää epätoivoisesti pitää kaikkia lankoja käsissään. Pieni juttu kaupalle, mutta iso juttu minulle ja tytölle! 

Olisipa mukava kuulla onko teille sattunut vastaavia postiivisia yllätyksiä lasten kanssa liikkuessa?

Positiivisia ajatuksia! 

Joulukuun neljäs

Valkoisesssa kodissa näyttäisi alkavan vatsataudin jälkeinen elämä. Tai ainakin siltä näyttäisi, sillä vanhempi neiti on ollut oireeton koko eilisen päivän ja tämän aamupäivän. Toki ruoka ei maistu vielä ihan entiseen malliin, mutta selkeästi paremmin jo. Tässä vaan mietitään, että iskeekö meihin muihinkin vai säästytäänkö. Toisaalta olisi sen luulleen jo iskeneen, kun neidillä se alkoi tasan viikko sitten. Fingers crossed! Saatiin eilen tytön kanssa jopa leivottua niitä pipareita sillä uudella Pikku Myy -muotilla ja hienoja tuli!

Tänään tonttu lymysi sellaisessa paikassa, että tyttö paikallisti sen heti aamulla alakertaan laskeutuessaan. Mutta, paikka on kyllä kuin tontulle tehty! 

 

Tänään ajateltiin lähteä uhmaamaan tuota vatsatautia Ikeaan. Olisi hieman tontuntöitä tehtäväksi ja ilmakin mitä mainioin Ikeassa uhrattavaksi. :P Onpa kyllä ihana nähdä aurinkoa pitkästä aikaa! Tuntuu, että energiaa tuli heti reippaasti lisää!

Tontun kolmas päivä

Joulukuun kolmas jo tänään. Mihin aika rientää? Eilen tehtiin iltaisella pieni joululahjakierros miehen ja nuorimman kanssa. Paljon ideoita, mutta vähän mitään hankittuna silti. Kotiinkin löytyi vähän puolihuomaamatta jotain talvista. Yritän saada huomenna päivänvalossa kuvailtua.

Tonttu piilotteli tänään Stringtyöpöydällä, joka on kyllä kaikkea muuta kuin jouluinen. Ehkä pieni joulupäivitys siihenkin olisi paikallaan.

Tonttukalenteri päivä 2

Tänään Tonttu Tonttu, niinkuin isompi neideistämme sen osuvasti nimesi piilotteli tälläisessä paikassa. Löydätkö sinä tontun heti kuvasta?

No siellähän se nökötti, halkopinon päällä. Mukanaan tontulla oli paketti, josta paljastui Pikku Myy -piparimuotti.  Pipareita siis pitäisi leipoa, mutta meillä isompi neiti on tällä hetkellä vatsataudin kourissa ja juuri nyt ei taida olla oikea aika pipareille. Yritetään loppuviikosta uudelleen.

Kukkuluuruu!

Tonttukalenteri 1. päivä

Meille muutti taas jouluun asti asumaan pikkuinen tonttu. Tonttu lentää joka yö Korvatunturille raportoimaan ja palaa sitten taas seuraavaksi aamuksi hieman eri paikkaan siirtyneenä. Tänä vuonna isomman tytön joulukalenteri myös toimii tontun välityksellä ja tontulla on aamuisin pikkuinen paketti mukanaan. Tänä vuonna myös te saatte nauttia tontusta joulukalenterin muodossa päivittäin. Kyllä mä lupaan laittaa väliin myös jotain muuta postausta. :)

Tähtinauha

Meillä vanhempi neiti sairastaa taas. Kuume nousi viime yönä ja tänään ollaan oltu voipuneita. Syksy on ollut sairastelun kannalta kyllä tosi kurja. Ollaan kaikki oltu vuoronperään kipeinä ja välillä kun tuntuu, että nyt näyttää paremmalta niin kaikki alkaa uudestaan. Alkuviikosta kun tyttö oli vielä terve niin kerhossa he olivat  askarrelleet ihanan hopeatähtinauhan. Se pääsikin heti esille olkivalosarjaan kiedottuna. Miten tälläiset pienet vähän kömpelöt lasten askartelut voivat ollakin niin ihania ja hellyyttäviä, niin aitoja. 

 

Pimeys vaan pääsi yllättämään kesken kuvailun. Taas se aika vuodesta, huoh.

Jouluisia kuvia seinälle?

Kuten jo kerroinkin kävimme tyttöjen kanssa sunnuntaina joulukorttikuvauksessa Piritta Lipiäisellä. Viime vuonna myöhästyin hitusen ajanvarauksesta ja ei sitten päästy ollenkaan, mutta tänä vuonna olin heti kärppänä valmiina varaamassa aikaa, Kyllä kannatti, vai mitä?!

Aww....

Mä vähän luulen, että on pakko teettää tyttösistä joulukorttien lisäksi myös isompi kuva seinälle ripustettavaksi. <3 Kumpi olisi valintasi?


Kuvat: Piritta Lipiäinen

Hipihiljaa

Tänään vietin kotona rauhallisen aamupäivän, kun isompi tyttö oli kerhoilemassa ja pienempi nukkui päiväuniaan. Harvinaista herkkua tälläiset hetket vain yksin kotosalla. Mitenkäs muuten se tulikaan käytettyä kuin kuvia kuvaten. Pienen hetken koti oli siisti ja lelut laatikoissaan. Nyt taas näkymä on jotain ihan muuta. Joululaulut soivat silti edelleen ja kynttilöissä on tuli, kotona on hämäränhyssy - mukavaa. 

Joulu hiipii salakavalasti hipihiljaa meidänkin kotiin. Pieniä hankintoja on tehty ja vanhoja suosikeita kaiveltu laatikoistaan esille. Koristevalot piristävät mieltä tässä pimeydessä ja niitä onkin ripoteltu vähän sinne ja tänne. Kynttilätkin saavat hetken palaa, kun ei tarvitse vielä nuorimmaista varoa, vanhempi osaa onneksi aika hyvin jo varoa. Jouluun meillä valmistaudutaan pehmeän metsänvihreän, kuparin ja puunsävyissä, ehkä sitten lähempänä h-hetkeä lisätään vähän punaista. 

Punaista ja valkoista

Eiliset juhlat juhlittiin kuin juhlittiinkin uusin koristein ja hieman erilaisella kattauksella kuin aiempina vuosina. Kattauksen väriteeman vahvisti kaupasta viime viikolla löytämäni ihana punainen koristevalosarja ja viimeisteli se kun unohdin itse käydä ostamassa kukat ja laitoin miehen asialle. Ja mieshän hoiti homman ihan nappiin, ihana punavalkoinen kimppu, josssa mm. amaryllista. Sitten paljon kynttilöitä ja tuikkuja luomaan tunnelmaa, mukaan rakkaat ihmiset ja pisteenä iin päälle maistuva juhlaruoka = onnistuneet juhlat. :)

Tänä aamuna meidän tyttöset kävivät joulukorttikuvauksessa ja lupaan tuotokset esitellä täällä blogissakin sitten kun ne saadaan. Ihana Piritta oli ihan yhtä ihana, kuin edelliskerrasta muistelin! Olipa muuten hauska marssia kuvaukseen kun meidän perässä ja meitä vastaan taapersi pieniä sisaruksia supermätsimätseissä asusteissa. Ihan niinkuin meilläkin. :D

Taas se alkaa: muisteloita

Meillä olisi taas viikonloppuna edessä perinteiset kiitospäivälliset, kera miehen syntymäpäivän juhlistuksen ja pienimmän tytön puolivuotispäivän. Olemme taas siis kutsuneet perheemme koolle syömään ja viettämään mukavaa iltaa yhdessä. Meille tämä juhla on aina ollut samalla se lähtölaukaus jouluun. Tällöin on ekat jouluiset koristeet kaiveltu esille ja niitä pikkuhiljaa aattoa kohti lisäilty. 

Yleensä minulla on ollut illan menu suunniteltuna jo piiitkään ennen juhlia, mutta tänä vuonna se on vähän vieläkin hakusessa. Varmaankin mennään pitkälti samoilla hyväksi koetuilla klassikoilla, joita ei sovi muuttaa eli ainakin bataattilaatikkoa, vihreitä papuja pekonin kera, parsakaalisalaattia, ambrosian salaattia, valkosipulilla maustettua muusia, ennen meillä oli myös aina kalkkuna, mutta nykyään sitä on niin huonosti saatavilla vielä tähän aikaan vuodesta, että vaihdettiin se kinkkuun viime vuonna ja samalla linjalla jatketaan tänä vuonnakin. Jotain uutta pitäisi kuitenkin listalle vielä kehitellä, ihan huvin vuoksi, kurpitsaa kenties. Jälkkäriksi ehkäpä pecanpähkinäpiirakkaa kera kermavaahdon. 

Viime vuosina on luotettu koristelussa myös samaan teemaan, hopeista, kristalleja ja mukaan hieman vihreää. Saa nähdä saisinko tänä vuonna aikaiseksi jotain ihan muuta. Toisaalta tuohon "vanhaan" tyyliin koristeet löytyvät jo hyvin valmiina ja kun aika nykyään on melko kortilla niin ei siis tarvitse lähteä miettimään kaikkea ihan alusta alkaen, mutta katsotaan nyt mihin päädytään. Jotain uudistusta kuitenkin mielisin, karsitaanko vai lisätäänkö soppaan jotain muuta väriä, kas siinä pulma. Tunnelmoidaan nyt vielä viime vuosien tunnelmissa näiden kuvien kera.