torstai 27. kesäkuuta 2013

Rakkautta ja apilankukkia

Eilen kaivoin esille tytön vauvakirjan, johon ajattelin raapustella muutaman mieleeni tulleen ajatuksen. Kyyneleet kihosivat silmiini katsellessani kuvaa tytöstä juuri kotiin saapuneena, valtavalta näyttävässä puvussaan ja hirveän isolta vaikuttavassa kaukalossa. Samalla tapaa kyyneleet nousevat silmiin nytkin. Ei, mitään ikävää ei ole tapahtunut, älkää huoliko. Välillä vain se mitä tuntee omaa lastaan kohtaan tuntuu niin valtavan suurelta, että sitä ei osaa käsitellä. Tuo niin pieni ja hentoinen olento on kasvamassa suureksi ja itsenäiseksi. Pienihän hän vielä on, ei vielä kahta vuottakaan, mutta silti jo niin iso ja hämmästyttää tietämyksellään päivittäin. Eilen nauroin vedet silmissä (salaa), kun olimme ulos lähdössä ja laitoin kenkiä tytön jalkaan. Kun kengät olivat kiinni, sanoin, että 'selvä'. Johon neiti vastasi hetkeäkään epäröimättä, että 'pyy'. Kysyin, että mitä ja neiti jatkoi 'selvä pyy'. Niinpä, sananlaskut hallussa, tsek. :D

Ja sitten hyvin hatarana aasinsiltana tuohon edelliseen purkaukseen, niin äidin sydäntä riipaisi tytön itse omin pienin kätösin keräämät kukat eilisellä iltakävelyllä. <3



Elämä on aika ihanaa kun saa rakastaa! <3


Niin ja joo, oli aika siirappista, sorry.

6 kommenttia:

  1. Tuttu tunne! Mulla on kolme lasta ja kolme lapsenlasta, joita välillä katson ihmetellen. Miten olenkaan onnekas, kun oon tuommoiset saanut! No, onhan tuolla ukollakin osuutensa asiaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä tosiaan saa olla onnellinen omista lapsistaan. Sitä toisinaan oikein pysähtyy ja miettii ihmetellen miten niin paljon voikaan rakastaa. <3

      Poista
  2. Minäkin kirjoittelen vauvakirjaan uusia juttuja aina silloin tällöin ja sitä selaillessa, nousee joka kerta tunteet pintaan ja on tullut muutama kyynelkin tirautettua. Meidän neiti on nyt 1v 7kk ja kasvu ja oppimistahti on ollut tänä aikana aivan hurjaa. Vastahan me tultiin sairaalasta, pienen käärön kanssa! :) Nyt odotamme jo toista kääröä marraskuussa syliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, että sinulla on tällä hetkellä erityisen pinnassa kaikki tunteet. Ainakin itse muistan, että raskausaikana olin välillä yksi tunteiden sykkyrä. :D Itsellänikin on lähipiirissä tällä hetkellä monta pientä vauvaa ja lisää tulossa, joten ehkä sekin vähän vaikuttaa. Vauvakuumetta varmaan. ;)

      Poista