Neidin valtakunta

Tänään pitkästä aikaa tuli kuvailtua isomman neidin huonetta, kun pienempi veteli päiväsikeitä. Jotain pientä ja suurempaakin muutosta on sitten viime kerran jälkeen tapahtunut. Mies suti vaatekaappien oviin liitutaulumaalia ja tuntui, että koko huoneen ilme raikastui, sekä ryhdistyi samalla. Harmittaa näin jälkikäteen, ettei tullut laitettua myös magneettimaalia samaan syssyyn. Myös kaapistot saivat lisäosan, kun nuo laatikot nyt vaan tuntuivat niin näppäriltä lelujen säilöntään. 

Tyttömäistä, tottakai, vaaleanpunaista, mutta myös värikästä, hörhelöä, mutta ei liikaa. Näistä on meidän isomman neidin huone tehty. Pienemmän tytön huone onkin vielä AIVAN vaiheessa, joten niitä kuvia saatte vielä hetken odotella. 

Suuri taiteilija työssään. :)

Pitää jakaa teidän kanssanne tuo tämänpäiväinen neidin taideteos. Prinssi ja prinsessa käsi kädessä. <3

Vinkkejä lapsikuvaukseen - älä tee näin

Olen ihastellut monissa blogeissa upeita lapsikuvia. Itsekin olen toisinaan onnistunut nappaamaan muutaman onnistuneen otoksen pienestä mallista, mutta tänään ei ollut se päivä. Vai mitä mieltä olette näistä edustavista otoksista?

Muistiin vastaisuuden varalle, että aina ei voi voittaa ja se pääpanta oli virhe... ;)

Kevät ja karvat sohvalla

Kyllä täällä henki pihisee, vaikka täällä blogin puolella onkin ollut totaalisen kuollutta. Olin niin uudella innolla vuoden vaihteessa lähtemässä bloggaamaan, mutta eteen tuli tuo sappirakonpoistoleikkaus ja siihen se sitten jäikin. Leikkaus itsessään sujui melko hyvin. Sain kuitekin pieniä komplikaatioita leikkauksessa, jotka vähän hidastivat paranemista. Suureksi epäonnekseni onnistuin saamaan jonkin pöpön leikkauksen aikana ja parin päivän kotona olon jälkeen nousi kuume ja ensin kärvistelin kotosalla särkylääkkeiden voimin, mutta viikonlopun jälkeen raahauduin terveysasemalle. Diagnosoivat minulle angiinan ja korkeat tulehdusarvot. Lääkekuuri kädessä poistuin kotiin potemaan, mutta olo vaan jatkoi huonontumistaan. Parin päivän kuluttua palasin lääkäriin ja sieltä minut passitettiinkin suoraan sairaalahoitoon. Tulehdusarvot hipoivat pilviä ja olo oli kyllä niin kaamea, että ajattelin tämän taudin olevan turmiokseni. Kolmen päivän sairaalahoidon jälkeen pääsin kotisairaanhoidon piiriin ja viikon verran antibiootti kulki suoraan suoneen kolmesti päivässä. Vihdoin olo alkoi hieman kohentua, mutta melko heikkona silti oltiin. 

Blogin kirjoittamiseen energia oli hyvin vähissä ja kotona näytti siltä kuin pyörremyrsky olisi iskenyt. Tilannetta ei yhtään ole parantanut uhmaava kolmevuotias ja nopeasti liikkumaan lähtenyt 8kk ikäinen. Täällä on siis pikkuhiljaa yritetty raivata kotia kuntoon, pyykkivuoria pienemmiksi ja keräillä energiaa kevättä varten. Uudet sohvatyynyt ovat odottaneet pussissa sohvalle pääsyä jo parisen viikkoa ja tänään vihdoin oli se päivä kun energiaa oli riittävästi niiden vaihtoon. 

Aloitellaan siis varovasti ja pikku hiljaa. Suuret kiitokset kaikille blogia lukemassa käyneille ja anteeksi tämä syvä hiljaisuus. Kevääksi on kuitenkin suunnitteilla aika paljon, tosi kivoja, varpaanpohjia kutkuttavia uusia juttuja, joihin tahtoisi heti päästä käsiksi on siis tulossa. Kunhan vaan tämä ikirouta ensin sulaa. 

Ja tässä ne pitkään odottaneet sohvatyynyt kera karvojen. ;D

Niin ja joo, toi yks on sitten ihan elävä karvakasa, vaikkakin hyvin maastoutunut. ;)

Ihanaa kevättä! <3