Salaisuus

Täällä on tällä viikolla viileletty pitkät päivät poissa kotoa. Nyt kun se flunssa vihdoin alkaa hellittää, niin oli kiva päästä hieman pois neljän seinän sisältä. Eilen illalla kotiuduttuani laitoin herneet likoamaan ja tämän aamun keittelin ihan perinteistä hernekeittoa. Ai, että se oli muuten hyvää. Edullista, helppoa, herkullista ja täyttävää arkiruokaa. <3 Juuri sellaista mitä kaipaa reippaan ulkoilureissun jälkeen kun poskia hieman punottaa. 

Viimeaikoina blogissani on ehkä ollut pienoista väsähtämistä havaittavissa, mutta minulla on sille kyllä melkoisen hyvä syy. Voimat ja kirjoitusinnon ovat vieneet tuo pikkuinen sisälläni myllertävä ihmisen alku. <3 Melkoista alkuraskauden väsymystä on siis ollut havaittavissa täällä päässä blogia. Ja kun siihen mahdottomaan väsymykseen yhdistää 2-vuotiaan valtavan energiamäärän ja huomiontarpeen (+viime viikkoina vaivanneen flunssan) niin siksi ehkä blogini on ajoittain kärsinyt pienestä hiljaisuudesta ja kommenttien vastaus on toisinaan laahannut melkoisesti perässä. Jos kuitenkin unohdetaan väsymys ja ajoittaiset huonon olon tunteet, niin olen voinut erittäin hyvin ja olen niin onnellinen, että voisin rutistaa jokaista vastaantulevaa. Tottakai sisällä on kokoajan pieni huolenväre pikkuisesta, mutta eilisessä ultrassa kaikki näytti olevan oikein hyvin ja uskalsin siten kertoa asian teillekin.  

Melkoisen erilaista kuitenkin tämä toisen lapsen odotus verrattuna ensimmäiseen. Aikaa sille levolle ei löydykään samaan tapaan kuin aikaisemmalla kerralla. Raskausopasta en ole ehtinyt nyt edes avata, viime kerralla taisi se olla luettuna aivan hiirenkorville tähän mennessä. Mielenkiintoisin uusi "oire" on kuitenkin ollut se, että tällä kertaa raskautta ei pystykään piilottelemaan samaan tapaan kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Vatsa nimittäin on kasvanut jo aika hyviin mittoihin ja vanhat farkut on saanut hylätä jo viikkoja sitten. :D 

Mittamato hämmästyy:
-Täytyy olla jokin syy,
outoon, uuteen kukkulaan,
matkaan aina kasvavaan.
Neuvoisiko kukaan?
Mittausteni mukaan,
kierros viimeinen,
on jo metrin pituinen.

Mitä tuohon vastaan?
Lastaan ainoastaan,
äiti eräs odottaa.
Mittamies voi huoahtaa.”

Toukokuuta odotellessa! <3

Pieni tuoli

Viikonloppuna mieleeni putkahti jostain kummasta syystä eräs vanha ja jo kauan kaapin kätköissä parempaa aikaa odotellut somiste. Olen yrittänyt päästä eroon suurimmasta osasta itselle turhia tavaroita, mutta joissakin sisustusjutuissa on ollut sitä jotakin, että vaikka ne eivät ole esille hetkeen päässeetkään niin silti niitä on tahtonut säilöä matkassa mukana. Tämä pikkuinen rautatuoli on ollut minulla jo melko kauan. Muistelisin, että olisin ostanut sen ensimmäiseen yhteiseen kotiimme mieheni kanssa noin kymmenen vuotta sitten. Tämä oli vielä aikaa kun Ikea-matkoja suunniteltiin pitkään ja hartaasti kauan etukäteen ja hyvällä tuurilla siellä pääsi sen kerran vuodessa käymään. Ei ihan niinkuin nykyään, kun Ikeassa tulee poikettua silloin tällöin ihan vaikka vain lounaalla.

Tämä tuoli palveli tässä ensimmäisessä kodissamme pitkään eteisen lipaston päällä pidellen päivän tärkeitä posteja, sillä kirjekuoret pysyivät hyvin siinä noiden etureunan pienten nyskyjen vuoksi. En muista enää oliko tuolilla alunperin jokin tarkoitus, vai oliko sen tarkoitus olla vain koriste. Muistelen myös, että samanlaisia tuoleja olisi ollut sellaisella todella korkealla selkänojallakin, mutta saattaa mennä ihan metsään...? Joka tapauksessa tuoli tuo mieleen hyviä muistoja ja onhan se aika suloinenkin, joten ansaitsi päästä välillä pois piilostaan. Tosin tyttö oli sitä mieltä, että täytyyhän tuolilla nyt joku istua, ja tenttasi minulta kovasti, että kenen tuoli se on ja kuka sillä tuolilla istuu. Luultavasti siihen testataan aika pian jotain nukkea istumaan. ;)

 

Tänään päästiin jopa pitkästä aikaa tytön kanssa ulkoilemaan, sillä oltiin molemmat jo sen verran kunnossa, että uskallettiin nokkamme ulos laittaa. Kyllä se ulkoilma tutuikin aika hyvältä, mutta kyllä sen kotiin tullessa huomasi, että ihan vielä ei kunto ole se normaali, mutta pikkuhiljaa parempaa kohti. Kunhan tuo yskä vaan hellittäisi...

Sunnuntaibrunssi

Täällä ollaan edelleen toipilaita. Olo meni aika vetämättömäksi to-pe akselilla, vaikka kuumetta ei edelleenkään. Nyt vaan alkoi sitten se seuraava vaihe, eli hillitön kutittava kuiva yskä. Miehellä sitä on ollut jo pari viikkoa ja nyt sama vaiva tuli minulle ja neidillekin. Yöt meneekin mukavasti yskiessä ihan koko poppoolla, sillä jostain syystä ärsytys on silloin pahimmillaan. Onneksi on kuitenkin sunnuntait, jolloin ohjelmassa ei ole mitään pakollista. Tosin tämä sunnuntai ollaan käytetty tähän asti tehokkaaseen kodin siivoukseen, kun en ole aiemmin oikein jaksanut. Yhteispelillä kaikki sujuu kuitekin niin paljon sutjakkaammin, eikä siivouskaan tunnu ollenkaan hassummalta. 

Tyttö esitti aamulla toiveen, että voitko äiti tehdä lettuja. Minä vaihdoin letut lennossa mustikkapannukakkuihin ja voi jehna, että niistä tuli hyviä! Ensin kokeiltiin syödä niitä hunajan kanssa, mutta pian todettiin, että kaikista parhaimpia ne on ihan vain pelkästään. Ah! Koottiin samalla muutenkin vähän maittavampi sunnuntaibrunssi vaikka kello olikin ehkä enemmän aamupala-ajassa (ainakin kun muistettiin vihdoin kääntää niitä kelloja). Mustikkapannukakkuihin ohje löytyi täältä ja voin kyllä suositella erittäin lämpimästi. 

Neiti malttamaton ei meinannut millään odottaa äidin kuvaussession aikaa, joten pienet kädet ehtivät pannukakkuihin ensimmäisenä. :)

Leppoisaa sunnuntaita!

Yksityiskohta joka varasti shown

Hengissä ollaan edelleen, mutta happi on vielä suhteellisen heikko. Äidin sairaspäivät eivät ole niitä kaikista mukavempia, lapsi kun kuitenkin on hoidettava ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Tosin myönnän, että ulkoilut ovat jääneet tällä viikolla melko minimiin ja dvd:t ovat pyörineet hieman normaalia enemmän päivisin, mutta silti on menty kutakuinkin normaalisti. Unelmoin vain päiväunosista, jotka ehkä mulle suodaan kun tuo neitonen suostuu nukahtamaan ensin itse omilleen. Tänään vielä mennään iltakin omin voimin, sillä miehellä työpaikan riennot tiedossa. 

Sohvalla nettisurffailua viime aikoina harrastaneena silmiini osui aika mielenkiintoinen talo Fantastic Frankin sivuilta. Toki talo on kaikenkaikkiaan aika kiva, mutta ei ehkä ihan minun tyyliseni, tai sanotaanko, että stailaus ei ihan tavoita minua. Jotain pysäyttävää kodissa kuitenkin oli, ihailkaa nimittäin tuota keittiön laatoitusta! TAHTOO!

Kuvat/images: Fantastic Frank

Toistanko itseäni

Minun elämäni näemmä toistaa itseään vuosi vuodelta, sillä tasan vuosi sitten olen tehnyt postauksen, jossa kerroin saaneeni flunssan. Voitte arvata mihin heräsin tänä aamuna. :( Ihan armoton päänsärky, nenä tukossa, kurkku kipeä ja tuntuu kuin silmät yrittäisivät porautua syvemmälle päähän. Meillä on mies ja tyttö ollut flunssaisina jo pidempään, vähän vaihtelevasti. Eli välillä olo paranee ja taas sitten tulee huonommaksi. Kurjaa. Minä jo ajattelin pahemmalta säästyneeni, mutta ilmeisesti sitten en kuitenkaan. Viime vuonna kokeilin flunssan karkotukseen edellisessä postauksessa mainitsemaani rohtoa. Enpä oikein muista oliko siitä mitään apua, mutta niin pahaa se oli, etten aio sitä kyllä tänä vuonna testata. Hrr... Tänä vuonna taistellaan tälläisillä apureilla.

Eilisellä kauppareissulla tarjouksessa olleet mandariinit ovat aivan loistavia ja maistuvat vaikka olo ei olekaan se kaikista parhain. Ehkä niistä on myös jonkinlaista apua, ainakin c-vitamiinin muodossa. Tee kivasta kupista lämmittää mieltä ja voitelee kipeää kurkkua.

Ja jotta jotain mukavaakin, niin neiti oli vihdoin sen verran kunnossa, että pääsi aloittamaan uransa kerholaisena. Ette voi uskoa miten ylpeä olen pienestä tytöstäni, joka suoriutui ensimmäisestä kerhokerrastaan aivan mainiosti. Tyttö kun ei ole koskaan aiemmin ollut vieraiden aikuisten hoidettavana, niin olin varautunut melkoiseen itkukonserttoon, mutta mitä vielä. Pieni urhea tyttö jäi leikkimään lasten kanssa hymyssä suin. <3 Iso kivi putosi äidin sydämeltä, joka pelkäsi, että kuinkahan tässä kerhoilussa tulee käymään.

Parempaa tiistaita teille! <3

Tapettiarvonta!

Lupailin teille sitä yllätystä ja tässä se nyt tulee aurinkoisen sunnuntain kunniaksi. Sain nimittäin oikein mukavan tehtävänannon Tapettikauppa.net:n omistajilta, sillä sovimme, että järjestän yhteistyössä heidän kanssaan arvonnan. 

Arvonnan palkintona on 200 euron lahjakortti Tapettikauppa.net -verkkokauppaan! 

Arvontaan pääset osallistumaan tykkäämällä Tapettikauppa.net:n facebook-sivuista ja kommentoimalla tähän postaukseen. Toisen arvan arvontaan saat jakamalla arvontapostauksen facebooksivuillasi tai blogissasi (lisätkää linkki blogijakoihin viestiinne). Voitte käyttää oheista kuvaa blogijaoissanne. Kolmas arpa heltiää kun käyt tykkäämällä Valkoisen Kodin -facebooksivuista. Ilmoita arpojen määrä viestissäsi!

Anonyymit huom. lisätkää viestiin myös sähköpostiosoitteenne! 

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 10.11.2013 klo 23.59! 

Arvontaonnea! <3

Tapettikaupassa

Olette ehkä saattaneet joissain vaiheessa huomata, että minä pidän erittäin paljon tapeteista. Meiltä kotoa löytyykin useita omasta mielestäni tosi kivoja tapetteja ja lisää voisi olla hyvinkin, jos vaan seiniä riittäisi. Joten voitte uskoa, että olin erittäin mielissäni päästessäni yhteistyöhön todella hyvän tapettivalikoiman omaavan alan yrityksen kanssa. Kuin sattuman kautta yritys on kotoisin samasta kaupungista kuin minäkin ja pääsin tutustumaan erittäin hurmaavaan yrittäjäpariskuntaan, jotka esittelivät minulle verkkokaupan valikoimaa paremmin. Voitte kuvitella, että menin aivan sekaisin toinen toistaan upeampia tapettirullia tutkiessani.

Tapettikaupan Katri kertoo yrityksensä synnystä seuraavaa: "Tapettikauppa.net on syntynyt tarpeesta löytää erilaista ja uutta tapettia, helposti ja vaivattomasti. Tapettikauppa on toiminut nyt noin kolme vuotta verkossa, ja tunnettavuus ja tapettivalikoima on kasvanut sen myötä. Edelleen missiomme on helpottaa oikean tapetin etsimisessä ja tarjota vaihtoehtoa muille - tapetti on tärkeä sisutuselementti." 

Mielestäni Katri on aivan oikeassa siinä, että tapetti on hyvin tärkeä sisustuselementti jonka yllättävän monet sivuuttavat ihan kokonaan tai ainakin yhdessä vaiheessa oli tälläinen tapetiton buumi menossa. Omasta mielestäni oikeanlainen tapetti luo huoneelle sen pohjan, josta muuta sisustusta voidaan lähteä rakentamaan. Toki kaikkiin koteihin eivät kovin räväkän värikkäät ja suurikuvaiset tapetit ehkä sovi, mutta yllättävän moneen. Onneksi tapetissa löytyy kuitenkin valinnanvaraa ja jokaiselle se sopiva tulee varmasti vastaan.

Tapettikaupan valtavaan valikoimaan kuuluu tapetteja mm. MissPrintiltä, Ferm Livingiltä, Graham & Brownilta ja Marimekolta. Itse ihastelin tällä kertaa lähinnä lastenhuoneen tapetteja, sillä olemme tulleet päätökseen vaihtaa neidin huoneen tapetin. Ei vanhassa tapetissa varsinaisesti vikaa ole, mutta kun se tuli alunperin valittua työhuoneeksi kaavailtuun ja sittemmin tytön huoneeksi vaihtuneeseen huoneeseen niin jotenkin se on alkanut tökkiä. Seuraavaksi näkyykin muutama oma suosikkini Tapettikauppa.net:n lastentapettien valikoimista. Mukana myös se oma valinta tytön huoneeseen, arvaako kukaan? ;)

Lastentapeteiden lisäksi ihastelin MissPrintin tapetteja, sillä niissä on jotain todella kutkuttavaa. Jos meille vain johonkin sopisi lisää tapettia, niin mielelläni näkisin sen olevan joku näistä. 

Ihan ehdottomiksi suosikeiksini ovat kohonneet tuosta alemmasta kollaasista löytyvät ylhäällä vasemmalla oleva Mountais -tapetti ja sitten nuo aivan alinna olevat Little Trees -tapetit, joita muuten löytyy ihan hirveän monessa eri värissä.

Voin lämpimästi suositella teitä tutustumaan Tapettikauppa.net:n valikoimaan, mallistosta löytyy varmasti suosikki joka makuun. 

Kannattaa muuten pysyä kuulolla sillä huomenissa on yhteistyön merkeissä järjestetty jotain TODELLA kivaa teillekin! 

Mitä tehdä pikkupöydälle?

Meille on erinäistä sattumien vuoksi jo joitakin aikoja sitten majoittunut tälläinen pieni messinginvärinen pikkupöytä. Pöytä odotteli parrasvaloihin pääsyä pitkäänsä meidän varastossa, sillä alkuperäinen suunnitelmani oli ollut maalata se kokonaan mustaksi. Aikani asiaa kuitenkin pähkäiltyäni koko pöydän unohtaneena, maalaus jäi kuitenkin suorittamatta. Viikko sitten varastossa käydessäni törmäsin pöytään ja ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Toistaiseksi se on vaeltanut olohuoneessa edestakaisin oikeata paikkaa etsien, mutta eilisen kuvaussession jälkeen keksin sille paikan (ei se luultavasti kuitenkaan jää tuohonkaan) ja se pääsi keinutuolin viereen kahvikupin ja lehtien laskupaikaksi. 

Mikä teidän tuomio on pöydälle? Onko se ihan kamala, pitäisikö se maalata (olisiko se pyhäinhäväistys?!) vai pidetäänkö ihan vain tälläisenä? Tai viedäänkö se vain suosiolla takaisin varastoon odottelemaan aikaa parempaa?

Ja muuten, jos joku jäi eilisessä postauksessa miettimään mikä se musta mytty keinutuolissa oli, niin nämä kuvat selvittäneen sitä.

Keinutuoli ja siinä majaileva lampaantalja on kissan ehdoton lempipaikka talvihorrokselle nokosille. Viimeisen kuvan ilme kertoo aika hyvin sen, että unien häiriköintiä ei katsota hyvällä.

Pysykää muuten tänä viikonloppuna kuulolla, sillä luvassa on jotain jännää. :)

Pieni muodonmuutos

Tällä viikolla olen ollut onnekas, sillä pääsimme tytön kanssa tiistaina koko päiväksi hyvälle ystävälleni kylään ja eilen meillä oli ihania vieraita kyläilemässä. Miten mukavaa onkaan nähdä lasten puuhailevan yhdessä ja kuinka kivaa on välillä päästä keskustelemaan toisten aikuisten kanssa (miestä ei tässä tapauksessa lasketa mukaan :D).  Tälläiset päivän voimaannuttavat oikein mukavasti. Pahoittelen kuitenkin kuinka blogille on viime päivinä riittänyt aikaa aiempaa vähemmän. Kotona sisustusmielessä tapahtuu tällä hetkellä hyvin vähän, syysjumitus ilmeisesti päällä. Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä ja iltaisin kun hetki olisi omaa aikaa niin olen ollut valmiiksi niin kuitti, että olen kömpinyt sohvalle viltin alle pötköttelemään ja telkkaria katsomaan. Mutta, eiköhän se taas tästä iloksi muutu.

Jotain sentään kotonakin on tapahtunut. Olohuone sai pienen muodonmuutoksen sohvan siirryttyä taas vaihteeksi ikkunan eteen ja myös muutama syksyisempi tyyny sujahti paikoilleen. Tosin tällä hetkellä ikkunasta ulos katsoessa fiilis on kyllä vähän enemmän talvinen kuin syksyinen. Kohta pitää varmaan kaivella ne talvitekstiilit esiin. :D Mielessä on välillä vilahdellut tuleva joulukin, lähinnä siinä mielessä, että mitähän värejä tänä vuonna laitetaan joulukuuseen ja millaiseksi kodin koristelisi juhlakauteen. Kyllähän nyt jo vähän voi pikkuhiljaa alkaa näitäkin asioita harkitsemaan.

Kuvia ottaessani sohvalle kömpi myös pieni mannekiini, joka halusi ehdottomasti esiintyä kuvissa. Huomasinpa vasta nyt, että näyttääpä tyttö lähettävän teillekin moikkaukset. :D

Tänään meillä on miehen kanssa leffailta piiiiitkästä aikaa, edellisestä elokuvateatterikäynnistä on vierähtänyt yllättävän kauan.  Odotan iltaa innolla! <3

Hölmöjä haaveita

Haluan välillä upottaa teidät mun haaveisiini. Minähän haaveilen edelleen ulkomailla asumisesta, vuodet Yhdysvalloissa eivät ainakaan vähentäneet minun kaipuutani ulkomaille. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta sisällä on sellainen palo, joka tahtoisi nähdä maailmaa ja pelkkä matkustelu ei tunnu sitä janoa sammuttavan. Uuden kotimaan sisäistäminen, kaiken uuden opetteleminen ja ihan uusi asuinympäristö vain kuulostaisi niin kivalta. Nyt kun tyttömmekin on vielä pikkuinen muuttaminen olisi melkolailla helpompaa, kuin sitten kun mukana muuttaisi jo koululaisia.

Tosin nämä elämän realiteetit huomioon ottaen, ulkomaille muutto ei varmaankaan tule kysymykseen ihan lähiaikoina, jos koskaan. Miehen työ pitää meidät aika tiukasti kotimaassa. Oman työni puolesta en ole niinkään varma, sillä alan vaihdos on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja entinen työ ei enää ihan hirvittävästi houkuttele, joten minä olen melko avoin uusille vaihtoehdoille.

Toimikoon tuo teksti alustuksena seuraaville kuville, sillä nyt nimittäin kävi niin, että ihastuin palavasti kuvissa esiintyvään aivan ihanan taloon. Talo sijaitsee Etelä-Ruotsissa, Malmöstä hieman etelään. Ja tällä hetkellä mielessäni Ruotsi tuntuisikin erittäin sopivalta maalta muuttohaaveisiin. Sopivan lähellä ja sopivan samanlaista, mutta kuitenkin riittävän erilaista. Varsinkin tuo Etelä-Ruotsi tuntuu paikkana todella kiehtovalta. Noh annetaan kuvien puhua puolestaan (niitä muuten on superpaljon) ja olisi kiva tietää löytyykö ruudun takaa toista yhtä hölmöä haaveilijaa? Tai kenties sellaista joka on jo tehnyt haaveestaan totta?

Huomasitteko muuten miten hyvällä maulla talo oli remontoitu. Vaikka kaikki näyttääkin uudelta ja osa hyvin modernilta, niin mielestäni vanhan talon henki on säilytetty erittäin onnistuneesti. Uudessa ja modernissa talossa asuvana välillä kyllä haikailen tuollaisen vanhanajan charmin perään, meille kun sitä ei juuri saa tuotua kuin kalusteissa.

Kuvat/images: Bolaget