Tahranpoisto-opas osa 1.

Lasten myötä kaikille äideille (miksei isillekin) on varmasti käynyt selväksi, että tahroja syntyy vaatteisiin niin ruokaillessa, leikkiessä ja joskus ihan muutenkin vaan. Itsestäni on kehkeytynyt melkoinen tahranpoisto- ja pyykinpesunatsi tässä viimeisten vuosien aikana. Täytyyhän sitä nyt olla mielenkiintoiset harrastukset... ;) Minusta vain on kiva hoitaa vaatteet kunnolla ja välillä kun tulee lastenkin vaatteisiin panostettua vähän enemmän, niin on kiva kun vaatteet kestävätkin hyväkuntoisina pidempään. Tosin silittelyä en harrasta, en ymmärrä miten saisin siihen vielä ajan riittämään, kun välillä tuntuu, että päivässä pyörii neljäkin koneellista pyykkiä ja silti sitä kerääntyy varastoon. :D Noh lapsilta kyllä sitä pyykkiä kertyy melkoinen määrä, kun vaatteet pitää välillä päivässä vaihtaa pariinkin kertaan ja itsestä tuntuu, että tämän vauvavatsan myötä omatkin vaatteet ovat aina likaiset varsinkin tuosta vatsan kohdalta. 

Ajattelinkin koota nyt tälläisen kattavan tahranpoisto-oppaan, josta toivoisin olevan hyötyä niin teille kuin ihan minullekin muistin virkistämiseksi. Jaan oppaan kahteen osaan, jotta teksti ei venyisi ihan kilometrin pituiseksi ja seuraavassa osassa käsittelenkin lähinnä pinttyneiden tahrojen poistoa, värjääntyneen tai samean pohjavärin kirkastusta, sekä esimerkiksi likaisten kenkien puhdistusta. Ensiksi kuitenkin jotain minun pyykinpesufilosofiastani ja tavoista, jotka olen kokenut oikein hyviksi. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nämä tosiaan eivät varmasti ole mitenkään ainut oikea tapa tehdä asioita, mutta olen kokenut ne käytännössä toimiviksi meille ja haluan varmistaa, että kaikki tahranpoistokokeilut tulee tehdä omalla vastuulla, sillä vaikka nämä ovat minulla toimineetkin moitteetta, saattaa jotkin materiaalit reagoida asioihin eri tavalla.

Pesen lähes kaikki vaatteet 60 asteessa, sanoi pesuohje mitä tahansa. Toki erityisen arkoja, kuten villaa, silkkiä tai kalvollisia ulkoiluvaatteita en näissä lukemissa pese, mutta perusvaatepyykki peseytyy meillä oikeastaan aina tuossa lämpötilassa. Tämä korkeampi lämpötila siksi, että silloin värit säilyvät pyykissä hyvänä ja lämpö tappaa bakteerit. Käytän myös oikeastaan aina hajusteetonta pyykinpesuainetta. Kovasti hajustetuista pesuaineista/huuhteluaineista saan helposti päänsärkyä ja ajattelen, että näin lapsetkin altistuvat vähemmän kemikaaleille. Annostelen myöskin pesuainetta aina hieman vähemmän kuin annostus määrää ja aina on pyykistä tullut puhdasta. 

Huuhteluaineena käytän etikkaa, se toimii työssään loistavasti; kirkastaa värejä, pehmentää pyykin ja poistaa epämiellyttäviä hajuja, eikä sisällä mitään haitallisia kemikaaleja. Etikkaa siis vain lorautetaan huuhteluainelokeroon ihan kuin tavallista huuhteluainetta (annostus noin 0,5dl, sellainen isohko loraus/8kg kone. Testaa omalle koneellesi sopiva annostus). Vaatteissa voi märkänä olla hienoinen etikan tuoksu, mutta se haihtuu kuivuessa täysin. 

Meillä myöskin kuivausrumpu on kovassa käytössä. Kesällä on ihana kuivata pyykkiä myös ulkosalla, mutta silloin kun pyykkimäärät ovat isot tai ilmat eivät anna sitä myöden, niin lähes kaikki vaatteet menevät meillä kuivurin kautta, toki ulkoiluvaatteita enkä, villaa tai silkkiä kuivata rummussa. En ole onnistunut pilaamaan vaatteita, vaikka olenkin ollut ahkera kuivausrummun käyttäjä jo yli kymmenen vuotta. Rakastan pehmoisten, vähän lämpöisten vaatteiden tuntua ja narulla kuivatut vaatteet tuntuvatkin kuivausrumpuun tottuneelta kovilta kopparoilta. Lisäksi vaatteiden pölyävyys häviää kuivausrumpukäsittelyllä ja eläinperheessä se on erittäin hyvä apuri poistamaan pyykistä myös ne eläinten karvat. Meillä kuivausrumpuna lämpöpumpputekniikalla toimiva laite, joka myöskään ei kostuta huoneilmaa perinteiseen malliin verrattuna. 

Parhaimmaksi tarhanpoistokumppanikseni voin kutsua sappisaippuaa, joista pala on mielestäni tehokkaampi kuin nestemäinen versio. Mutta, ihan kaikkeen ei sappisaippuakaan tehoa, joten apureina käytän myös vanish-jauhetta, kloritea sekä ihan tavallista käsitiskinpesuainetta. 

Hankalat tahrat:

Mustikka

Mustikka tuntuu olevan yksi ruokamaailman ikävimmistä poistettavista ja minäkin aiemmin tuskailin sen kanssa todella paljon. Meillä ainakin lapset rakastavat mustikkaa ja aamupalasuosikkina onkin yleensä juuri mustikka ja maustamaton jogurtti. Tahroilta ei ole vältytty, mutta sen jälkeen kun löysin tämän helpon tavan poistaa mustikkatahrat, en ole antanut mustikkatahrojen enää vaivata mieltäni.

Mustikkatahra lähtee parhaiten pois kiehuvan kuumalla vedellä. Lämmitä vettä joko vedenkeittimellä tai liedellä ja kaada sitä runsaasti tahran päälle. Tahra häviää silmissä ja jos vaatteessa ei ole muuta vikaa, sen voi ottaa suoraan käyttöön kuivuttuaan. Joskus kuitenkin jokin tietty materiaali vetää mustikkaa paremmin itseensä ja pelkkä vesi ei välttämättä auta, tällöin hinkkaan tahraan sappisaippuaa ja uusin käsittelyn kuumalla vedellä. Huomioi kuitenkin, että jo kertaalleen pestyyn mustikkatahraan tuo vesikikka ei enää toimikaan, joten käsittele tahrat aina ennen pesukonetta. Jos jokin tahra on päässyt seulasta läpi ja pyykkikoneeseen, kokeile tahran haalistuttamista sitruunamehulla. Tämä tepsii toisinaan.

Tähän alle laitoin miehen kuvaamaan noin viikon pyykkipussissa seisseen mustikkatahraisen yöpuvun tahranpoisto-operaation. Hyvin lähtee pelkällä vedellä, vaikka tosiaan tämä oli päässyt unohtumaan pyykkikassiin ja suosittelenkin silti tahranpoistoa mahdollisimman tuoreeltaan. 

Porkkana

Porkkana on myös melkoisen hankala poistettava, siihen ei tunnu tepsivän edes sappisaippua. Ainakaan jos tahra on ehtinyt pinttyä kankaaseen kiinni. Vaikkakin suosittelen porkkanatahralle esikäsittelyksi sappisaippuaa.  Porkkanatahroihin on kuitenkin yksi erittäin ekologinen tahranpoistovinkki joka toimii takuuvarmasti. Nimittäin aurinko! Vaate tahrakohta aurinkoa kohti terassille, tai parvekkeelle ja kohta tahra on kadonnut. Toimii myös lasin läpi, ellei ole mahdollista saada tahraa nauttimaan aurinkoa ulkosalle, mutta tällöin tarvitaan aikaa enemmän.

Tomaatti, Paprika, Curry

Tomaatti- paprika ja currytahraan käy sama vinkki kuin porkkanaankin, eli ulos ja aurinkoon.

Suklaa

Hankaa tahraan sappisaippuaa ja anna vaikuttaa. Pese normaalissa pesussa.

Tussi

Jos vesiliukoinen tussi, niin kokeile hieroa tahraan sappisaippuaa ja huuhtele, toista käsittely ja pese normaalisti.

Permanent-tussiin suihkauta tahrakohtaan hiuslakkaa ja anna odota hetkonen, sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä, toista käsittely tarvittaesssa ja pese normaalisti. Huomaa, että on mahdollista, että tahrakohdasta väri haalenee, jos kyseessä kovin voimakas värinen vaate, eli voit ensin testata käsittelyä huomaamattomaan kohtaan.

Kuulakärkikynä

Kuulakärkikynään toimii myös edellä mainittu hiukslakkakikka. Voit tässä tapauksessa yrittää pyyhiä tahraa pyyheellä käsittelyn välillä. Jos hiuslakka ei toimi tahraan, niin kokeile kastaa topspuikko johonkin alkoholipitoiseen (esim. käsidesi) ja pyyhi puikolla varovasti tahrakohtaa.

Ruohonvihreä

Esikäsittele tahra sappisaippualla ja hankaa saippuaa esim. pehmeällä harjalla, huuhtele välillä. Toista tarvittaessa. Pese normaalisti. Jos tahra ei esikäsittelystä huolimatta kadonnut. Voit yrittää pyyhkiä tahraa alkoholiin kastetulla topspuikolla (esim. käsidesi toimii).

Rasvatahra

Hiero rasvatahraan hieman tiskiainetta (esim. fairy) ja pese normaalisti. Jos kertakäsittely ei toimi niin tee se uudelleen.

Saippuakupla

Tämä tahra on oikeastaan kaikista pahimpia poistettavia. Ensinnäkin tahra ei välttämättä ole huomattavissa mitenkään ennen pesua, vaan ilmestyy vaatteeseen pesuaineen kanssa reagoidessaan. Jo pesukoneessa pyörinyttä tahraista vaatetta ei tahdo saada puhtaaksi millään, sillä edes valkaisu ei tehoa saippuakuplatahraan. Suosittelenkin siis kuplien puhaltelua vaatteissa joissa tahroilla ei ole väliä, tai sitten se hoidetaan kylvyssä. :) Jos vahinko kuitenkin sattuu, kannattaa vaate huuhdella huolellisesti ennen pesua ja mahdollisesti käsitellä tahrakohtaa huuhtelun jälkeen sappisaippualla.

Veri

Veritahra kannattaa huuhdella tuoreeltaan kylmällä vedellä. Yleensä tahra katoaakin lähes itsestään, kun muistaa ettei lähde hankaamaan tahrakohtaa ja pitää veden kylmänä.

Pinttyneeseen veritahraan voit testata varovasti sitruunamehua, tämä saattaa kuitenkin haalistaa värejä, joten kovin tummiin kankaisiin en sitä suosittele. Valkopohjaisilla kankailla tahraa voi yrittää poistaa myös topspuikkoon kastetulla kloritella, mutta silloin varo roiskeita, sillä klorite valkaisee värejä tehokkaasti.

Banaani

Banaanitahra on myös yksi viheliäimmistä poistettavista. Kuitenkin tuoreeltaan käsiteltynä banaanitahran saa kohtuullisen helposti pois. Kostuta tahra kylmällä vedellä ja hiero siihen käsitiskiainetta. Toista tarvittaessa ja pese normaalisti, kuitenkin vähintään 60 asteessa. 

Jos tahra ei käsittelystä huolimatta lähtenyt tai se on päässyt muuten pinttymään kokeile tahraan aurinkokäsittelyä. Myös tahran käsittely sitruunamehuun kastetulla topspuikolla voi olla avuksi. 

Ja jatkoa seuraa siis lähipäivinä...

Kolmen terassin päiväuni

Meillä tytöt kevään ensimmäisessä flunssassa... Noh eipä onneksi ole mikään upea keli, joten voidaan viettää kuumepäivää ihan hyvillä mielin täällä sisätiloissa. Itselläni tiedossa pitkään odotettu reissu hyvän ystävän kanssa Tukholmaan ensi sunnuntaina, joten täällä todella toivotaan, että flunssa ei pääse iskemään minuun. Seuraavaa reissua ihan vain aikuisten kesken saisinkin odotella varmaan hieman pidempään... 

Sadepäivän iloksi pientä nettisurffailua ruotsalaisten asuntovälitysten sivustoilla, eikä turhaan taaskaan. Alvhemistä löytyi niin mielenkiintoinen kohde, joka sai omat aivonystyrät hyrräämään sillä tavalla, että huh huh. En tiedä harrastaako kukaan muu teistä sitä, että katselee asunnon kuvia ja pohjia ihan sillä mielellä, että mitä minä tekisin toisin tai mihin sijoittaisin kalusteet, jne..? Sinällänsä asunnon tyyli ei puhutellut minua kovinkaan, mutta puitteet ja pohja kylläkin. Tosin nuo kierreportaat ja koko seinän korkuinen avohyllykkö olohuoneessa ovat mielestäni tosi kivat (pölyjen pyyhkiminen tuosta hyllyköstä ei sitten niinkään). Tässä asunnossa ei ihan hirveästi haittaisi, että ei ole omaa pihaa, sillä sitä on korvaamassa kolme (!) terassia, hurjasti luonnonvaloa ja korkeaa tilaa. 

Kuvat/Images: Alvhem

Miten ihana idea tuo parveke makuuhuoneen yhteydessä, olohuoneessa ja keittiössä. Aurinkoisen paikan mukaan taloa pystyy vaikka kiertämään ympäri ja aina on sopiva paikka makoilla, joko varjossa tai auringossa (jos siis se aurinko ylipäätään paistaa). 

Voihan pasta!

Vaihteeksi ruokajuttuja kehiin. Sarjassamme on keskitytty viimeaikoina helppoihin ja nopeisiin ruokiin ja samalla linjalla jatketaan jälleen. Mihinkään muuhun kun ei tällä hetkellä energiat tai aika tahdo riittää, mutta mausta ei silti tahdota karsia. 

Yksi simppeleimmistä ja ehkä samalla myös parhaimman makuisista pasta-annoksista mitä meidän keittiössä valmistuu on tämä superhelppo voipasta kera runsaan sitruunamehun. Ihan tarkkaa ohjetta ei ole antaa, kun yleensä mennään vähän mututuntumalla, mutta viitteitä ainakin, jokainen saa tehdä oman makunsa mukaisena. 

VOIPASTA

Pastaa
Voita
Valkosipulia
Sitruunan
Persiljaa
Parmesania tai Grana Padanoa
Suolaa

Laita pasta kiehumaan, pilko pari valkosipulia pieneksi ja laita pannulle reilusti voita sulamaan (sanoisin, että sellainen 25-50g). Valkosipulit voihin muhimaan (mieto lämpö), samalla leikkele nippu persiljaa pieneksi ja purista sitruunan mehu (voit raastaa myös kuorta mukaan). Lisää noin puolet persiljasta voin ja valkosipulin joukkoon. Kun pasta alkaa olla sopivaa, nosta kauhalla keitinlientä yksi tai kaksi kauhallista voin joukkoon. Lisää sitruunamehua (ja kuoriraastetta) + suolaa oman maun mukaan. Sekoita pasta joukkoon. Kauho lautaselle ja raasta pinnalle parmesania tai grana padanoa, sekä heitä lautaselle lisää persiljaa. Nauti!

Kasvatuspuuhissa lasten kanssa

Yhteistyössä IKEA

Aika moni läheisistäni tietääkin, että rakastan kasvien kanssa puuhailua, päiväunelmissani pyörii se unelmien puutarha ja tavaratalojen viherosastot saavat minut innostumaan, kukka- ja taimikaupoista puhumattakaan. Silti tästä huolimatta koen olevani melkoisen noviisi puutarhuri ja huonekasvitkin joutuvat paljolti pärjäämään oman onnensa nojassa. Mutta, kuinka ollakkaan sain erittäin mukavan yhteistyötarjouksen IKEAlta ruuan kotikasvatuksen merkeissä. Lasten kanssa on aina ihana puuhailla yhdessä tälläisiä juttuja, missä he pääsevät itse näkemään kättensä jäljet ja seuraamaan kasvun ihmettä ihan lähietäisyydeltä, näin myös ruuan alkuperä ei jää hämärän peittoon. Mikä sen mukavampaa kuin tarjota lapsille taatusti puhdasta, itse tuotettua ruokaa omalta terassilta tai puutarhasta. Lähdinkin siis vastaanottamaan haastetta oikein mielelläni.

Lapsista (ja minustakin) siementen istuttaminen ja mullan kanssa puuhaaminen oli todella mielekästä puuhaa ja sotkultakaan ei voitu välttyä, mutta ei annettu sen häiritä intoa. Meillä purkkeihin istutettiin tällä erää vihanneskrassia, chiliä, basilikaa ja terassia piristämään myös hieman kukkia, joista valikoimme mustasilmäsusannan köynnöstävän kasvutavan vuoksi. Lisää istutuksia on tarkoitus tehdä hieman lähempänä sitä aikaa, kun kasveja voidaan alkaa jo siirtää ulos. Multaa purkkeihin oli todella kätevä kauhoa GRÄSMARÖ puutarhasetin pistokauhalla ja siitä vähän saatiin kinaakin aikaiseksi, kuka on seuraavaksi kauhontavuorossa.

Ihastuin ikihyviksi punasavisiin INGEFÄRA ruukkuihin ja en malta odottaa, että saadaan nämä taimet riittävän isoiksi, jotta päästän niitä siirtämään istutusruukuista niihin. Mikä sen kauniimpi yhdistelmä kuin terrakotta, multa ja kaunis vihreä.

Aluksi hieman pelkäsin miten meidän kasvatusprojektin käy, kun taloudesta tosiaan löytyy noiden pienten ja ehtivien sormien lisäksi muutama karvainen hortonomi (ja sivuhuomautuksena tähän, että tässä en tarkoita tuota miestä). Mutta, tämä ongelma oli ratkaistu todella helposti SOCKER kasvihuoneella, johon kasvit saadaan turvaan innokkailta sormilta ja käpäliltä. Kasvihuoneella saadaan myös vähän aikaistettua taimien ulossiirtämistä. 

Itse olen joinakin vuosina istuttanut muutamia taimia esikasvatukseen, mutta nyt lasten kanssa valitsimme ennakkoluulottomasti kokeiluun vähän sitä sun tätä ja yllätyinkin siitä, miten erilaisia ohjeistuksia siementen istutukseen eri kasveilla on. Siemenpussien ohjeistukset kannattaakin siis lukea huolellisesti läpi, eikä vain laittaa kaikkea samaan aikaan ja samalla tavalla purkkeihin. Osaa siemenistä nimittäin pitää liottaa vedessä muutama tunti ennen istutusta, jotkin siemenet kaipaavat vain todella ohuen multakerroksen, toiset eivät multaa päälleen ollenkaan ja jotkin kasvit suositellaan esikasvattamaan vasta paria viikkoa ennen ulos siirtämistä, joten tarkkana saa todella olla.

Nyt odotellaan toiveikkaina taimien kasvua ja lämmintä kevättä, jotta päästään pian siirtämään hoidokkeja ulkoruokintaan. Vaikkakin vihanneskrassi erittäin nopeana kasvina ehtikin parissa päivässä kasvattaa jo pienet alut, niin muissa purkeissa vielä on hiljaista. Sitä ennen saadaan kuitenkin nauttia vähän vihreästä, sillä nappasin matkaan myös ihanan GARDENIA JASMINOIDES kukan, joka nuppuen auettua hurmaa huumaavalla tuoksullaan. Kukan sijoitin kauniin mudanväriseen MANDEL ruukkuun.

Murheenkryyni pihalla - apuja kaivataan!

Viime päivät on oltu aikalailla pihalla. Välillä tuntuu, että ihan yhtä henkisesti kuin fyysisestikin. Raskaudessa on melko raskas vaihe menossa ja kolotuksia on enemmän kuin tarpeeksi, mutta jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi loppua kohden. Pihalla kun on oltu niin on tätä omaa pihaa tullut katseltua aika kriittisesti. Se on valitettavasti vielä kovin keskeneräinen siihen ajatellen mitä sen tahtoisi olevan. Pienihän se on kuin postimerkki, mutta ei se siitä isommaksi muutu päivittelemällä vaan siitä pienestä pitäisi sitten imeä kaikki ilo ja hyöty käyttöön mitä irtoaa. Lisäksi lapset kaipaisivat jotain leikkitoimintoja pihaan ja kieltämättä se helpottaisi kyllä minuakin, jos voisin puuhailla omassa pihassa samalla kun lapset leikkivät valvovien katseiden alla verrattuna siihen, että potkiskelen hiekkaa tuolla leikkipuiston laidalla. Meillä on ihan pikkiriikkinen muovinen hiekkalaatikko, joka ostettu esikoiselle, mutta kahdelle lapselle se on jo vähän alimitoitettu, saati sitten kun kolmaskin on mukana leikeissä seuraavana kesänä. 

Meillä on osa takapihasta kivetty pihakivetyksellä, joka on jatkumoa etupihalta asti. Kuten esim. tästä postauksesta käy ilmi. Takapihalla kivetyksen jälkeen alkaakin sitten se ongelma-alue. Kapea kaistale terassin päädyssä, jossa vähän ylijäämäsoraa, kaksi kaivonkantta, terassin alustaan (puuvarasto) kulku, pari pientä hedelmäpuuta ja lasten liian pieni hiekkalaatikko. Kerrassaan ihan kamalan näköinen ja erittäin epäkäytännöllinen paikka, joka pitäisi jollain ihmeellä taikoa viihtyisäksi ja katseenkestäväksi osaksi pihaa. Alueelle istutettiin nurmikko, samalla kun pidempi puoli pihasta sai siemenet pintaansa, mutta nurmikko ei vaan yksinkertaisesti toimi tuossa. Ensinnäkin sen leikkaus on erittäin haastavaa pienien nurkkien ja kolojen vuoksi ja se ei mitenkään peitä epätoivottuja kaivonkansia näkyvistä. Mutta, mitä nurmikon tilalle?! 

Olen joskus aiemmin ihastellut blogissani kuvin ihanaa pikkukivistä koostuvaa maankatetta, esim. täällä.  Se voisikin olla yksi mahdollinen päällyste tälle alueelle. Siihen kiven lomaan upottaisi esim. Kekkilän askelpolku-laattoja, niin näyttäisi kyllä aika kauniilta. En tiedä sitten kuinka hankalaksi alue osoittautuisi puhtaanapidon kannalta, sillä varmasti heinät ja koivuntaimet ujuttaisivat itsensä läpi kivikon, vaikka alla olisikin vahva suodatinkangas. Lisäksi kaivonkannet ja terassin reunusta pitäisi rajata jotenkin kauniisti. Tähän tarkoitukseen voisi ehkä ajatella jonkinlaisia istutuslaatikoita, joihin istuttaisi esimerkiksi heiniä tms. 

Toinen itselleni mieleen tullut mahdollinen päällysmateriaali olisi puu, eli kivetys jatkuisikin puisena terassina. Puisen terassin kanssa kuitenkin mietityttää se, että tuleeko materiaaleja pienelle alueelle vähän liikaakin. Eli ensin kivetty piha ja sitten puinen terassi... Lisäksi noille pienille hedelmäpuille pitäisi terassiin tehdä reiät. Toki puisessa terassissakin on huoltamista, jotta se pysyisi hyvänä pitkään, eli ihan huoltovapaasta alueesta ei tässäkään tapauksessa voida puhua. 

Sitten palataan siihen lasten leikkipaikkaongelmaan. Hieman isompi hiekkalaatikko siis nyt ainakin pitäisi hankkia ja isompi tyttö on jo pitkään haaveillut omasta leikkimökistä. Tuossa pihan kulmauksessa olisi kyllä juuri sopivasti tilaa sellaiselle ihan pienelle leikkimökille. Mutta, nämä kaikki pitäisi kuitenkin sijoittaa niin, että yleisilme ei olisi ihan sekasortoinen. Viime päivinä onkin siis googlen kuvahaku ollut lujilla, kun on etsitty jos jonkinlaista ideakuvaa. Mutta, jotta karu totuus ei pääsisi unohtumaan, niin katsotaan uudelleen kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Hrr....

Vaikka nää kuvat onkin ihan kaameeta katseltavaa, niin pliis, yrittäkää nähdä millainen alue voisi parhaimmillaan olla ja kertokaa se mulle! ;D Eli nyt kaivataan niitä apuja ihan todenteolla. 

Tähän loppuun vielä vähän pihan pohjakuvaa, jonka olen joskus väkerrellyt. Istustuslaatikot pitää paikkansa, samoin mittakaava, noin suurinpiirtein. Kirsikkapuu ei tullut tuohon kohtaan, johon sitä alunperin suunnittelin, vaan mielessä hautui jo silloin, että jos sittenkin tuohon saataisiin pieni leikkimökki tyttöjä varten.