Ne surullisemmat juhlat

Meillä on tiedossa tänä viikonloppuna ne sellaiset vähemmän iloiset perhejuhlat. Rakas mammani ehti onneksi korkeaan ikään ja näki lapsiensa varttuvan, saavan omia lapsia ja osan lapsenlapsenlapsistakin hän ehti nähdä kasvavan jo hyvään mittaan. Mamman poismeno oli tottakai hyvinkin luonnollinen asia, mutta ikävä on silti kova.

Meitä onkin melkoisen mittava suku ja mammamme on ollut sen suvun kokoava voima. Olen harvoin nähnyt yhtä sukurakasta porukkaa kuin me olemme. Perinteisiimme on kuuluneet mm. koko 49 henkisen lähisukumme tapaamiset jouluaattoaamuisin mammani luona. Olemme myös melkoisen äänekästä porukkaa, kovia puhumaan ja tästä joukosta lähes puolet on pieniä lapsia. Meteli on siis melkoinen ja vilske kova, mutta kaikki on kuitenkin ollut niin rakastavaa ja kodikasta. Koko sukumme asuu oikeastaan n. 10 km päässä toisistaan, meitä muutamia mustia lampaita lukuun ottamatta. Näemmekin siis sukuamme todella usein ja olemme tiiviisti yhteydessä. On ollut melkoinen etuoikeus kuulua tälläiseen joukkoon, sillä tiedän minulla olevan vahvan tukiverkon takanani jos sitä tarvitsen.

Haluaisinkin nyt asioita läpi käydessäni jakaa kanssanne muutaman mukavan muiston rakkaasta mammastani. Mammani asui lapsuudenkodistani vajaan kilometrin päässä aivan joen rannalla. Jokeen oli pappani aikoinaan rakentanut isoista kivistä padotun uimapaikan lapsille ja kesäisin serkusteni kanssa kävimme aina sään salliessa uimassa mamman luona. Uimisen päälle saimme aina lämmintä marjamehua. Siksi lämmintä, että uimisessa oli saattanut tulla kylmä ja lämmin mehu lämmitti mukavasti. Muistan vieläkin miltä tuntuivat ja tuoksuivat ne auringossa lämmenneet puutarhakalusteet ja niiden alla olevat betonista valetut pihalaatat paljaiden jalkojen alla, sekä se lämmin mehu lasissa.

Mamma oli kova leipomaan ja laittamaan ruokaa. Mammalla oli aina tarjolla tuoretta kakkoa (hiivaleipää) ja puuroa, sekä usein vielä muutakin ruokaa. Mamman luokse ei kannattanut koskaan mennä täydellä vatsalla, koska joka tapauksessa jouduit siellä syömään. ;) Lapsuudestani muistan mammani valmistaman Melanderin puuron, joka oli ihan mielettömän hyvää, mutta en ole sitä päässyt enää aikuisiällä maistelemaan.

Mammani oli myös harras uskovainen ja usein hänet löysikin pöydän äärestä raamattua tutkiskelemasta. Mammani luona pidettiin usein seuroja, joihin lapsena itsekin pääsin mukaan. Mukavaahan niissä oli, kun oli hyvää ruokaa ja paljon serkkuja kavereina, kunhan vaan muisti olla edes suhteellisen hiljaa perimmissä huoneissa. ;) Tykkäsin silti laulaa virsiä mammani kanssa ja sitä harrastimmekin usein, laulaminen oli minusta tosi mukavaa ja onhan se sitä edelleenkin.

Näytänpä teille vielä kuvat meidän hautajaiseleganssista. Pitkän ja hartaan etsiskelyn tuloksena löytyi tälläinen asukokonaisuus tyttärelle ja äidillekin jonkinlainen mekko.

Hyvää perjantaita teille kaikille ja paljon rakkautta! <3

--

My beloved grandma has gone away. It wasn't actually a suprise because of her age and her health had been poor for a long time. Still its very hard and I'm missing her greatly. <3