Seesteinen harmaa

Meillä juhlitaan sunnuntaina 2-v täyttävää tyttöämme, ja ehkä vähän tänään vuotensa täyttävää äitiäkin siinä samalla. Aloitin juhlien suunnittelun eilen, en siis jättänyt itselleni liiemmälti aikaa tähän työhön, mutta eiköhän näistä vielä ihan kivat kemut saada. Nälkä vaan kasvaa syödessä ja suunnittelutyö on kivaa, eli vielä pitäisi tehdä aika monta erinäistä hommaa juhlia varten. Eniten minua rassaa tällä hetkellä se, että menin tytölle lupaamaan, että Pikku-Myy kakku tulee. Ei ehkä niin helppo kun olin etukäteen ajatellut. Dääm. Toteutusideat siis ontuu tällä hetkellä melko pahasti, mutta katsotaan selviääkö pää iltaan mennessä. 

Eilen surffaillessa silmiini osui tosi kiva koti. Eniten tässä kodissa minua viehätti tuo ajattoman harmaa ja tyylikäs keittiö, sillä se näyttää siltä, että se on tyylikäs vielä kymmenen, tai kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua. Muutenkin kodista henkii hirveän seesteinen fiilis. 

ps. Sain mieheltä aika ihanan lahjan!  <3 Kerron huomenna paremmin jos saadaan ne seinään asti tänään. ;)


Kuvat/images via: Tania Handelsmann  Styling: Tania Handelsmann Photo: Jem Cresswell

Kapustateline

Ensinnäkin iso kiitos teille kaikille jotka jaksoitte nähdä vaivaa ja vastailla eiliseen bluesvoittoiseen postaukseeni! Hymy huulilla ja kyynel silmänurkassa luin teidän viestejänne. Olette te ihania! 

Ehkä eilen ilmaisin itseäni hieman väärin, sillä tavoitteeni ei ole tehdä itsestäni muuta kuin se mitä olen. Toki haluan kehittää itseäni ja sillä tavoin parantaa omaa ulosantiani, niin kirjoituksissa kuin kuvissakin. Välillä nimittäin tuntuu, että se mitä kirjoitan ei kuulosta minulta, en vaan siis saa kirjoitettua asioita näytölle niinkuin minä ne sanoisin, mutta parempaan suuntaan ollaan matkalla. Aikaa tämä bloggailu vaan vaatisi ja sitä tuntuu nykyään olevan tarjolla aivan liian vähän. Olisi niin paljon enemmän sanottavaa ja annettavaa jos aika antaisi myöden.

Tietynlaisesta rentoudesta te tunnutte pitävän ja yritänkin välillä hillitä tuota täydellisyyteen pyrkivää toista puoliskoani, jotta rennompi minä saisi loistaa, sillä rennommasta otteesta minäkin enemmän pidän. Tänään tarjoilenkin teille meidän perheen sisustuskukkasia. Meidän neiti (viikon päästä 2-v!!) keksi vähän parempaa käyttöä äidin sisustuskynttilänjalalle. :D

No mutta, tämähän pitää ottaa muistiin. Kubushan taipuu ihan täydelliseksi kapustatelineeksi! ;D

Jos edellinen ei hymyilyttänyt niin luulisi seuraavasta kuvasta sellainen irtoavan.

Meidän iso paha kollipoika oli löytänyt arvoisensa nukkumapaikan neidiltä lattialle tanssien jälkeen unohtuneen ballerinamekkosen päältä. Kuorsaus oli niin kova, että kuulin sen yläkertaan! :D Herra posootteli ihan tyytyväisenä unta vaikka minä häärin kameran kanssa ympärillä. En mä ole ennen tavannut kissaa joka kuorsaisi, mutta ilmeisesti sekin on mahdollista. Kuorsaako teidän kissat, vai onko käsillä jotain ainutlaatuista? ;)

Hämyisiä kuvia ja ongelmia paratiisissa

Nappasin eilen illan hämyssä (illat on jo TOSI pimeitä) muutaman kuvan kotoa. Illalla kotona näyttää ihan eriliselta kuin päivisin ulkoa tulvivan valon aikana. Pidän siitä, että kaikki nurkat eivät ole iltaisin valaistu ihan täydellä teholla, vaan on kiva, että osa tilasta on vähän hämyisempää. Olohuoneessa hyvin harvoin tulee sytytettyä enää illalla kattovaloa, vaan lähinnä mennään vaan tuolla pikku-Radonilla ja eteisestä kajastavalla valolla, niin ja tv:n valolla. Keittiössä sytytän iltaisin yleensä tason päällä roikkuvan pienen Aallon valaisimen ja ruokatilassa usein palaa kattovalo, ne tuovat kivasti valoa myös muualle taloon. 

Pitkän johdattelun jälkeen, joka ei oikeastaan johtanutkaan yhtään mihinkään, haluaisin jutella teille minua vaivaavasta asiasta. Omaa blogiani kohtaan minulla on viime aikoina noussut pieni inhon tunne, tai ehkä inho on vähän väärä sana, mutta sellainen pieni ärsytys kuitenkin on nostanut päätään. Ehkä se on jonkinlaista täydellisyyteen pyrkivän luonteen kapinointia, tuntuu vain jotenkin riittämättömältä ja siltä, että en koskaan pääse siihen tasoon jutuissani ja kuvissani mihin pyrin. Eihän minulle kukaan muu niitä tavoitteita aseta kuin minä itse, mutta taidan asettaa ne vähän liian korkealle. Se, että huomaa olevansakin ihan vaan keskiverto on toisinaan liian kova pala nieltäväksi. ;D

Jotta itsesäälissä rypemiseni ei menisi ihan komiikan puolelle haluankin tietää mikä juuri sinut on tuonut lueskelemaan blogiani? Mikä minun blogissani on hyvää ja mitä tahtoisitte nähdä lisää?

Ja te kanssablogistit, olenko ainut näiden tunteiden valtaan toisinaan joutuva?

Myöhäisillan monochrome

Vaikka kello puksuttaa jo paljon niin en voinut olla postaamatta näitä upeita kuvia heti ne nähtyäni. Lotta Agatonin upea työnjälki puhuttelee jälleen kerran ja en voi muuta kuin huokailla ihastuksesta. En tiedä voisinko itse asua näin monochromisesti, mutta puhuttelevaa se on joka tapauksessa.

Niin, ja näitä kuvia tässä lisää katseltuani, niin kyllä mä varmaan voisinkin asua näin. :D Ainakin tällä hetkellä meidän koti voisi näyttää just tältä.


Kuvat/images: Residence magazine magazine, photo: Pia Ulin, styling: Lotta Agaton

Ärjyvä Kaleido

Täällä on miehen viimeistä kesälomaviikkoa vietetty reissaten kotimaassa ja länsinaapurinkin puolella, siitä siis on johtunut pienoinen blogihiljaisuus. Ensi viikolla alkaakin sitten taas arki rullaamaan ja blogikin palaa taas vähän aktiivisempaan päivitystahtiinsa. Pahoitteluni kaikille kommentoineille, joille en ole vielä ehtinyt vastaamaan, yritän ehtiä tekemään niin mahdollisimman nopeasti. 

Ihan hirveästi reissulta ei mitään kotiin tuotavaa karttunut. Emme shoppailleet paljon muualla kuin vaateliikkeissä ja niitäkin yritimme kiertää järki päässä - kerrankin. Tänään kävimme kuitenkin miehen kanssa kiertämässä hieman koti-Tampereen sisustusliikkeitä ja Design Boulevardissa eteen osui jotain niin kivaa, että oli pakko tuoda kotiin. 

Olen tuota Hayn Kaleido lautasta ihastellut vähän siellä ja täällä ja kun siitä eteen osui näin ärjyvän oranssi värisävy niin en voinut vastustaa kiusausta.

 

Fiilikset on tällä hetkellä aika ristiriitaiset, sillä toisaalta arkirutiinit kutkuttelevat, mutta toisaalta tuo mies on ollut kyllä oikein näppärä pitää apuna ja lähettyvillä ihan kokopäiväisesti. ;) Lomalla on siis ollut kivaa, paljon tuli tehtyä ja nähtyä, mutta niin paljon jäi silti suunnitelluista jutuista väliin. Jotenkin sitä vain kuvittelee keväällä ennen lomia, että sitten tehdään sitä ja sitä, mennään joka ilta piknikille puistoon ja käydään uimassa ja tehdään autoretkiä, mutta mullakin on vielä se talviturkki heittämättä ja piknikille ehdittiin kahdesti. :D Noh tulee se kesä taas ensi vuonnakin, ainakin toiveissa olisi.

Menikö teidän lomat nappiin ja teittekö sitä mitä suunnittelitte, vai kävikö niinkuin meille?