Perjantaiolkkari

Pientä perjantaipäivitystä pukkaa... Kovin kovasti ei viikolla ole mitään tapahtunut. Olen yrittänyt saada järjestettyä kodinhoitohuoneeseen pari hyllyä tyhjää tilaa tulevan vauvan vaatteille, mutta tiukkaa tekee. Meillä kun on käytännön sanelemana jouduttu siihen, että myös lasten vaatteet säilytetään kodinhoitohuoneessa, kun makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa, tuntuisi hassulta lasten vaatteita säilöä siellä. Välillä kun niitä vaatteita joutuu vielä vaihtamaan aika tiuhaan tahtiin, niin tuntuisi hölmöltä kivuta edes taas rappuja vaatteita kannellen. Jossain pitäisi kuitenkin säilyttää myös kodin tekstiilit, kuten pyyhkeet, verhot, pöytäliinat jne. Olenkin turhaa tavaraa yrittänyt samalla laittaa kiertoon ihan isolla kädellä. Vielä kun saisi ne nyssykät katoamaan johonkin sukkelaan. Osa on sellaista tavaraa, että sitä en ole raaskinut ilmaiseksi laittaa eteenpäin, mutta osa joutaa kyllä ihan suoraan kierrätykseenkin. 

Tänään kuitenkin ehdin vihdoin vähän olohuonetta kohentamaan, kun nuori neiti suostui päiväunilleen hyvissä ajoin. Sain myös vihdoin sohvatyynyihin vaihdettua uudet päälliset. Ihan juuri sitä mitä olisin kaivannut ei varastosta löytynyt, mutta mennään näillä jos ei parempia tule vastaan. Pelastinpa muuten tuon vanhan vihreän Gantin tähtityynyn yhdestä kirppiskassista, jossa se oli lojunut viime syksystä saakka. Annoin sille vielä yhden mahdollisuuden, koska väri on niin kivan heleän kesäinen. 

Viikonloppuna on tiedossa puutarhapuuhia ja tänään maahan kaivetaan jo pari puuta. Niistä lisää vaikkapa huomenna. Täksi illaksi on kaverin ja lasten kera sovittu puistotreffit pienten eväiden kera. Voi, että lapset odottavat iltaa! Pienet jutut on niitä kaikkein suurimpia. 

PS. en tiedä muistatteko olohuoneen pöydällä ollutta valkoista geometrista ruukkua...?! Se koki eilen karun kohtalon ja sai loppunsa lasten leikeissä. Voi nyyh... Uusi ruukku siis haussa, nykyinen on ihan liian pieni ja väärän värinen.

PPS. Miten pitkään nuo vappupallot oikein jaksavat....?!?!

PPPS. Muistakaahan käydä tsekkaan tuo Instagram-tili. Sinne yritänkin saada vähän useammin täytettä, jos blogi päivittyy välillä vähän hitaammin. Sehän löytyy sitten nimimerkillä valkoisenkodinkatriina. Ja, hei antakaa armoa noviisille. :D

Uusvanha kaveri vaivaiselle

Meidän olohuoneeseen on muuttanut äidin uusi kaveri. Tai no uusi ja uusi, onhan tuo meidän ystävyys kestänyt jo pian kymmenisen vuotta. Välillä ollaan oltu kavereita vähän tiiviimmin ja sitten meidän yhteydenpito on taas ollut katkolla, milloin mistäkin syystä, mutta yleensä minusta riippuvista, harvemmin tästä kaverista kuitekaan. Se tahtoisi olla mun kaveri ihan joka päivä. 

Asian laita on siis se, että vaikka nyt nämä kevätkelit suosivatkin ihanasti ja aurinko paistaa täydeltä terältä, en ole saanut itseäni liikkumaan ulos (poislukien lasten kansssa suoritetut puistoilut). Suurin syy siihen on tällä hetkellä se, että raskausvaivat ovat tuoneet mukanaan sen, että käveleminen tekee useimmiten _vähän_ häijyä. Muuten raskaus on sujunut hyvin, mutta nämä liikunnasta pahenevat vaivat vähän harmittavat. Toki ne olivat odotettavissa, sillä antoivat itsestään ilmi jo edellisessä raskaudessa, suurinpiirtein samoilla viikoilla. Loppuakohden on olotila kuitenkin molemmissa edellisissä raskauksissa kohentunut huomattavasti, joten odotan innolla niin tapahtuvan tälläkin kertaa. Kuntopyöräily kuitenkin tuntuu sopivan (mitä nyt takalisto vähän puutuu) ja sitä sitten on yritetty harrastella, vaikkakaan en nyt ihan kovin innoissani ole tuosta olohuoneen uudesta sisustuselementistä. Menköön kuitenkin toistaiseksi.

Jos siellä on joku muu, joka on jossain vaiheessa kärsinyt samoista vaivoista, niin saa ehdottomasti kertoa mikä teillä toimi liikuntamuotona. Kaikki vinkit siis jakoon! :)

Järkytys ja kukkia

Täällä on viime viikolla lomailtu lasten kera mummolassa ja tämä viikko mennyt vähän plörinäksi, kun olen ollut hieman uneton Seattlessa. Eilinen päivä oli kaiken huippu, kun aamu alkoi viereisen ison rakennustyömaan kaivinkoneiden kolinalla jo kello 5.40. Asiasta lähti kyllä melko kivitulenkatkuista viestiä eteenpäin, että aloitusaika ei saa olla aikaisempi kuin se laissa määrätty klo 7. Rasittavaa, jos muutenkin nukkuu huonosti, niin sitten ei saa edes silloin kun vihdoinkin pystyy nukkumaan niin minkäänlaista rauhaa. No päivä jatkui dramaattisissa merkeissä ja samalla työmaalla tapahtui räjähdysonnettomuus, jonka satuin näkemään. Kivet sinkoilivat miten sattui ja aineelllista vahinkoakin tuli. Onni onnettomuudessa, että henkilövahingoilta vältyttiin. Itse olin juuri nuorimmaista viemässä ulos päiväunille ja järkytys oli kyllä melkoinen. Onneksi kivet eivät tulleet meitä kohti, mutta kyllä se todella säikäytti, niin pienestä oli kiinni, että kivet eivät lähteneet meitä kohti. Itse kun tällä hetkellä melkoisen herkässä mielentilassa muutenkin, niin eilinen oli kyllä aika kaamea. Pitäkää siis rakkaat lähellänne, koskaan ei tiedä missä ja mitä tapahtuu.

Onneksi mies tarttui imuriin ja luutuun kun töistä, sekä lasten harrastuksista palasi kotiin. Puhdas siisti koti tekee heti paremman mielen ja järkytys täksi aamuksi on vähän laintunut. Jäljellä on enää hienoinen päänsärky.

Yleensä olen enemmän irtokukkien ystävä, mutta eihän tästä miehen naistenpäivänä kotiuttamasta upean värisestä kimpusta voi olla pitämättä. <3 Tänään minulla on lapsivapaata, sillä anoppi kaipasi lapsia luokseen. Nyt onkin kysymyksenä se, että yritänkö rentoutua sohvalla ja ihailla siistiä kotia vai lähdenkö vaatehuoneeseen tekemään suursiivoa. Saa nähdä kumpi voittaa. :D

Meillä maanantaina

Meidän perheessä talvilomaviikko ei ole juuri näkynyt, muuta kuin sillä, että lasten harrasteet ja kerhot ovat tämän viikon katkolla. Onneksi ystäväperhe pääsi eilen kyläilemään niin lapset saivat kunnolla purkaa paineita pulkkamäessä. Itse en enää oikein taivu tuohon mäenlaskuun tai edes mahdu rattikelkan päälle niin, että ylettyisin vielä ohjaamaankin ja isompi tahtoisi tietysti juuri siihen hurjaan mäkeen minne en uskalla häntä päästää yksin laskemaan... Talvikelit heittävät melkoisia haasteita raskaana oleville, sillä jo yksin tuo lasten pukeminen ulkokeleihin alkaa muistuttaa melkoista urheilusuoritusta, jossa hikeä ja ajoittaisia kyyneleitä ei säästellä. Vaikkakin ulkona näyttää aivan ihanalta ja sää on viime päivinä suosinut en silti pistäisi pahakseni sitä, että kevät jo saapuisi mahdollisimman nopeasti. 

Maanantaisessa aamuisen auringon paisteessa otetut kotikuvat saavat siis tänään jatkoa ja ilman enempiä turhia turinoita, olkaa hyvät. 

Tyttöjen leikkikeittiö sai siirtyä ainakin toistaiseksi yläkertaan ja kasattiin sen sijaan tuollainen pieni pöytä piirtelyyn ja muihin leikkeihin. Löysin sen alelaarista hintaan 6 euroa, päällä oli aika kaamea sininen maali, joka sai sitten pintaansa punapilkullisen vahakankaan, nyt tyttöjen joululahjatuolit sopivat aika hyvin säyv sävyyn.

Valokuvia esille

Pitkästä pitkästä aikaa ehdin tänä aamuna napsia kotikuvia. Koti tuli eilen puunailtua tavallista parempaan kuntoon mukavia vieraita varten ja illalla jaksettiin jopa järkätä kaikki lelut vielä omille paikoilleen leikkien jälkeen, joten aika oli otollinen kuvaukselle. Kuvia tuli vain  niin reilusti, että en taida niitä kaikkiä lätkäistä samaan postaukseen vaan jaetaan vähän jollekin muullekin päivälle. 

Muistatte varmaan kun pähkäilin niiden valokuvien esillelaiton kanssa tuossa jokin aika sitten. No tein tälläisen pikaratkaisun tuohon olohuoneen tauluhyllyille ja jatkan paremman ratkaisun miettimistä vielä hetken aikaa. 

Kyllä se siisti ja puhdas koti vain piristää mieltä, samoin kuin nuo ihanan väriset ystävältä saadut tulppaanit. Tällä hetkellä todellisuus on jo vähän muuta, mutta kuvia katsoen palaan vielä tuohon seesteiseen aamuun. Taidanpa siis keittää kahvit ja ottaa yhden eilen leipomistani pullista, pienempi nukkuu päiväuniaan ja isommalla on omat leikit menossa, joten tää hetki on nyt mun. Pirteää karkauspäivää!

Vihreän kaipuu

Juuri tänään se iski, kun katselin kylmän kaunista lumista maisemaa. Sisuksiin iski vahva kaipuu vihreään. Kun kerran sitä ei ulkoa löydy, pitäisi sitä tuoda sisätiloihin. Inspiraation lähteenä toimi Stadshemin kauniit asuntokuvat, jotka oli useimmiten kuorrutettu kauniilla vihreällä. 

Meillä vaan ikävä kyllä nuo kissat rajoittavat tietynlaisia viherkasveja ja leikkokukkia, joten tehtävä ei tule olemaan helppo. Viikonloppuna kuitekin on "pakko" päästä viherkasvikaupoille. Kuume on kova.

Miten teillä? Innostaako luminen maisema haalimaan vihreää kotiin piristeeksi?

Kuvat: Stadshem

Hyvä hankinta

Yksi parhaimmista viime vuoden ja melkein voisin sanoa, että koko elämäni aikaisista sisustusostoksista on ollut tämä String työpöytäkokonaisuus. Tämä oli todella toivotto lisä olohuoneen ja eteisen välimaastoon. Meillä kun aiemmin työhuone oli yläkerrassa, mutta lasten ilmaannuttua taloon se jäi oikeastaan ihan käyttämättä, sillä enhän minä voinut päivällä karata yläkertaan, jos tuli pieni hetki aikaa istua koneen ääreen. Nyt kun työpöytä on tässä kaiken keskellä, niin tähän voi livahtaa aina silloin tällöin pienen vapaahetken ilmaannuttua ja on silti läsnä kaikessa. Lisäksi hyllykokonaisuus on todella kivannäköinen, se näyttää siltä kuin olisi aina kuulunut paikalleen ja on kuitenkin tarpeeksi huomaamaton, mutta ei mikään seinäruusu kuitenkaan. ;) Nyt työpöytä ei ole sellainen rumilus mikä pitäisi piilottaa katseilta ja kaikista tärkeintä tietenkin on, että olen oikein tyytyväinen hankintaani. 

 

Nyt näyttäisi Finnish Design Shopilla olevan 6.3 asti kaikki valkoiset String-osat -15% ja harkitsen kovasti hankkinsinko tuohon hyllyyni kaapin työtason alapuolelle. Sinne voisi kätevästi säilöä kaikki perheen tärkeät paperit samaan paikkaan ja helposti saataville, mutta katseilta piiloon. 

Lisäksi vähän houkuttaisi saada samaa sarjaa vähän jonnekin muuallekin, jos vain keksisin sille hyvän paikan. :D Löytyykö teiltä Stringiä ja millaisia kokonaisuuksia?

*sisältää mainoslinkin

Joulun juttuja

Joulu lähestyy vääjäämättä huimaa vauhtia. Kulunut viikko on ollut aikataulultaan melkoisen täyteinen ja eipä nämä päivät ennen joulua anna kovin paljoa väljyyttä nekään. Monen montaa leipomusta, ruokajuttua ja askartelua pitäisi vielä suorittaa, mutta ei oteta stressiä ainakaan vielä. Tulee se joulu onneksi ilman sitä pikkuripellystäkin. Me saamme viettää joulua perheen kesken ja saamme istuutua melkein valmiiseen pöytään. Muutaman jutun olen luvannut äidin avuksi kuitenkin valmistaa, tekisin enemmänkin, mutta ei taida äiti kelpuuttaa, kuin ne omatekemänsä laatikot. ;) Ja onhan ne kyllä maailman parhaita. Minä keskityn lähinnä tuohon makeaan puoleen sitten. Pullaa, kakkua, keksejä ja makeisia pitäisi siis omasta tehtaasta pullauttaa ulos. En tiedä haukkasinko taas liian ison palan, mutta toisaalta pienen paineen alla tulee työskenneltyä parhaiten. :D

Onneksi saimme edes muutamaksi päiväksi valkoisen maan ja saatiin joulufiilistäkin samalla vähän kohotetuksi. Kotonakin näyttää melko jouluisalta, kun kuusi on taas kasattu olohuoneeseen. Huonekuusikin sai päälleen vanhemman tytön viime jouluksi askarteleman tähtinauhan. Keittiön pöydälle kokosin tarjottimen päälle pienen jouluisen asetelman, jonka kuninkaana tapaturmaisesti toisen sarvensa menettänyt peura. Hyasintit tahtoivat tänä vuonna venyä vartta, vaikka vältinkin kastelua, tuoksuvat sentään.

 

Siitä se meidänkin joulu pikkuhiljaa alkaa muodostua, vaikka fiilis onkin tänä vuonna ollut vähän kadoksissa.

Muuten ps. muistakaahan osallistua arvontaan TÄÄLLÄ, aikaa sunnuntaihin saakka!

Valoja hämäränhyssyssä

Täällä on kaamosväsymys päässyt vähän puraisemaan ja päiviä on laahattu toiseen hieman apaattisina. Osansa väsymykseen tuo myös varmasti pienimmän neidin puhkeamassa olevat kulmahampaat, jotka valvottavat häntä ja samalla sitten minuakin öisin. Kotia on tänä vuonna siis valmistettu jouluun vähän tavallista hitaammin, mutta hiljaa hyvä tulee... Omakin mieliala nousee kauniiden valojen vuoksi, ulkona kun tuntuu olevan pimeää ihan päivän ympäri. 

Hämärähyssystä ei niin laadukkaita kuvia saa aikaiseksi, mutta ehkä tunnelma korvaa laatua. Kuten kuvista voi huomata on esiin kaivettu myös muutama tonttu lasten iloksi. Tai no nuorempi pelkää melkoisesti joulupukkia (pikkujouluissa tavattiin) ja vähän kavahtaa noita parrakkaita tonttujakin. Mitenköhän jouluaatosta selvitään... Isompi kun kovasti suunnittelee, että millaisen esityksen he tekevät yhdessä siskon kanssa joulupukille, mutta luulenpa, että nuoremman neidin kanssa pysytellään mahdollisimman kaukana joulupukista.