Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lifestyle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lifestyle. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Suuri tahranpoisto-opas osa2.

Jatketaan tahranpoisto-oppaan toisella puoliskolla ja käsitellään tässä  osiossa asiaa vanhoista pinttyneistä tahroista, värjääntyneestä pyykistä tai kulahtaneista vaatteiden väreistä ja niiden kirkastamisesta. Haluan kuitenkin taas muistuttaa, että kirjoitus ei ole mitään absoluuttista faktatietoa, vaan perustuu omiin kokemuksiin ja kaikki kokeilut jokaisen omalla vastuulla. Mielelläni kuitenkin kuulisin, jos teille on ollut jonkinlaista apua näistä vinkeistä. :)

Mitä tehdä jos vaate värjäytyy pesussa? Joskus joku vaate saattaa päästää väriä 60 asteen pesusta huolimatta ja värjätä toisen vaatteen siinä sivussa. Tärkeintä on, että et päästä värjäytynyttä vaatetta /vaatteita kuivumaan, vaan peset ne heti uudelleen. Poista väriä päästänyt vaate koneesta ja lisää joukkooon vaikka jokin vaalea pyyhe, johon ylimääräinen väri voi imeytyä huoletta. Jos värjääntyneet vaatteet ovat vaaleita valkopyykin pesuaine saattaa olla avuksi. Joskus myöskin joutuu koneellisen pyörittämään useaan otteeseen, jotta värjääntynyt pyykki palautuisi alkuperäiseen väriinsä.

Välillä kuivumaan pääsee vaate, jossa on jo valmiiksi värjäytynyt pohjasävy tai ainakin itse ostan toisinaan kirpputorilta vaatteita lapsille, joista näkee, että pohja ei ole niin kirkas kuin se voisi olla. Toisinaan kirpputorilta tarttuu matkaan myös joko vahingossa vaate, jossa on tahroja, tai toisinaan hinnan ollessa oikein hyvä voin ostaa tahrallisen vaatteen ja testata toimivatko tahranpoistoniksit niihin. Silloin ensimmäinen käsittelyvaihe yleensä on se, että kaadan pesuvatiin kuumaa vettä ja liuotan joukkoon Vanishjauhetta. Tämä liuotusvaihe on hyvin tärkeä, sillä jos vedessä pyörii irtonaisia rakeita saattavat ne haalentaa värejä vaatteesta tehden niihin myös läikkiä. Pallukoita liuotellessa kannattaa muistaa käyttää kumihanskoja, sillä pesuainevedet eivät tee hyvää käsille. Kun kaikki pallerot ovat liuenneet asetellaan vaate kuohkeasti veteen. Vaatteen kannattaa antaa liota vedessä useita tunteja ja välillä käydä sitä hieman pyörittelemässä. Liotuksen jälkeen kannattaa vaate huuhdella useaan otteeseen puhtaalla vedellä ja jos tahrat ovat kadonneet niin vaate kannattaa vielä pestä normaalisti. Vanishliotus yleensä kirkastaa vaatteita oikein mukavasti ja monet tahrat katoavat liotuksen aikana itsekseen.

Jos pohjaväri ei kuitenkaan kirkastu riittävästi, tai tahrat eivät lähde, suosittelen uudelleen liotusta tahrasuolassa (itsellä käytössä Dr. Beckmann tahrasuola). Tarhasuolan kanssa täytyy tehdä sama pesuainepalleroisten liuotus kuin Vanishjauheenkin kanssa. Tahrasuolassa suosittelen liotusta yön ylitse. Tämä saattaa hieman haalentaa värjejä, mutta ainakin itselläni on tästä vain positiivisia kokemuksia ja vaikka joskus väri voi hieman haalistua, on sekin parempi vaihtoehto kun tumma pohja tai tahrainen vaate.

Viimeisenä kikkana kirkkaampaan pohjaväriin tai niihin pahoihin tahroihin suosittelen liotusta klorite-vedessä. Täytä pesuvati viileällä vedellä ja lorauta perään muutama korkillinen kloritea. Varo roiskeita, sillä laimentamattomalla kloritella saat kyllä värit lähtemään melkein mistä tahansa vaatteesta aika tehokkaasti. Sekoita klorite ja vesi sekaisin, muista kumihanskat! Aseta vaate ilmavasti veteen ja voit vaikka nostella sitä kloriteveteen ja takaisin. Noin 15 min käsittely on yleensä riittävä, mutta kokovalkoinen vaate kestää liotusta huomattavasti pidempään. Kloriteliotusta voin suositella valkopohjaisiin kuvallisiin ja ihan valkoisiin vaatteisiin, myös tummentunut keltainen saa uutta potkua kloriteliotuksesta. Tummat värit saattavat käsittelyssä haalentua.

Toisinaan, jotkin tahrat ovat todella sitkeitä tai ei osaa oikein sanoa mistä ne ovat tulleet, voi niihin kokeilla happo-emäs käsittelyä. Yksinkertaisimmin olen itse toteuttanut tämän niin, että olen sekoittamalla ruokasoodaa käsitiskiaineeseen ja tätä tahnaa hieronut tahralle. Pienen vaikutusajan jälkeen olen päälle kaatanut etikkaa. Tämä aiheuttaa pienen kuohunnan, eli sitä ei kannata säikähtää. Huuhtele ja toista tarvittaessa. Ja erittäin sitkeisiin tahroihin, riippumatta siitä mistä ne ovat tulleet voi viimeisenä oljenkortena kokeilla aurinkoa. Sillä on nimittäin uskomaton voima.

Myös kengät hyötyvät tahranpoistotoimenpiteistä. Itse olen käsitellyt lukuisat Converset ja lasten Crocsit uudenveroisiksi muutamalla kikalla. Crocseihin toimii erittäin hyvin Taikasieni nimellä kulkeva valkoinen puhdistussieni. Kostutetulla sienellä katoavat lähes kaikki tummentumat ja olenkin käsitellyt lasten kuviottomia ja kuviollisia Crocs-saappaita sekä sandaaleja oikein hyvällä menestyksellä. Samaa takaisientä voi testata myös esimerkiksi Conversekenkien valkoisten kumiosien puhdistukseen. Jos taikasieni ei tunnu toimivan niin toinen kikka on käyttää puhdistukseen vanhaa hammasharjaa ja tahnaa. Itse olen myös pessyt kangastennareita koneessa oikein hyvällä menestyksellä. Kenkiin voi käyttää myös samoja liotuskikkoja, kuin tuossa ylenpänä olen maininnut tahranpoistoon ja värien kirkastukseen. Valkoiset tennarit yleensä hyötyvät kloriteliotuksesta, mutta muihin testaisin lähinnä Vanishia ja/tai tahrasuolaa. 

Tässä pari kuvaa taikaisienikäsitellyistä conssien valkoisista kumiosista. Meillä ei vaan sattunut nyt tällä hetkellä olemaan pahemmin likaantuneita consseja, kun nämä viimeaikaiset ilmat eivät ole vielä varsinaisesti olleet conssikelejä... Mutta tästäkin kyllä näkee, että pelkästään pyyhkimällä nuo liat eivät lähteneet mihinkään, mutta taikasientä kun vähän näytti kumiosille niin melkein kaikki jäljet olivat poissa.






Kissankarvoja ja kulumia ei tuolla sienellä näemmä kuitenkaan saa pois. :D

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Tahranpoisto-opas osa 1.

Lasten myötä kaikille äideille (miksei isillekin) on varmasti käynyt selväksi, että tahroja syntyy vaatteisiin niin ruokaillessa, leikkiessä ja joskus ihan muutenkin vaan. Itsestäni on kehkeytynyt melkoinen tahranpoisto- ja pyykinpesunatsi tässä viimeisten vuosien aikana. Täytyyhän sitä nyt olla mielenkiintoiset harrastukset... ;) Minusta vain on kiva hoitaa vaatteet kunnolla ja välillä kun tulee lastenkin vaatteisiin panostettua vähän enemmän, niin on kiva kun vaatteet kestävätkin hyväkuntoisina pidempään. Tosin silittelyä en harrasta, en ymmärrä miten saisin siihen vielä ajan riittämään, kun välillä tuntuu, että päivässä pyörii neljäkin koneellista pyykkiä ja silti sitä kerääntyy varastoon. :D Noh lapsilta kyllä sitä pyykkiä kertyy melkoinen määrä, kun vaatteet pitää välillä päivässä vaihtaa pariinkin kertaan ja itsestä tuntuu, että tämän vauvavatsan myötä omatkin vaatteet ovat aina likaiset varsinkin tuosta vatsan kohdalta. 

Ajattelinkin koota nyt tälläisen kattavan tahranpoisto-oppaan, josta toivoisin olevan hyötyä niin teille kuin ihan minullekin muistin virkistämiseksi. Jaan oppaan kahteen osaan, jotta teksti ei venyisi ihan kilometrin pituiseksi ja seuraavassa osassa käsittelenkin lähinnä pinttyneiden tahrojen poistoa, värjääntyneen tai samean pohjavärin kirkastusta, sekä esimerkiksi likaisten kenkien puhdistusta. Ensiksi kuitenkin jotain minun pyykinpesufilosofiastani ja tavoista, jotka olen kokenut oikein hyviksi. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nämä tosiaan eivät varmasti ole mitenkään ainut oikea tapa tehdä asioita, mutta olen kokenut ne käytännössä toimiviksi meille ja haluan varmistaa, että kaikki tahranpoistokokeilut tulee tehdä omalla vastuulla, sillä vaikka nämä ovat minulla toimineetkin moitteetta, saattaa jotkin materiaalit reagoida asioihin eri tavalla.

Pesen lähes kaikki vaatteet 60 asteessa, sanoi pesuohje mitä tahansa. Toki erityisen arkoja, kuten villaa, silkkiä tai kalvollisia ulkoiluvaatteita en näissä lukemissa pese, mutta perusvaatepyykki peseytyy meillä oikeastaan aina tuossa lämpötilassa. Tämä korkeampi lämpötila siksi, että silloin värit säilyvät pyykissä hyvänä ja lämpö tappaa bakteerit. Käytän myös oikeastaan aina hajusteetonta pyykinpesuainetta. Kovasti hajustetuista pesuaineista/huuhteluaineista saan helposti päänsärkyä ja ajattelen, että näin lapsetkin altistuvat vähemmän kemikaaleille. Annostelen myöskin pesuainetta aina hieman vähemmän kuin annostus määrää ja aina on pyykistä tullut puhdasta. 

Huuhteluaineena käytän etikkaa, se toimii työssään loistavasti; kirkastaa värejä, pehmentää pyykin ja poistaa epämiellyttäviä hajuja, eikä sisällä mitään haitallisia kemikaaleja. Etikkaa siis vain lorautetaan huuhteluainelokeroon ihan kuin tavallista huuhteluainetta (annostus noin 0,5dl, sellainen isohko loraus/8kg kone. Testaa omalle koneellesi sopiva annostus). Vaatteissa voi märkänä olla hienoinen etikan tuoksu, mutta se haihtuu kuivuessa täysin. 

Meillä myöskin kuivausrumpu on kovassa käytössä. Kesällä on ihana kuivata pyykkiä myös ulkosalla, mutta silloin kun pyykkimäärät ovat isot tai ilmat eivät anna sitä myöden, niin lähes kaikki vaatteet menevät meillä kuivurin kautta, toki ulkoiluvaatteita enkä, villaa tai silkkiä kuivata rummussa. En ole onnistunut pilaamaan vaatteita, vaikka olenkin ollut ahkera kuivausrummun käyttäjä jo yli kymmenen vuotta. Rakastan pehmoisten, vähän lämpöisten vaatteiden tuntua ja narulla kuivatut vaatteet tuntuvatkin kuivausrumpuun tottuneelta kovilta kopparoilta. Lisäksi vaatteiden pölyävyys häviää kuivausrumpukäsittelyllä ja eläinperheessä se on erittäin hyvä apuri poistamaan pyykistä myös ne eläinten karvat. Meillä kuivausrumpuna lämpöpumpputekniikalla toimiva laite, joka myöskään ei kostuta huoneilmaa perinteiseen malliin verrattuna. 

Parhaimmaksi tarhanpoistokumppanikseni voin kutsua sappisaippuaa, joista pala on mielestäni tehokkaampi kuin nestemäinen versio. Mutta, ihan kaikkeen ei sappisaippuakaan tehoa, joten apureina käytän myös vanish-jauhetta, kloritea sekä ihan tavallista käsitiskinpesuainetta. 

Hankalat tahrat:

Mustikka

Mustikka tuntuu olevan yksi ruokamaailman ikävimmistä poistettavista ja minäkin aiemmin tuskailin sen kanssa todella paljon. Meillä ainakin lapset rakastavat mustikkaa ja aamupalasuosikkina onkin yleensä juuri mustikka ja maustamaton jogurtti. Tahroilta ei ole vältytty, mutta sen jälkeen kun löysin tämän helpon tavan poistaa mustikkatahrat, en ole antanut mustikkatahrojen enää vaivata mieltäni.

Mustikkatahra lähtee parhaiten pois kiehuvan kuumalla vedellä. Lämmitä vettä joko vedenkeittimellä tai liedellä ja kaada sitä runsaasti tahran päälle. Tahra häviää silmissä ja jos vaatteessa ei ole muuta vikaa, sen voi ottaa suoraan käyttöön kuivuttuaan. Joskus kuitenkin jokin tietty materiaali vetää mustikkaa paremmin itseensä ja pelkkä vesi ei välttämättä auta, tällöin hinkkaan tahraan sappisaippuaa ja uusin käsittelyn kuumalla vedellä. Huomioi kuitenkin, että jo kertaalleen pestyyn mustikkatahraan tuo vesikikka ei enää toimikaan, joten käsittele tahrat aina ennen pesukonetta. Jos jokin tahra on päässyt seulasta läpi ja pyykkikoneeseen, kokeile tahran haalistuttamista sitruunamehulla. Tämä tepsii toisinaan.

Tähän alle laitoin miehen kuvaamaan noin viikon pyykkipussissa seisseen mustikkatahraisen yöpuvun tahranpoisto-operaation. Hyvin lähtee pelkällä vedellä, vaikka tosiaan tämä oli päässyt unohtumaan pyykkikassiin ja suosittelenkin silti tahranpoistoa mahdollisimman tuoreeltaan. 





Porkkana

Porkkana on myös melkoisen hankala poistettava, siihen ei tunnu tepsivän edes sappisaippua. Ainakaan jos tahra on ehtinyt pinttyä kankaaseen kiinni. Vaikkakin suosittelen porkkanatahralle esikäsittelyksi sappisaippuaa.  Porkkanatahroihin on kuitenkin yksi erittäin ekologinen tahranpoistovinkki joka toimii takuuvarmasti. Nimittäin aurinko! Vaate tahrakohta aurinkoa kohti terassille, tai parvekkeelle ja kohta tahra on kadonnut. Toimii myös lasin läpi, ellei ole mahdollista saada tahraa nauttimaan aurinkoa ulkosalle, mutta tällöin tarvitaan aikaa enemmän.

Tomaatti, Paprika, Curry

Tomaatti- paprika ja currytahraan käy sama vinkki kuin porkkanaankin, eli ulos ja aurinkoon.

Suklaa

Hankaa tahraan sappisaippuaa ja anna vaikuttaa. Pese normaalissa pesussa.

Tussi

Jos vesiliukoinen tussi, niin kokeile hieroa tahraan sappisaippuaa ja huuhtele, toista käsittely ja pese normaalisti.

Permanent-tussiin suihkauta tahrakohtaan hiuslakkaa ja anna odota hetkonen, sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä, toista käsittely tarvittaesssa ja pese normaalisti. Huomaa, että on mahdollista, että tahrakohdasta väri haalenee, jos kyseessä kovin voimakas värinen vaate, eli voit ensin testata käsittelyä huomaamattomaan kohtaan.

Kuulakärkikynä

Kuulakärkikynään toimii myös edellä mainittu hiukslakkakikka. Voit tässä tapauksessa yrittää pyyhiä tahraa pyyheellä käsittelyn välillä. Jos hiuslakka ei toimi tahraan, niin kokeile kastaa topspuikko johonkin alkoholipitoiseen (esim. käsidesi) ja pyyhi puikolla varovasti tahrakohtaa.

Ruohonvihreä

Esikäsittele tahra sappisaippualla ja hankaa saippuaa esim. pehmeällä harjalla, huuhtele välillä. Toista tarvittaessa. Pese normaalisti. Jos tahra ei esikäsittelystä huolimatta kadonnut. Voit yrittää pyyhkiä tahraa alkoholiin kastetulla topspuikolla (esim. käsidesi toimii).

Rasvatahra

Hiero rasvatahraan hieman tiskiainetta (esim. fairy) ja pese normaalisti. Jos kertakäsittely ei toimi niin tee se uudelleen.

Saippuakupla

Tämä tahra on oikeastaan kaikista pahimpia poistettavia. Ensinnäkin tahra ei välttämättä ole huomattavissa mitenkään ennen pesua, vaan ilmestyy vaatteeseen pesuaineen kanssa reagoidessaan. Jo pesukoneessa pyörinyttä tahraista vaatetta ei tahdo saada puhtaaksi millään, sillä edes valkaisu ei tehoa saippuakuplatahraan. Suosittelenkin siis kuplien puhaltelua vaatteissa joissa tahroilla ei ole väliä, tai sitten se hoidetaan kylvyssä. :) Jos vahinko kuitenkin sattuu, kannattaa vaate huuhdella huolellisesti ennen pesua ja mahdollisesti käsitellä tahrakohtaa huuhtelun jälkeen sappisaippualla.

Veri

Veritahra kannattaa huuhdella tuoreeltaan kylmällä vedellä. Yleensä tahra katoaakin lähes itsestään, kun muistaa ettei lähde hankaamaan tahrakohtaa ja pitää veden kylmänä.

Pinttyneeseen veritahraan voit testata varovasti sitruunamehua, tämä saattaa kuitenkin haalistaa värejä, joten kovin tummiin kankaisiin en sitä suosittele. Valkopohjaisilla kankailla tahraa voi yrittää poistaa myös topspuikkoon kastetulla kloritella, mutta silloin varo roiskeita, sillä klorite valkaisee värejä tehokkaasti.

Banaani

Banaanitahra on myös yksi viheliäimmistä poistettavista. Kuitenkin tuoreeltaan käsiteltynä banaanitahran saa kohtuullisen helposti pois. Kostuta tahra kylmällä vedellä ja hiero siihen käsitiskiainetta. Toista tarvittaessa ja pese normaalisti, kuitenkin vähintään 60 asteessa. 

Jos tahra ei käsittelystä huolimatta lähtenyt tai se on päässyt muuten pinttymään kokeile tahraan aurinkokäsittelyä. Myös tahran käsittely sitruunamehuun kastetulla topspuikolla voi olla avuksi. 

Ja jatkoa seuraa siis lähipäivinä...

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Eksyksissä tuplaratasviidakossa

Ollaanhan täällä vielä, vaikka vähän hiljaista on ollut. Olen vaan jumiutunut tähän lapsiperhearkeen ja kaikki muu on jäänyt.

Täällä on viime päivät pohdittu ahkerasti tuplaratasasioita, eli sellaisten osto olisi edessä. Nuorempi on vasta juuri täyttänyt kaksi kun uuden tulokkaan pitäisi syntyä niin koen ne tarpeelliseksi. Ainakin silloin kun lähdetään liikenteeseen kaupungille, lomamatkoille tai vähän pidemmille lenkeille. Isompi tyttö on jo vähän vajaa viisi siinä vaiheessa, niin hän pärjännee pyörällä tai kävellen, mutta löytyy meiltä seisomalautakin, jos se tuntuu vielä tarpeelliselta siinä vaiheessa.

Tuo oikeanlaisten tuplarattaiden etsintä vaan tuntuu melkoisen haasteelliselta toimenpiteeltä. Niitä löytyy nimittäin melkoinen viidakko, josta pitäisi löytää se itselle paras vaihtoehto. Muutamia varteenotettavia vaihtoehtoja olen löytänyt, joita voisin teillekin nyt esitellä ja toivoisin samalla hieman käytännön kokemuksia, jos niitä sattuisi löytymään. Jotain ominaisuuksia sentään ollaan saatu rajattua joukosta pois, sillä nyt en ole etsimässä kovin muhkeita jättiläisiä, vaan tarkoitus olisi löytää jotkin kapeammat ja ketterämmät rattaat, lisäksi olen sulkenut listan ulkopuolelle ne mallit, missä lapset ovat ikäänkuin päällekäin tai peräkkäin, en vaan koe niitä omikseni.

Tällä hetkellä kärkipaikasta kamppailevat seuraavat mallit:

Britax B-Agile Double

Mitat:

  • Rattaana (K x L x S): 105 x 78 x 104 cm.
  • Kokoontaitettuna (K x L x S): 31 x 78 x 72 cm.
  • Paino: 13,2 kg.

+ edullinen hinta (muihin vastaaviin verrattuna)
- levein malli tästä nelikosta, mahtuuko näillä siis oikeasti kulkemaan helposti ovista jne kapeista kohdista


Hinta: n. 550e




Mountain Buggy Duet

Mitat:

  • Max leveys ilman turvakaarta 64.5 cm 
  • Max leveys turvakaaren kanssa 68 cm
  • Mitat kasttuna (ilman pyöriä): 96 cm x 64.5 cm x 32 cm (P x L x K)

+ Todella kapeat
- Mahtuuko pikkuinen toppapuvussaan ja pussissaan enää istumaan saati vaunukoppaan?!


Hinta: n. 950e




Bugaboo Donkey Duo

Mitat:

  • Mitat kokoon taitettuna: 87 x 60 x 40 cm.
  • Leveys: Mono: 60 cm, Duo/Twin: 74 cm.

+ työntösuunta on käännettävissä, joten lapset voi matkustaa kasvot työntäjään päin tai menosuuntaa kohti.
- hinta


Hinta: n. 1500e






Bumbleride Indie Twin

Mitat:


  • Kokonaisleveys 75,5cm Pituus 92cm, korkeus 88cm
  • Mitat kasatttuna: korkeus 39cm, pituus 82cm
  • Kokonaispaino pyörillä 15,4 kg


+ reilut pyörät kulkevat maastossa kuin maastossa
-työntösuunta ei vaihdettavissa

Hinta: n. 1000e





Oma suosikkini näistä on ehdottomasti nuo Bugaboon Donkey Duot, mutta ne sitten myös on ne kalleimmat. Tämä hinta tietysti jarruttaa ostopäätöstä, koska mietityttää mikä on se todellinen käyttöikä, eli kuinka pitkään tarvitaan tuplaratasominaisuutta... Vaikkakin Donkey Duo:ja kehutaan siitä, että käyvät myös hyvin vain yhden lapsen vaunuiksi, sillä runkoa saa kavennettua vain yhdelle istuimelle sopivaksi. Paljon hyvää olen kuullut myös Bumblerideista ja en niistä löytänyt oikein missään yhteenvedossa mitään negatiivista. Mountain Buggyjen kapeus olisi melkoinen valttikortti kaupungilla ja busseissa liikuttaessa, mutta aika usein sitä jo kahden lapsen kanssa on tullut valittua oma auto saati sitten kolmen kanssa liikkeelle lähdettäessä. Britaxien ykkösjuttu on tällä hetkellä kyllä tuo edullinen hinta, mutta mietityttää ovatko millaiset käyttää ja jääkö niiden kanssa ovissa jumiin...? 

Nyt kaivattaisiin siis teiltä niitä hyviä ja huonoja kokemuksia kyseisistä rattaista. Myös villikortteja saa ehdottaa, kunhan vaan nuo pari toivetta täyttyisi, eli ei liian leveitä hyökkäysvaunuja, eikä peräkkäin olevia lapsia. :)


Kuvat/images: verkkokauppa.com, lastenturva, vaunuaitta

tiistai 12. tammikuuta 2016

Uudet vuodet ja uudet jutut

Täällä on vuodenvaihteesta selvitty niukin naukin. Meillä kävi joululoman kanssa niin, että molemmat tytöt sairastuivat superflunssaan joulun ja uuden vuoden välillä ja nyt alkaa pikkuhiljaa vasta hellittää. Onneksi tänään vihdoin pakkanenkin oli hieman laskenut, jotta päästiin ulkoilemaankin. Alkoivat seinät vähän kaatua jo päälle ja lapset hyppiä niille seinille. Onneksi pukki muisti lapsosia runsaalla määrällä erilaista askartelutavaraa, jota onkin sitten käytetty oikein huolella tässä viime päivinä. 

Itseäni koko syksyn piinannut väsymys alkaa sekin pikkuhiljaa helpottaa. Ja elämä näyttää kevättä kohti huomattavasti valoisammalta. Väsymyksen syyksi voidaan varmaan laittaa tämä etumusta alati enemmän ja enemmän täyttävä rantapallo. ;) Juhannusta odotellaan saapuvaksi siis tässä perheessä erityisin mielin. Isompi lapsi intoilee kovasti edessä häämöttävästä tuplaisosiskon roolistaan, nuorempi ei vielä ymmärrä koko hommaa. 



Täällä siis toivotellaan oikein antoisaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja lähdetään hetkeksi nauttimaan ansaitusta lepohetkestä, vaikka koti näyttääkin saavuttaneen melkoisen kaaosmaisen olotilan. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä. Huomenna on taas uusi päivä aikaa siivota! ;D



Kuva/image: pregnantchicken.com

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Arvonnan voittaja ja joulutervehdys

Täällä vedetään viimeisiä joulukiireitä nenästä ja talossa täysi hössötys päällä. Kohta päästään rauhoittumaan jouluun, mutta viime hetken rypistys kuuluu asiaan, eihän se rauhoittuminenkaan tuntuisi miltään, jos ei kunnolla höösäisi etukäteen. Hyörinän keskeltä palasin kuitenkin pieneksi hetkeksi blogimaailmaan ja suorittamaan tuon Pretty Pretty Partyn kanssa yhteistyönä järjestämäni julistearvonnan. Voittajaksi arvottiin arpa numerolla 14: Jasmine. Paljon onnea voittajalle! <3

Samalla tahdon toivottaa kaikille blogini lukijoille rauhaisaa ja onnentäyteistä joulunaikaa! Palataan uusin kujein taas ensi vuonna. 



torstai 3. joulukuuta 2015

Pipareja paistumaan

Alkuviikko vierähti tyttöjen kanssa pitkästä aikaa mummolassa. Eilen isomman tytön kanssa tehtiin piparitaikina valmiiksi jääkaappiin kovettumaan ja tänä aamuna tonttu oli tuonut joulusukkiin lahjaksi uudet piparimuotit. Mikä sattuma!? ;) No tänään siis oli ohjelmassa piparien paisto neitien kera. Taustalle hieman joulumusiikkia, päähän tonttulakit ja piparien leivontaan. Pienempi neideistä ei jaksanut kovin kauaa painella kuvioita, mutta isompi jaksoi aika reippaasti loppuun asti, vaikka taikinasta tulikin pipareita aika määrä. Välillä äidin keskittymiskyky hieaman herpaantui uunista ja pari pellillistä pipareita tuli "vähän" tummemmiksi, mutta mitäs tuosta. Iso kulhollinen pipareita kuitenkin valmistui ja taikinaakin saatiin syödä ihan riittävästi. :D



Jospa huomenna sitten kuorrutetta piparien pintaan, tänään ei kyllä jaksa enää yhteistä koristeluhetkeä, vaikka kivaa onkin yhdessä tehdä, on siinä aina oltava silmät selässäkin ja sotkua seuraa melkoisesti. Joko teillä on leivottu pipareita, yksin tai lasten kera?


torstai 22. lokakuuta 2015

Menossa mukana Tre-Blogit

Kannanpa minäkin korteni kekoon ja mainostan tätä meidän tamperelaisten bloggaajien keskittymää, eli Tre-blogit -ryhmää facebookissa, josta saman katon alta löydät näppärästi Pirkanmaan alueen bloggaajia blogeineen.

Mukana menossa on melkoinen joukko sisustus-, lifestyle, -ruoka, -muoti, -kauneus, -rakennus ja valokuvausblogeja, mutta mukaan mahtuu kyllä vielä lisääkin. Eli jos itse kirjoitat jotain kyseisistä blogigenreistä, asut Pirkanmaalla etkä vielä ole yhteisöön liittynyt, niin laitapa kiireesti postia treblogi@gmail.com.

Ryhmä onkin kerännyt jo ihan mukavan määrän lukijoita, mutta lisää tietysti aina mahtuu. Toivotaan, että myös tämän päivän Aamulehden Morossa ollut haastattelu, jossa esiintyivät ryhmän perustajajäsen Retromoderni-blogin Suvi ja hienon logon ryhmälle suunnitellut sula mahdollisuus -blogin Niina, poikii lisää tykkääjiä ja kivoja yhteistyökumppaneita ryhmällemme.




maanantai 5. lokakuuta 2015

Leppeä sunnuntaiaamu

Sunnuntaiaamuna meillä oltiinkin vain yksilapsista perhettä, sillä isompi tyttö päätti jäädä mammalaan yöksi lautaipäivän kyläilyn jälkeen. Onhan se hienoa välillä antaa pienemmällekin se molempien vanhempien täysi huomio ja samalla tietää, että se isompi tyttönen saa taatusti myös kaiken huomion siellä mammalassa. 


Huomatkaa lyhdyn tyylikäs asettelu tv:n takana... Tälläisiä nämä meidän sisustusasetelmat vähän tällä hetkellä tuppaavat olemaan. Kaikki mahdollisesti rikkimenevä on järjestetty pois pienten käsien ulottuvilta.


No pienempi puuhaneito keskittyi hetken katsomaan lastenohjelmia pyjamassaan, minä nappasin kameran käteeni ja aloin kuvata. Oletettavasti 1v4kk keskittymiskyky lastenohjelmiin oli muutaman minuutin luokkaa ja sitten jo mentiin taas muualle ja tottakai vähän kielletyille teille ikkunaverhojen taakse kurkistelemaan.


Kukkuu...

On ihanaa, että molemmat tytöt ovat niin omanlaisiaan persoonia. Siinä missä vanhempi on ollut todella rohkea, niin nuorempi arastelee. Kissat ja koira ovat nuoremman neidin  kanssa saaneet olla täysin rauhassa, ainakin toistaiseksi. Myös vieraiden kanssa nuorempi on hieman hitaammin lämpenevää sorttia. Nyt on alkanut sanoja ilmestyä melkolailla vauhdilla, perässä toistetaan melkein kaikkea. Mutta, puhe on jäljessä siskostaan, joka oli samanikäisenä jo melkoinen sanaseppo. Motoriikka tuntuu olevan melkolailla hyvin hallussa ja neiti on mm. syönyt itse jo vuoden vanhasta. Auttaa ei saa oikeastaan missään, siitä seuraa vaan hirveät raivarit. Isosiskon perässä halutaan tietysti tehdä ihan kaikki samat jutut ja voitte uskoa, että toista harmittaa, kun ei onnistu ihan samalla tavalla. Niinkin pienet asiat, kuten erilainen puurolusikka kuin siskolla, voi syöstä rauhallisen aamupalapöydän täydeksi sotatantereeksi. Ja kuten kuvistakin voi päätellä vauvat on tosi pop.



Ja jos joku ihmettelee kuvissa, niin tottakai se lempeä aamu aloitettiinkin imuroinnilla, milläs muulla. :D Piti tosiaan hoitaa se imurointi jo lauantaina, mutta sitten se vaan jäi kaiken muun puuhan ohella. No onneksi on tuo ihana mies, joka hoitaa sen puuhan ihan mielellään. Minulle kun tuo imurointi on tiskauksen ohella se kaikkein inhottavin kotiaskare, en osaa sanoa miksi, se vaan on. 

Mutta, saatiin me nauttia siitä aamusta vähän asiaankuuluvamminkin, sillä pyöräytin tuoreista puolukoista meille rahkaa. Puolukkarahka on vaan niin hyvää, pehmeän makeaa ja samalla tosi kirpeää!


PS. Olen yrittänyt säätä blogin ulkonäköasetuksia tässä viikonlopun aikana ja jatkan sitä ainakin vielä tänään (luultavasti korjattavaa ilmenee myöhemminkin), jos ja kun siis kuvissa ja asetuksissa jotain häikkää niin johtunee siitä. 

torstai 28. toukokuuta 2015

Karkkikukat kerhotädeille

Vanhemmalla tytöllä oli tänään kerhon viimeinen kerta ennen kesätaukoa. Jotain pientä kivaa oli mukava viedä kiitokseksi kerhotädeille ja tänä vuonna askarreltiin tytön kanssa tälläiset karkkikukkaset. Idea ja toteutus tuli tällä kertaa ihan omasta päästä ja eihän nämä nyt mitkään superhienot ole, mutta idea on mun mielestä aika onnistunut. Tämä on myös sen verran helppo askartelujuttu, että tuollaisen 3-4 veen kanssa onnistuu aika hyvin ihan yhteistyönäkin, eikä kustannukset nouse kovin korkeaksi. 


Ensin askarreltiin siis tuollaiset kukkaset kartongista, itse käytin niissä apuna isoa säilykepurkkia (iso ympyrä) ja juuri sopivasti tyhjentynyttä vaniljasokeripurkkia (terälehdet), mutta varmaan muutkin purkit kyllä ajaa asiansa. ;) Varren sisälle piilotettiin geishapötköt ja päälle kietaisin vihreää kartonkia. Teippasin sitten vaan varren kiinni kukkakortin takapuolelle. 


Näistä olisi ehkä tullut vähän kivemmat jos olisi ollut eri värejä tarjolla, mutta nyt mentiin niillä kartongeilla mitä kotona oli valmiiksi. Yllätys, yllätys kaikki pinkit ja muut punasävyiset kartongit oli päätyneet tytön omiin askartelupuuhiin. :D



torstai 5. maaliskuuta 2015

Hurmaava neiti

Meidän nuori neiti neiti täytti pari päivää sitten 9kk. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta aika tuntuu nykyään kuluvan kuin siivillä. Neiti E on kasvanut ja kehittynyt melkoisesti tuosta viimekertaisesta kasvupäivityksestä blogiin. 

Pian edellisen päivityksen jälkeen neito alkoi ryömiä ja nyt ryömintä on jo kehittynyt konttaukseksi. Tukea vasten noustaan ahkerasti seisomaan ja pöytää kierretään kävellen. Toissapäivänä tyttö keksi, että kun jakkaraa työntää edellään voi sen avulla kävellä kotona ees taas. Melkoista vauhtia siis on viime viikkoina ja päivinä pitänyt. Lähes kaikki on kodin tasoilta ainakin siirretty vähän kauemmas ulottuvien pikku käsien tieltä, vaikka olenkin enemmän sitä mieltä, että lapsi pitää opettaa, että ihan kaikkeen ei saa koskea, mutta koska niitä silmiä ei ole selässä niin jotain on turvattava kauemmas tai korkeammalle siirtäen. Kotikuvissa ei siis lähiaikoina olohuoneen tasoilla nähdä kovinkaan upeita asetelmia.

Tuon 5kk päivityksen jälkeen myös neidille puhkesi ne alaikenestä pullottavat hampaatkin. Melkoisen kovan itkuisuuden ja kiinteästä kieltäytymisjakson päätteeksi. Noh, hetken aikaa hampaiden osalta olikin melko seesteistä. Yöt sujuivat mukavasti ja vihdoin juuri ennen minun leikkaustani päästiin sitten yösyötöistäkin eroon ja täydet yöt tulivat kuvioihin. Tätä iloa ei valitettavasti kuitenkaan kestänyt kovin pitkään. sillä yläleuasta alkoi kolmisen viikkoa sitten puskea lisää hampaita. Niitä päättikin tulla samalla kertaa sitten neljä (!!!) kappaletta ja taas yöt on olleet yhtä hulinaa. Yösyötötkin palasivat takaisin kuvioihin, kun eihän mikään muu auttanut kurjaan oloon kuin se rinta. Tosin öitä häiritsivät jo hetken aikaa myös tuo kova liikkeelle lähtö ja seisomaan, sekä istumaan nousemisen oppiminen. Eli täällä tarvitsisi siis uudelleen tehdä tuo yösyömisestä vieroitus. 

Kaiken kaikkiaan neiti on muuten erittäin tyytyväinen tapaus. Kasvoilla on enemmän kuin usein hymy, korvista korviin ja tyytyväinen jokeltelu on ihan kokoaikaista. Isosisko on edelleen se maailman paras juttu ja siskon katoamisesta vaikkapa omaan huoneeseen yläkertaan leikkimään seuraa iso itku. Taputtamisen jalon taidon pieni oppi muutama viikko sitten ja taisipa neiti eilen hurmata totaalisesti hymyllään ja uudella taidollaan myös muskariopettajan. :D On nämä pienet aika hellyyttäviä.

Niin ja hei, kyllä meilläkin niitä pääpantoja joskus suostutaan pitämään muutama sekunti... ;) 






Iloista torstaita!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Vinkkejä lapsikuvaukseen - älä tee näin

Olen ihastellut monissa blogeissa upeita lapsikuvia. Itsekin olen toisinaan onnistunut nappaamaan muutaman onnistuneen otoksen pienestä mallista, mutta tänään ei ollut se päivä. Vai mitä mieltä olette näistä edustavista otoksista?



Muistiin vastaisuuden varalle, että aina ei voi voittaa ja se pääpanta oli virhe... ;)


tiistai 9. joulukuuta 2014

Naperon lahjatoiveet

Pahoittelen tonttukalenterin puuttumista muutamalta edelliseltä päivältä. Lähdettiin viikonlopuksi mummolaan ja en pakannut mukaan kuvausvälineitä. Viikonloppu venähti sen verran, että palailtiin kotiin vasta eilen. Tällä viikolla ohjelmassa on montaa. Kohokohtina ainakin ystävän luona vierailu katsomassa ihan pikkiriikkistä poikaa, lisäksi miehen kanssa suuntaamme katsomaan Hobittia eläviin kuviin (woot woot!) ja perjantaina tiedossa olisi vanhempieni kera joulukonsertti ja lauantaina sitten juhlitaan serkkujen ja tätien, sekä setien kera suvun pikkujouluja. On tämä kiireistä tämä joulunodotus. :D

Meillä joulua odotetaan melkoisen kovasti tuon vanhemman tytön puolesta. Joulupukille on toiveita esitelty pitkin syksyä ja hänellä alkaa aika hyvin olemaan hallussa jo tuo mitä hän tahtoo. ;) Päänvaivaa aiheuttaakin tämä nuorempi, puolivuotias tyttösemme. Hän kun on sellaisessa iässä, että ei nyt oikein osaa vielä mitään kaivata, mutta kuitenkin jotenkin pitäisi muistaa, jotta sitten isompana olisi kiva ajatella, että tämän minä sain ihan ensimmäisenä joulunani. Tahtoisin myös niin, että osa leluista ja tavaroista olisi vain vartavasten hänelle hankittuja, jotta ihan kaikki ei olisi isosiskolta perittyä. Turhaa krääsää ei kuitenkaan kaivata, vaan olisi kiva, että lahjat olisivat pitkäikäisiä ja kestäisivät katsetta pitkänkin ajan kuluttua. 

Tarpeita meillä oikeastaan on vain joihinkin uusiin ruoka-astioihin, koska isosiskon vanhat alkavat olla jo melko paljon käytettyjä. Nuo Ingela Arrheniuksen (4.) lautaset ovat kyllä syötävän söpöjä ja Dombo-mukista (6.) saisi hyvän otteen ja miellyttäisi se samalla äidin silmääkin. Mietittiin isommaksi lahjaksi tytölle jonkinlaista keinuhevosta kun sellaista ei ainakaan isolla siskolla ole, esimerkiksi tämä Brion (5.) hevonen on ihanan värikäs ja klassinen.  Kirjat ovat myös tuossa iässä kuluvaista tavaraa ja isosiskon vanhat kirjat taitavatkin olla järjestänsä kulmista nakerreltuja. Puppe ja Maisa (3.) kirjat olivat isosiskon suosikkeja, joten uskon, että pikkusiskokin ne kelpuuttaisi. Me myös tykätään laulaa paljon ja siitä Pikku-E:kin selvästi nauttii, joten tuollainen joululaulukirja valmiilla musiikilla olisi kyllä tosi kiva juttu. Lisäksi tuo Brion Klovni (2.) on sellainen klassikko, joka menisi ihanasti lastenhuoneen koristeena siihen asti kunnes pääsee käyttöön, kun vielä se on ehkä turhan vaativa. Tykästyin myös tuohon BR-lelun pujotteluleluun (1.), jossa ihania puisia eläimiä. Kiva toteutus siis ja iloa riittää varmasti pitkään. 


1, 2, 3, 4, 5, 6

Mitä teidän pienet saa lahjoiksi tänä vuonna?



maanantai 17. marraskuuta 2014

Maanantain makeat

Lasten kanssa leipominen on ihanaa. Suttaavaa, välillä hermoja raastavaa, mutta tietynlaisessa mielentilassa erittäin palkitsevaa. Tänään päätettiin leipoa isomman tytön kanssa jotain. Katselin, että kaapista löytyisi ainekset jonkinlaisiin suklaamuffinsseihin, joihin voisi upottaa kaappiin pyörimään jääneitä suklaalevyjen ja muiden suklaanamien rippeitä. Tuumasta toimeen ryhdyttyämme huomasin, että eihän meillä ole yhtään kananmunia ja eikä kesken leivonnan nyt enää kauppaan lähdetty. Noh ei annettu sen haitata, vaan korvattiin kananmunan puutetta runsaalla määrällä suklaata. :D

Pienempi  neiti heräsi päiväuniltaan kesken leivonnan ja minun piti jättää isompi pieni apulaisleipuri hetkeksi yksin kesken taikinan teon. Noh, melkein arvata saattaa, että jotain vahinkoa sillä välin neito oli saanut aikaiseksi. Tällä kertaa vahinkona oli vain kaatunut maitopurkki, kun neiti oli vähän ajatellut nopeuttaa taikinan tekoa ja päättänyt itse alkaa kaatamaan maitoa taikinaan. Noh puolen litraa maitoa lainehti pöydillä ja pöydän alapuolella olevissa laatikoissa, onneksi kuitenkin sain siivottua laatikot suhteellisen helposti ilman ihan kaiken pesemistä ja pääsimme jatkamaan leivontaa. 

Kyllä ne munalliset muffarit on parempia, mutta erittäin runsas suklaan käyttö kyllä pelastaa paljon. Ja tuli ainakin leivottua! <3




 Suklaamuffinssit pelastavat maanantain kuin maanantain! Suosittelen lämpimästi! :)

tiistai 12. elokuuta 2014

Kesämuistoja

Täällä ollaan oltu ihan kokonaan lomalaitumilla. Paitsi eilen alkoi sitten meidän perheessä se arki. Nyt on harvinainen hetki, sillä molemmat neitoset ovat yhtä aikaa päiväunosilla. Pieni hetki siis omaa aikaa. 

Meillä oli oikein harvinaisen onnistunut kesä tai kai sitä vieläkin vähän on jäljellä. Ehdittiin tehdä ja nähdä paljon, vaikkakin ajoittain tuo helle vähän teki hallaa osalle suunnitelmista. Harvemmin kuitenkin Suomen suvessa näin käy, että liian lämpimän kelin vuoksi ei voi tehdä jotain, joten en siis valita. :) Viimeisin reissu meillä kohdistui muumimaailmaan ja sieltä sitten Tukholman risteilylle. Voitteko uskoa, että muumit olivat melkoisen kova juttu! :D Kuvat muuten sitten vain kännykkälaatua sillä tämä bloggarin kamerakin taisi lomailla...



Pieni neiti on ollut oikein oivallinen matkakumppani, kunhan vaan tankkaustauoista on pidetty hyvää huolta. Ilman mitään kitinöitä on kierretty jo eläinpuistot, Linnanmäki, Miljoona tivoli ja Muumimaailma. Reissupimu siis.


Varsinkin tuo pienempi tytöistä kasvaa ihan hirmuista vauhtia. Melkoinen vauhtipakkaus tuntuu olevan, sillä hän on jo 2 kk vanhasta asti kääntynyt vatsalleen ja kova kiire tuntuisi olevan muutenkin möyrimään. Juttua tulee kovasti ja hän varmistaa myös, että kaikki saavat hymyjä paljon ja tasapuolisesti. Päiväunien kanssa toisinaan on hieman ollut ongelmia, mutta ehkä tuolla hiostavalla ilmalla on ollut siihen oma osuutensa. Yöunet sujuvat kuitenkin aika kivasti ja äiti saa yöllä nukuttua noin 5-6 tunnin yhtenäisen pätkän.

Eiköhän tällä viikolla jo päästä blogissakin vähän kiinni tuohon vanhaan päivitystahtiin. Otin kuitekin tämän kesän täysin "loman" kannalta ja ajattelin, etten stressaa mistään ylimääräisestä. Nyt olisi ajatuksia ja ideoita jaettavaksi jos vaan saan sitä omaa aikaa koneen ääressä taiotuksi.

PS. Muistakaahan käydä hyödyntämässä se ilmainen canvastaulunne. Lisää tässä postauksessa. 


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Vauva-arkea ja esikoisen uhmaa

Täällä tämä äiti on ollut lähinnä peppu liimattuna sohvalle, sillä pieni neitokainen on melkoinen syöpöttelijä ja tahtoo olla rinnalla paljon. Pientä masuvaivaa on ollut havaittavissa ja pienen mielestä paras lääke niihin on pieni tisuttelu ja siinä tulee se makein unikin. Paljon mitään muuta ei ole siis ehtinyt tehdä ja kotikin on aivan mullin mallin, mutta eipä kai tuo niin kovasti haittaa. Tällä erää on vain nyt tälläinen tilanne. En siis jaksa juuri nyt stressata sekaisesta kodista ja siitä, että vanhempi tytär on saanut viime aikoina katsoa melko paljon lastenohjelmia (onni on Netflix <3).

Ehkä pieniä kunnostuksia kotiin saadaan ristiäisiin mennessä tehtyä, ne kun olisi reilun kolmen viikon kuluttua. Ainakin jotain uutta ja pitkään harkittua on jo matkalla kotiin. Ehdin jo harmitella, että ei taida ihan ehtiä juhliksi, mutta juuri tänä aamuna tuli tieto, että matkalla on jo. :) Ulkopuolellakin taloa riittäisi töitä, mutta sateiset kelit ovat vähän rajoittaneet miehenkin intoa ulkopuolisiin töihin. Onneksi hänellä on jo ensi viikko lomaa niin saadaan varmaan montaa asiaa hieman eteenpäin. 

Arki kahden lapsen kanssa yllätti käytännön haasteillaan. Enpä tullut ajatelleeksi aiemmin, että esimerkiksi aamuisin on aika härdelli päällä, kun esikoinen pitäisi saatella aamutoimiin ja toista pitäisi syöttää samaan aikaan ja vaippakin pitäisi ehtiä jossain välissä vaihtaa, saati sitten mikä suoritus on saada aamupala pöytään. Tai missä välissä ehdin valmistaa ruuan, avustaa esikoista ruokailussa tai jopa syödä itse kun pienempi tyttö huutaa kuin syötävä ja ei rauhoitu muuta kuin rintaa antamalla. Mutta, eiköhän tässä kaikki lähde sujumaan paremmin, kun saadaan vähän harjoitusta alle. 

Mustasukkaisuutta sen perinteisimmissä muodoissa en ole esikoisen kohdalla vielä havainnut. Kertaakaan ei ole tullut vauvaa kohtaan negatiivista kommenttia ja aina tuo isompi tahtoisi pienemmän syliinsä. <3 En koskaan unohda esikoisen ilmettä ja kommentteja kun hän pienen näki ensimmäistä kertaa. Silmät loistivat kuin tähdet ja vauva oli "niiiin kaunis ja ihana ja pieni sekä suloinen". <3 En kuitenkaan sano, että pienen tulolla ei ole ollut mitään vaikutusta meidän esikoiseen, sillä onhan sillä ollut paljonkin. Esikoisen uhma on vahvistunut melko tavalla ja huomiohakuisuus on kasvanut useampaan potenssiin, kaikki asiat aiheuttavat melkoista kitinää elleivät ne mene juuri  niinkuin hän haluaa ja vähän siltikin. Onhan se ihan ymmärrettävä juttu, että ennen kaiken huomion keskipisteenä ollut tahtoo vähän kapinoida muuttunutta tilannetta vastaan. Olemme yrittäneet huomioida esikoista kuitenkin mahdollisimman paljon ja samalla hän on ehkä saanut muutamia erivapauksia verrattuna aikaan ennen toista lasta. Kuulostaako nämä jutut tutuilta teille muille, joilla ollut sama tilanne?



ps. muistakaa hymyillä! :D

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Ensikylpyjä ja sapetusta

Täällä on elelty ja oleiltu melkoisessa vauvakuplassa. Tosin pieniä häiriöitä tähän kuplaan on tehnyt minua jälleen vaivaamaan palannut sappivaiva. Täällä on vietetty unettomia öitä päivystyksessä ja pelätty kotosalla kohtausten uusimista. Ei siis ehkä sitä mukavinta ja stressittömintä vauva-arkea ole ollut tämä kulunut viikko. Toivo paremmasta elää kuitenkin, sillä nyt on ollut muutama kohtaukseton päivä ja toivon, että vaiva osaisi nyt jatkossa pysytellä kaukana. Löytyykö lukijoista kohtalotovereita? 

Itselläni sappi alkoi vaivata ensimmäistä kertaa esikoista odottaessani. Säikähdin toden teolla valtavia vatsakipuja 11. raskausviikolla, sillä silloin olin varma, että sain keskenmenon. Kaikeksi "onneksi" vatsakipu kuitenkin selkeni siihen, että sappirakkoni oli täynnä soraa ja lievästi tulehtunut. Raskaana ollessani leikkaus olisi kuitenkin ollut pienimuotoinen riski, joten sitä päätettiin siirtää aikaan parempaan. Loppuraskausaika kuluikin silloin suhteellisen mukavasti, ensimmäiset kuukaudet noudattelin hyvinkin tiukasti tuota melko tiukkaa sappiruokavalioita, mutta sitten pikkuhiljaa pystyin lisäilemään ruokia repertuaariin ja loppuviimeksi en enää vältellyt kuin omenaa, kurkkua, paistettua kananmunaa ja upporasvassa paistettuja ruokia. Synnytyksen jälkeen sappivaivat palasivat kuin salama kirkkaalta taivaalta noin kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta katosivat taas muutaman kohtauksen jälkeen niin, että mitään oireita ei ole ollut lähes kolmeen vuoteen. Eipä siis tullut mieleenikään, että taas voisivat palata kiusaamaan minua. Nyt on maanantaille sitten varattuna aika lääkärille, jospa pääsisin leikkausjonoon, että tuosta kiusankappaleesta pääsisi lopullisesti eroon. 

Kyllähän tähän viikkoon mahtui paljon kivaakin, mm. se, että pienin tyttömme pääsi ensimmäistä kertaa kylpemään. Voi sitä riemua, niin isolla siskolla kuin pienemmälläkin. <3




Pahoittelen, että kommentteihin vastaaminen laahaa pahasti perässä, mutta tässä on yritetty tosiaan kömpiä eteenpäin nyt vähän päivä kerrallaan. Eiköhän tässä taas pikkuhiljaa palata vähän normaalimpaan arkeen. Mies palaa ensi viikolla pariksi päivää töihin ja eiköhän se siitä sitten.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Onni ja ilo

Blogihiljaisuus venyi ennätysmittoihin, mutta syyn saatattekin arvata. Koko perhe on onnea tulvillaan.



Kaikki on ihmettä uutta,
kaikki on valoisaa.
Katsomme salaisuutta,
vuoteessa uinuvaa.

Kaikki on aivan toisin,
kuin koskaan ollut on.
Kuinka sen kuvata voisin?
Ilo on pohjaton.

Silmille auenneille,
taivaita avautuu.
Unista kertova meille,
kerran on suppusuu.

Kaikki on ihmettä uutta,
kaikki on valoisaa.
Ilomme valtavuutta,
kuka voi aavistaa?

Tuo runo kokoaa yhteen juuri kaikki tämän hetken tunnelmat. Kaikki on aivan toisin, mutta juuri niin kuin pitääkin. Hyvää kannatti siis odottaa todella pitkään. <3