keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Missä blogi syntyy

Sain jo aikapäiviä sitten haasteen ihanilta Syhiltä Syhinä blogista ja Jolindhalta Ihan höpönä sisustukseen -blogista. Haasteessa pitäisi esitellä paikka missä blogi syntyy. Haaste ei missään nimessä ollut helppo, sillä paikalla missä blogiani kirjoitan on vallinnut viime aikoina melkoinen pyörremyrskyn keskus. 

Huoneesta muodostui välillä epävirallinen varasto kaikelle ylimääräiselle, kuten esimerkiksi neidiltä pieniksi jääneille vaatteille, kengille ja leluille jotka on jo ihan liian "lällyjä"  neiti kaks ja puoli veelle. Epämääräisessä varastossa säilöttiin myöskin mm. rouvan kesäisiä laukkuja ja kenkiä, jotka oli alakerrasta tilaa viemästä passitettu talven ajaksi "varastoon", niitä vaan ei koskaan oltu saatu kaappin asti ja _koskaan_ ei ollut tarpeeksi aikaa yrittää saada niitä tavaroita paikoilleen. Tilanne on ehkä joillekin teistäkin tuttu...? 

Lopullisen haasteen huoneen varastoksi muuttumiselle asetti se, että kaapissa odotti laatikoissa kaikki neitosen vauva-aikaiset vaatteet, jotka täytyisi järjestellä koon mukaan ja ihan ne kaikkein pienimmät jaotella vielä neutraaleihin ja tyttömäisiin (me kun ei haluttu tietää tulevan vauvan sukupuolta etukäteen), jotta ne voisi sitten passittaa alakertaan pesuun ja käyttövalmiiksi kodinhoitohuoneen kaappiin odottamaan uutta tulokasta.

Toisaalta sitten taas mieleni ei tehnyt kovasti esitellä työ/vierashuonetta, koska tähän huoneeseen ei juurikaan koskaan oltu kovasti panostettu. Huonekalut vierassänkyä lukuunottamatta olivat edellisistä kodeista ja joutuneet uusiin tehtäviinsä orpoina ja eriparisina, eikä todellakaan millään tapaa koordinoituna kokonaisuutena. Eikä huoneeseen jatkossa panostetakaan tälläisenään, koska tilan käyttötarkoitus on lähiaikoina muuttumassa työ/vierashuoneesta tulevan vauvan huoneeksi. Vierashuone saakin nyt muuttaa kellariin ja tietokoneelle on etsittävä uusi paikka jostain muualta. 

Tulevan vauvanhuoneen suunnitelmat hyrräävät päässä jo kovaa vauhtia, joten niistäkin kuulette lähiaikoina. Esitellään kuitenkin tämä nykyinen huone vielä kerran tälläisenään. Kovin inspiroivaksi tilaa ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan. Tauluhyllyt pursuilevat tavaroita joita on vain nostettu paremman puutteessa sinne, pois jaloista pyörimästä, muu huone on hyvin askeettinen ja Ikean kampauspöytä ei ehkä ole se optimaalisin työpöytä, mutta tässä sitä on naputettu tunti jos toinenkin ja paremman puutteessa tämä on toiminut oikein hyvin. 






Jätän haasteen tällä kertaa jakamatta eteenpäin, sillä sen verran pitkään se on jo ehtinyt kiertää, enkä ole yhtään perillä kuka on sen jo toteuttanut. Jos kuitenkin on niin, että haaste sinulta on vielä tekemättä, niin nappaa se ihmeessä mukaasi ja infoa minua. :)

Tänään minulla oli raskaudenaikainen sokerirasitustesti ja voi nam, että olikin tosi ihanaa. NOT. Ensinnäkin jo valmiiksi melko kurja nuhatukkoinen olotila ja siihen verikammoisen neulaamista erittäin moneen kertaan 2 tunnin ajan (mun suonet kun tykkää juosta neulaa karkuun), kaiken kruununa kuitenkin se mahtavan makuinen sokerilitku, joka sai olon melko ällöksi. Thumbs up, että tämä mamma kuitenkin säilyisi ilman raskausdiabetesta.


PS. isot kiitokset muuten eilisen mattopostauksen kommenteista! Teistä on iso apu! <3

4 kommenttia:

  1. Kiva oli päästä näkemään sun bloggausnurkka, kiitos siis kun jaksoit tarttua haasteeseen! Ei tuossa ole mitään hävettävää, vaan vallan symppiksen näköinen nurkkaus! Näkisitpä vaan sen mun "virallisen" työhuoneen, jossa ei tee mieli käydä muuta kuin tulosteet hakemassa. ;) Tälle keväälle on toiveina muutoksia, mutta hitaasti (tai vieläkin hitaammin) hyvä tulee, on se mun motto. Eli asiat tapahtuu muutaman vuoden aikataululla. :D

    Myönnään muuten samalla, että innolla odottelen huoneen uuden käyttötarkoituksen näkemistä sitten aikanaan. ♥ Ja sokerirasitus on kaamea kokemus (hrrhhhh), toivottavasti kuitenkin vältyt raskausdiabetekselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jolindha! <3 Onhan tämä nurkkaus melkoisen symppis, tosin haaveissa siintelee sellainen, vähän enemmän inspiroiva kokonaisuus. :D Ehkä vielä jossain vaiheessa sellaisen saan, pikkuhiljaa täälläkin edetään siis. :)

      Kyllä tässä omatkin sormet syyhyää aika tavalla päästä huonetta remppaamaan ihan uuteen uskoon. Pesänrakennusvietti alkaa nostaa siis päätään aika vahvasti. ;D

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tämä postaus! Meidänkin vierashuoneeseen päätyi vanhan kodin kalusteet, mutta kivoilla tekstiileillä huoneesta tuli oikeastaan todella kiva :) Odotan innolla postausta uuden tulokkaan huoneesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella kiva, jos vanhat kalusteet ovat teillä päässeet hyvään käyttöön. Itsestä vain tuntuu, että meillä iso osa vanhoista kalusteista on vaan mittasuhteiltaankin jo ihan vääriä ja eivät ole sopineet uusiin käyttökohteisiin. Toki muutama jo pitkään mukana kulkenut kaluste on löytänyt paikan uudestakin kodista.

      Poista