Leppeä sunnuntaiaamu

Sunnuntaiaamuna meillä oltiinkin vain yksilapsista perhettä, sillä isompi tyttö päätti jäädä mammalaan yöksi lautaipäivän kyläilyn jälkeen. Onhan se hienoa välillä antaa pienemmällekin se molempien vanhempien täysi huomio ja samalla tietää, että se isompi tyttönen saa taatusti myös kaiken huomion siellä mammalassa. 

Huomatkaa lyhdyn tyylikäs asettelu tv:n takana... Tälläisiä nämä meidän sisustusasetelmat vähän tällä hetkellä tuppaavat olemaan. Kaikki mahdollisesti rikkimenevä on järjestetty pois pienten käsien ulottuvilta.

No pienempi puuhaneito keskittyi hetken katsomaan lastenohjelmia pyjamassaan, minä nappasin kameran käteeni ja aloin kuvata. Oletettavasti 1v4kk keskittymiskyky lastenohjelmiin oli muutaman minuutin luokkaa ja sitten jo mentiin taas muualle ja tottakai vähän kielletyille teille ikkunaverhojen taakse kurkistelemaan.

Kukkuu...

On ihanaa, että molemmat tytöt ovat niin omanlaisiaan persoonia. Siinä missä vanhempi on ollut todella rohkea, niin nuorempi arastelee. Kissat ja koira ovat nuoremman neidin  kanssa saaneet olla täysin rauhassa, ainakin toistaiseksi. Myös vieraiden kanssa nuorempi on hieman hitaammin lämpenevää sorttia. Nyt on alkanut sanoja ilmestyä melkolailla vauhdilla, perässä toistetaan melkein kaikkea. Mutta, puhe on jäljessä siskostaan, joka oli samanikäisenä jo melkoinen sanaseppo. Motoriikka tuntuu olevan melkolailla hyvin hallussa ja neiti on mm. syönyt itse jo vuoden vanhasta. Auttaa ei saa oikeastaan missään, siitä seuraa vaan hirveät raivarit. Isosiskon perässä halutaan tietysti tehdä ihan kaikki samat jutut ja voitte uskoa, että toista harmittaa, kun ei onnistu ihan samalla tavalla. Niinkin pienet asiat, kuten erilainen puurolusikka kuin siskolla, voi syöstä rauhallisen aamupalapöydän täydeksi sotatantereeksi. Ja kuten kuvistakin voi päätellä vauvat on tosi pop.

Ja jos joku ihmettelee kuvissa, niin tottakai se lempeä aamu aloitettiinkin imuroinnilla, milläs muulla. :D Piti tosiaan hoitaa se imurointi jo lauantaina, mutta sitten se vaan jäi kaiken muun puuhan ohella. No onneksi on tuo ihana mies, joka hoitaa sen puuhan ihan mielellään. Minulle kun tuo imurointi on tiskauksen ohella se kaikkein inhottavin kotiaskare, en osaa sanoa miksi, se vaan on. 

Mutta, saatiin me nauttia siitä aamusta vähän asiaankuuluvamminkin, sillä pyöräytin tuoreista puolukoista meille rahkaa. Puolukkarahka on vaan niin hyvää, pehmeän makeaa ja samalla tosi kirpeää!

PS. Olen yrittänyt säätä blogin ulkonäköasetuksia tässä viikonlopun aikana ja jatkan sitä ainakin vielä tänään (luultavasti korjattavaa ilmenee myöhemminkin), jos ja kun siis kuvissa ja asetuksissa jotain häikkää niin johtunee siitä. 

Päätös radiohiljaisuudelle

Olisikohan aika päättää radiohiljaisuus ja tehdä uusi postaus. 

Kesätauko hupsahti melkoisesti syksyn puolelle. Viime kerralla yritin päästä taas käsiksi bloggaukseen, mutta niin siinä kävi, että voimat loppuivat ihan kesken. Uusi yritys, mutta suottehan anteeksi jos en onnistu. Ei sillä, että bloggaus ei enää kiinnostaisi, mutta elämäntilanteet ja prioriteetit muuttuvat. Tänä vuonna prioriteetti on ollut perhe, lapset ja minä itse (kyllä se mieskin siihen perheeseen kuuluu, jos joku ajatteli jotain...). 

Se, että pystynkö enää toimimaan enemmän sisustuspainotteisena blogina jää nyt nähtäväksi. Kotona kun ei juuri mitään mullistavaa tunnu tapahtuvan ja siitä, että niitä sisustuskuvia ei ole kovin helppoa edes lavastaa pitää huolen melkoinen touhukaksikko, joka saa kodin sekamelskaksi silmänräpäyksessä. Mä en edes ymmärrä miten se on käytännössä mahdollista, mutta niin siinä vain aina käy. Välillä on päiviä, kun jaksaa paremmin juosta perässä siivoamassa sotkuja (tai käskyttämässä neitosia siivoamaan jälkiään) ja toisinaan taas sitten intoa ei ihan riitä samalla tavalla, oli niin tai näin savotta on loputon. 

Neiti neljävee on saanut melkoisesti lisää vauhtia puuhiinsa ja omatoimisuutta riittää vähän niinkuin muillekin jakaa, hyvässä ja pahassa. Sitten taas tuo neiti 1v4kk häärää joka paikassa ja asiassa mukana, tottakai. Ei ole yksi eikä kaksi tahi kolmekaan kertaa, kun on muunmuassa pissapotassa uitettu leluja tai muuten vain käsiä (niin ja kyseessä ei ole ollut tyhjä potta). Myöskään ristiriidoilta sisarusten välillä ei olla vältytty. Isompi, kun on tottunut siihen, että kaikki on ollut vain hänen ja käyttää vahvemman ja vanhemman oikeutta surutta, niin pieni pistää kampoihin kaikin keinoin. Pienempi osaa myös varmistaa sen, että mitään, korostan, _mitään_ ei tehdä ilman apuria, ei edes niitä palapelejä ja vähemmästäkös se hermo sitten menee. No onneksi pienemmällä on vielä päiväunet. Tosin eihän maailmassa silti loppujen lopuksi taida noiden neitojen mielestä olla mitään parempaa kuin oma sisko. Sisarusrakkauden kyllä näkee ja kuulee. <3

Ja onneksi tällä mammalla on mies. Mies, joka täyttää kahvinkeittimen valmiiksi töihin lähtiessään, että voin itse sen sitten napauttaa päälle, kun ehdin. Mies, joka mukisematta ja ilman kehotusta vaihtaa vaipat, täyttää ja tyhjentää tiskikoneen, kuljettaa koiran ulkona, auttaa ruuanteossa tai tekee sen kokonaan itse ja muutenkin osallistuu kodinhoitoon sen minkä ehtii. Hatunnonsto siis kaikille naisille, jotka hoitavat tämän homman ihan yksikseen. Just nyt tuntuu siltä, että musta ei olisi siihen. Vaikka tuntuu, että nyt tää meni siihen, että "oi, säälikää mua, mun elämä on rankkaa", niin se ei ollut tarkoitus. Tykkään mun elämästä just tälläisenä kuin se on, enkä tahdo valittaa. Mutta, joka tapauksessa kiva olla back. <3