perjantai 19. lokakuuta 2012

Ne surullisemmat juhlat

Meillä on tiedossa tänä viikonloppuna ne sellaiset vähemmän iloiset perhejuhlat. Rakas mammani ehti onneksi korkeaan ikään ja näki lapsiensa varttuvan, saavan omia lapsia ja osan lapsenlapsenlapsistakin hän ehti nähdä kasvavan jo hyvään mittaan. Mamman poismeno oli tottakai hyvinkin luonnollinen asia, mutta ikävä on silti kova.

Meitä onkin melkoisen mittava suku ja mammamme on ollut sen suvun kokoava voima. Olen harvoin nähnyt yhtä sukurakasta porukkaa kuin me olemme. Perinteisiimme on kuuluneet mm. koko 49 henkisen lähisukumme tapaamiset jouluaattoaamuisin mammani luona. Olemme myös melkoisen äänekästä porukkaa, kovia puhumaan ja tästä joukosta lähes puolet on pieniä lapsia. Meteli on siis melkoinen ja vilske kova, mutta kaikki on kuitenkin ollut niin rakastavaa ja kodikasta. Koko sukumme asuu oikeastaan n. 10 km päässä toisistaan, meitä muutamia mustia lampaita lukuun ottamatta. Näemmekin siis sukuamme todella usein ja olemme tiiviisti yhteydessä. On ollut melkoinen etuoikeus kuulua tälläiseen joukkoon, sillä tiedän minulla olevan vahvan tukiverkon takanani jos sitä tarvitsen.

Haluaisinkin nyt asioita läpi käydessäni jakaa kanssanne muutaman mukavan muiston rakkaasta mammastani. Mammani asui lapsuudenkodistani vajaan kilometrin päässä aivan joen rannalla. Jokeen oli pappani aikoinaan rakentanut isoista kivistä padotun uimapaikan lapsille ja kesäisin serkusteni kanssa kävimme aina sään salliessa uimassa mamman luona. Uimisen päälle saimme aina lämmintä marjamehua. Siksi lämmintä, että uimisessa oli saattanut tulla kylmä ja lämmin mehu lämmitti mukavasti. Muistan vieläkin miltä tuntuivat ja tuoksuivat ne auringossa lämmenneet puutarhakalusteet ja niiden alla olevat betonista valetut pihalaatat paljaiden jalkojen alla, sekä se lämmin mehu lasissa.

Mamma oli kova leipomaan ja laittamaan ruokaa. Mammalla oli aina tarjolla tuoretta kakkoa (hiivaleipää) ja puuroa, sekä usein vielä muutakin ruokaa. Mamman luokse ei kannattanut koskaan mennä täydellä vatsalla, koska joka tapauksessa jouduit siellä syömään. ;) Lapsuudestani muistan mammani valmistaman Melanderin puuron, joka oli ihan mielettömän hyvää, mutta en ole sitä päässyt enää aikuisiällä maistelemaan.

Mammani oli myös harras uskovainen ja usein hänet löysikin pöydän äärestä raamattua tutkiskelemasta. Mammani luona pidettiin usein seuroja, joihin lapsena itsekin pääsin mukaan. Mukavaahan niissä oli, kun oli hyvää ruokaa ja paljon serkkuja kavereina, kunhan vaan muisti olla edes suhteellisen hiljaa perimmissä huoneissa. ;) Tykkäsin silti laulaa virsiä mammani kanssa ja sitä harrastimmekin usein, laulaminen oli minusta tosi mukavaa ja onhan se sitä edelleenkin.

Näytänpä teille vielä kuvat meidän hautajaiseleganssista. Pitkän ja hartaan etsiskelyn tuloksena löytyi tälläinen asukokonaisuus tyttärelle ja äidillekin jonkinlainen mekko.






Hyvää perjantaita teille kaikille ja paljon rakkautta! <3

--

My beloved grandma has gone away. It wasn't actually a suprise because of her age and her health had been poor for a long time. Still its very hard and I'm missing her greatly. <3

25 kommenttia:

  1. Osannottoni, ja voimia.
    Halaus.

    VastaaPoista
  2. Oi kuinka ihana muistelma ♥
    Niitä rakkaita muistoja onkin hyvä vaalia läpi elämän. Ne ovat niin tärkeitä!

    Voimia viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsestäni tuntui, että en kunnolla osaa pukea tunteitani sanoiksi.

      Se on jännä juttu miten ne muistot nousevat pintaan vaikka ne on jo luullut unohtaneensa. Niitä on onneksi paljon. :)

      Poista
  3. Otan osaan ja toivotan voimia viikonloppuun ♥
    Oma mummuni, lasten isomummu, on myös juuri kuvailemasi kaltainen mamma. Valitettavasti erittäin huonossa kunnossa tällä hetkellä. Joten jokainen hetki hänen kanssaan on kultaakin kalliimpi ♥ Edesmennyt toinen mummuni teki myös kakkoa. Maailman parasta hiivaleipää, jota joskus koitin plagioida. Huonolla menestyksellä :)
    Haleja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin jälikäteen sitä miettii juuri, että kunpa olisin enemmän ehtinyt olla läsnä. Varmasti olisi jotain voinut tehdä toisinkin ja näyttää välittämiiseni vielä paremmin.

      Mamman kakko oli parasta. Ehkä se vanha leivinuuni antoi siihen sen aromin, joita ei uudemmilka uuneilla saa aikaisksi.

      Kiitos haleista!<3 Niitä tarvitaan aina!

      Poista
  4. Voimia raskaaseen viikonloppuun <3
    Oma mummoni kuoli viime keväänä ja ikävä on ihan suunnaton vieläkin. Onneksi meillä on muistot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! <3 Onneksi on muistot, vaikka ne vähän kipeää tekevätkin.

      Poista
  5. Voi, osanottoni suureen suruunne <3
    Äitini kuoli v.96 ja isäni kuoli nyt huhtikuussa yllättäen, joten voimia kyllä tarvitaan...Tahon lähettää siis paljon voimia teillekki <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osanottoni vielä sinullekin! Voin vaan yrittää kuvitella miltä tuntuu, kun rakas läheinen lähtee aivan yllättäen, kun se näin osaltaan helpotuksena tullut lähtökin kirpaisee.

      <3 <3 <3

      Poista
  6. Osanottoni ja voimia! Ihana tuo muistelma.
    Minun mummu kuoli viime keväänä. Ikävä on vieläkin niin kova meidän koko perheellä. Onneksi on ihania muistoja.
    Sun mekko näytti samanlaiselta millainen minulla itsellä oli päällä viime keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! <3

      Ikävä on kyllä kova ja päivä oli melkoisen raskas koettelemus.

      Poista
  7. Syvä osanottoni sinulle ja monta halausta!<3 Hurjasti voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3

      Kyllä sitä tänään olikin aika raskas päivä. Väsyttää paljon niin henkisesti sekä fyysisesti.

      Poista
  8. Lämmin osanotto suureen suruun!! Tuo kuvauksesi suvustasi ja mummostasi on kuin omasta kynästäni. :) Kokoonutaan yhteen viettämään synttäreitä, nimppareitä, hääpäiviä ja ihan vaikka vaan "kissanristiäisiä". Meidän mummo tekee maailman parhaan jauhelihakastikkeen ja vaikka mummolassa viettäisi viikonkin niin mummo saa vakivastauksen päivittäiseen "mitä tänään syötäis kysymykseen" "Jauhalihakastiketta ja perunoita!" siihen ei vaan kyllästy! ;)

    Voimia tuleviin päiviin jolloin suru on suurimmillaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Mamman jauhelihakastike oli myös vailla vertaansa. :) Ihana kuulla, että muitakin sukurakkaita löytyy.

      Poista
  9. Voimia kovasti! Oma mummuni vielä elää mutta on täysin dementoitunut ja makaa vain sairaalassa :( Ollut siellä jo monta vuotta ja ei tunnista enää ketään ja on aivan sisäänpäin kääntynyt... Hän on jo vähän kuin mennyt:( Odotetaan vaan koska sydän antaa viimein periksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin mamma oli viimeiset pari vuotta melkoisen huonona, välillä pitkiä aikoja sairaalassa ja sitten taas kotona. Voimia sinullekin tulevaan, se ei ole helppoa vaikka se onkin itsestäänselvyys. <3

      Poista
  10. Voimia teidän koko perheelle! Ihanasti kirjoitit isoäidistäsi <3

    VastaaPoista
  11. Kyynelsilmin luen tekstiäsi. Osanottoni, ja voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyneleet virtasivat minullakin kirjoittaessani. Olisin vaan halunnut sanoa niin paljon enemmän ja niin paljon paremmin.

      Kiitos sinulle! <3

      Poista