Kyllä täällä henki pihisee, vaikka täällä blogin puolella onkin ollut totaalisen kuollutta. Olin niin uudella innolla vuoden vaihteessa lähtemässä bloggaamaan, mutta eteen tuli tuo sappirakonpoistoleikkaus ja siihen se sitten jäikin. Leikkaus itsessään sujui melko hyvin. Sain kuitekin pieniä komplikaatioita leikkauksessa, jotka vähän hidastivat paranemista. Suureksi epäonnekseni onnistuin saamaan jonkin pöpön leikkauksen aikana ja parin päivän kotona olon jälkeen nousi kuume ja ensin kärvistelin kotosalla särkylääkkeiden voimin, mutta viikonlopun jälkeen raahauduin terveysasemalle. Diagnosoivat minulle angiinan ja korkeat tulehdusarvot. Lääkekuuri kädessä poistuin kotiin potemaan, mutta olo vaan jatkoi huonontumistaan. Parin päivän kuluttua palasin lääkäriin ja sieltä minut passitettiinkin suoraan sairaalahoitoon. Tulehdusarvot hipoivat pilviä ja olo oli kyllä niin kaamea, että ajattelin tämän taudin olevan turmiokseni. Kolmen päivän sairaalahoidon jälkeen pääsin kotisairaanhoidon piiriin ja viikon verran antibiootti kulki suoraan suoneen kolmesti päivässä. Vihdoin olo alkoi hieman kohentua, mutta melko heikkona silti oltiin.
Blogin kirjoittamiseen energia oli hyvin vähissä ja kotona näytti siltä kuin pyörremyrsky olisi iskenyt. Tilannetta ei yhtään ole parantanut uhmaava kolmevuotias ja nopeasti liikkumaan lähtenyt 8kk ikäinen. Täällä on siis pikkuhiljaa yritetty raivata kotia kuntoon, pyykkivuoria pienemmiksi ja keräillä energiaa kevättä varten. Uudet sohvatyynyt ovat odottaneet pussissa sohvalle pääsyä jo parisen viikkoa ja tänään vihdoin oli se päivä kun energiaa oli riittävästi niiden vaihtoon.
Aloitellaan siis varovasti ja pikku hiljaa. Suuret kiitokset kaikille blogia lukemassa käyneille ja anteeksi tämä syvä hiljaisuus. Kevääksi on kuitenkin suunnitteilla aika paljon, tosi kivoja, varpaanpohjia kutkuttavia uusia juttuja, joihin tahtoisi heti päästä käsiksi on siis tulossa. Kunhan vaan tämä ikirouta ensin sulaa.
Ja tässä ne pitkään odottaneet sohvatyynyt kera karvojen. ;D
Niin ja joo, toi yks on sitten ihan elävä karvakasa, vaikkakin hyvin maastoutunut. ;)
Ihanaa kevättä! <3
Upea tuo sohvapöytä, itse olen haaveillut tuollaisesta keittiönpöydästä :D
VastaaPoistaTsemppiä sinne! Onpa ollut koettelemus sinulla! Täälläkin on alkanut vauva liikkumaan niin että perässä saa juosta koko ajan :D
VastaaPoistaPikaista paranemista sinulle ja hei, hyvältä näyttää karvoineen päivineen.
VastaaPoistaVoimia sinulle, kyllä se kevät sieltä tulee <3 En olisi muuten oikeasti huomannut elävää karvaista, jos et olisi maininnut! Tosi hyvin maastoutuu :-D
VastaaPoistaLattari-serkku lähettää tsemppiä ja energiaa... Tuo karvapallero on niin kiva ; ) ja tietenkin sisustusjutut myös.
VastaaPoistaVoi ei, aikamoinen alkuvuosi sulla ollut! Onneksi nyt alkaa jo helpottamaan, tsemppiä oikein paljon! Ja kiva, että palailet taas bloggauksen pariin:-)
VastaaPoista