Modernisti perinteinen

Täällä on "lomailtu" mummolassa koko pääsiäisviikko, syöty ennätysmäärä suklaamunia ja mämmiä, vähän pashaa ja kokattu monta herkullista ateriaa. Vielä tosin olisi melkoinen kasa tyttöjen suklaamunien kuoria (niitä suklaisia siis) tuhottavaksi, joten ehkä tällä viikolla herkutellaan suklaamuffinsseilla, johon nuo suklaat katoaa helposti. 

Päädyin jälleen kerran katselemaan Stadshemin sivuja inspiraatiopulassa ja yleensä insipiroituminen on taattu, niin kävi nytkin. Sivuilla komeili ihanat kuvat perinteisestä, modernilla otteella remontoidusta ruotsalaisesta 1950-luvun tiilitalosta. Myyntikuvastailaus on tällä kertaa onnistunut erittäin hyvin. Omaa silmää miellytti erityisesti keittiö ja sen ihanan harmaa seinä, jossa myös ikkunanpielet ja patteri oli maalattu kauniisti samalla sävyllä. Lisäksi pienen kateuden piston aiheutti tuo ulkokuisti, miten ihana siellä olisikaan näinä alkukevään kauniina, mutta suhteellisen viileinä päivinä istua juomassa kuppi kahvia ja selata samalla päivän lehti. Lastenhuoneessa ihana idea oli tuo koko seinän pituinen naulakko.

 Kuvat: Stadshem Kuvaaja: Janne Olander

Prinsessapuuroa

Tänään aamupalaksi meillä syötiin vispipuuroa, tai meillä tuo on nimeltään prinsessapuuro... ;) Yleensä tytöt eivät ole kovia puuron ystäviä, mutta jostain syystä tämä prinsessapuuro hupenee lautasilta aika vauhdilla. Olisiko sillä mitään tekemistä tuon nimen ja pinkin värin suhteen, tiedä häntä, mutta ei tuo makukaan ole kyllä yhtään hassumpi. Maistui ihan näin äidillekin välipalana. Alunperin minun piti tehdä puuro jo iltapalaksi, mutta sain puuron keiteltyä vasta sen verran myöhään, eikä se olisi oikein ehtinyt vispattavaksi jäähtyä ennen unipuuhia. Joten sai odotella kylmässä aamuun ja vispailin sen vasta silloin ja taidan kyllä tehdä näin vastakin, ihan kylmänä puuro vatkautui todella hyvin ja maistui ihanan raikkaalta. 

Näin pääsiäisen lähestyessä täytyisi kyllä testata vispipuuroa myös keltaisena versiona vaikkapa aprikooseista. Menisipä se vaikka ihan pääsiäisen jälkiruuastakin. 

Meillä nuorimmainen nyt vähän extratarkkailussa, kun meni ja putosi päälleen pienestä leikkiliukumäestä. Ihan sisätiloissa ja paksulle matolle, mutta kun sattui siellä matolla olemaan juuri siinä kohdassa nukkevauvan tutti, joka teki reiän neidin otsaan. :( Virkeältä ja touhukkaalta vaikuttaa, mutta hieman kipua valittelee otsassa. Toivotaan kuitenkin, että selvitään nyt vain pelkällä säikähdyksellä. 

Uusvanha kaveri vaivaiselle

Meidän olohuoneeseen on muuttanut äidin uusi kaveri. Tai no uusi ja uusi, onhan tuo meidän ystävyys kestänyt jo pian kymmenisen vuotta. Välillä ollaan oltu kavereita vähän tiiviimmin ja sitten meidän yhteydenpito on taas ollut katkolla, milloin mistäkin syystä, mutta yleensä minusta riippuvista, harvemmin tästä kaverista kuitekaan. Se tahtoisi olla mun kaveri ihan joka päivä. 

Asian laita on siis se, että vaikka nyt nämä kevätkelit suosivatkin ihanasti ja aurinko paistaa täydeltä terältä, en ole saanut itseäni liikkumaan ulos (poislukien lasten kansssa suoritetut puistoilut). Suurin syy siihen on tällä hetkellä se, että raskausvaivat ovat tuoneet mukanaan sen, että käveleminen tekee useimmiten _vähän_ häijyä. Muuten raskaus on sujunut hyvin, mutta nämä liikunnasta pahenevat vaivat vähän harmittavat. Toki ne olivat odotettavissa, sillä antoivat itsestään ilmi jo edellisessä raskaudessa, suurinpiirtein samoilla viikoilla. Loppuakohden on olotila kuitenkin molemmissa edellisissä raskauksissa kohentunut huomattavasti, joten odotan innolla niin tapahtuvan tälläkin kertaa. Kuntopyöräily kuitenkin tuntuu sopivan (mitä nyt takalisto vähän puutuu) ja sitä sitten on yritetty harrastella, vaikkakaan en nyt ihan kovin innoissani ole tuosta olohuoneen uudesta sisustuselementistä. Menköön kuitenkin toistaiseksi.

Jos siellä on joku muu, joka on jossain vaiheessa kärsinyt samoista vaivoista, niin saa ehdottomasti kertoa mikä teillä toimi liikuntamuotona. Kaikki vinkit siis jakoon! :)

Järkytys ja kukkia

Täällä on viime viikolla lomailtu lasten kera mummolassa ja tämä viikko mennyt vähän plörinäksi, kun olen ollut hieman uneton Seattlessa. Eilinen päivä oli kaiken huippu, kun aamu alkoi viereisen ison rakennustyömaan kaivinkoneiden kolinalla jo kello 5.40. Asiasta lähti kyllä melko kivitulenkatkuista viestiä eteenpäin, että aloitusaika ei saa olla aikaisempi kuin se laissa määrätty klo 7. Rasittavaa, jos muutenkin nukkuu huonosti, niin sitten ei saa edes silloin kun vihdoinkin pystyy nukkumaan niin minkäänlaista rauhaa. No päivä jatkui dramaattisissa merkeissä ja samalla työmaalla tapahtui räjähdysonnettomuus, jonka satuin näkemään. Kivet sinkoilivat miten sattui ja aineelllista vahinkoakin tuli. Onni onnettomuudessa, että henkilövahingoilta vältyttiin. Itse olin juuri nuorimmaista viemässä ulos päiväunille ja järkytys oli kyllä melkoinen. Onneksi kivet eivät tulleet meitä kohti, mutta kyllä se todella säikäytti, niin pienestä oli kiinni, että kivet eivät lähteneet meitä kohti. Itse kun tällä hetkellä melkoisen herkässä mielentilassa muutenkin, niin eilinen oli kyllä aika kaamea. Pitäkää siis rakkaat lähellänne, koskaan ei tiedä missä ja mitä tapahtuu.

Onneksi mies tarttui imuriin ja luutuun kun töistä, sekä lasten harrastuksista palasi kotiin. Puhdas siisti koti tekee heti paremman mielen ja järkytys täksi aamuksi on vähän laintunut. Jäljellä on enää hienoinen päänsärky.

Yleensä olen enemmän irtokukkien ystävä, mutta eihän tästä miehen naistenpäivänä kotiuttamasta upean värisestä kimpusta voi olla pitämättä. <3 Tänään minulla on lapsivapaata, sillä anoppi kaipasi lapsia luokseen. Nyt onkin kysymyksenä se, että yritänkö rentoutua sohvalla ja ihailla siistiä kotia vai lähdenkö vaatehuoneeseen tekemään suursiivoa. Saa nähdä kumpi voittaa. :D

Meillä maanantaina

Meidän perheessä talvilomaviikko ei ole juuri näkynyt, muuta kuin sillä, että lasten harrasteet ja kerhot ovat tämän viikon katkolla. Onneksi ystäväperhe pääsi eilen kyläilemään niin lapset saivat kunnolla purkaa paineita pulkkamäessä. Itse en enää oikein taivu tuohon mäenlaskuun tai edes mahdu rattikelkan päälle niin, että ylettyisin vielä ohjaamaankin ja isompi tahtoisi tietysti juuri siihen hurjaan mäkeen minne en uskalla häntä päästää yksin laskemaan... Talvikelit heittävät melkoisia haasteita raskaana oleville, sillä jo yksin tuo lasten pukeminen ulkokeleihin alkaa muistuttaa melkoista urheilusuoritusta, jossa hikeä ja ajoittaisia kyyneleitä ei säästellä. Vaikkakin ulkona näyttää aivan ihanalta ja sää on viime päivinä suosinut en silti pistäisi pahakseni sitä, että kevät jo saapuisi mahdollisimman nopeasti. 

Maanantaisessa aamuisen auringon paisteessa otetut kotikuvat saavat siis tänään jatkoa ja ilman enempiä turhia turinoita, olkaa hyvät. 

Tyttöjen leikkikeittiö sai siirtyä ainakin toistaiseksi yläkertaan ja kasattiin sen sijaan tuollainen pieni pöytä piirtelyyn ja muihin leikkeihin. Löysin sen alelaarista hintaan 6 euroa, päällä oli aika kaamea sininen maali, joka sai sitten pintaansa punapilkullisen vahakankaan, nyt tyttöjen joululahjatuolit sopivat aika hyvin säyv sävyyn.