Vihreän kaipuu

Juuri tänään se iski, kun katselin kylmän kaunista lumista maisemaa. Sisuksiin iski vahva kaipuu vihreään. Kun kerran sitä ei ulkoa löydy, pitäisi sitä tuoda sisätiloihin. Inspiraation lähteenä toimi Stadshemin kauniit asuntokuvat, jotka oli useimmiten kuorrutettu kauniilla vihreällä. 

Meillä vaan ikävä kyllä nuo kissat rajoittavat tietynlaisia viherkasveja ja leikkokukkia, joten tehtävä ei tule olemaan helppo. Viikonloppuna kuitekin on "pakko" päästä viherkasvikaupoille. Kuume on kova.

Miten teillä? Innostaako luminen maisema haalimaan vihreää kotiin piristeeksi?

Kuvat: Stadshem

Perhepedistä omaan sänkyyn

Nyt täytyy kyllä myöntää, että noihin edellisiin makuuhuonekuviin jouduin hieman lavastamaan tunnelmaa. Ihan oikeasti makuuhuoneessa ei vallitse noin seesteinen vaikutelma, valitettavasti. Meillä on nimittäin käynnissä nuoremman tytön opetus omaan sänkyyn nukkumaan, pois perhepedistä. Me päädyttiin helppouden vuoksi perhepetiin ja ollaan kyllä oltu järjestelyyn erittäin tyytyväisiä, vaikka välillä ollaan kyllä kulmien kohotuksia saatu, jos asia on tullut jossain yhteydessä ilmi. 

Tässä vaiheessa varoitan, että seuraavaksi seuraa kertomusta imetyksestä ja jos siitä ei halua kuulla, niin tähän voi jättää lukemisen. ;) Ensimmäisen lapsen kanssa ei imetys onnistunut, osaltaan omasta tietämättömyydestäni ja osaltaan hoitohenkilökunnan toimista (esim. pullo salissa suuhun minulta kysymättä ja ilman mitään selkää syytä). Toisen lapsen kanssa olin päättänyt, että minähän imetän, vaikka sitten väkisin. Otin asiasta selvää, kielsin lisämaidot ja imetin, välillä (ja aika useinkin) kivusta irvistäen, kunnes ajanoloon vauvan ote parani ja imetys muuttui kivuttomaksi. Imetystä oli helppo jatkaa myös öisin kun neiti nukkui vieressä, välillä imetettiin niin, että kumpikaan ei juuri havahtunut toimenpiteeseen ja toisinaan imetetään vieläkin. Tosin nyt uuden raskauden vuoksi maidontuotanto on aikalailla ehtynyt. Perhepeti on siis ollut meille oikein hyvä ratkaisu. 

Nyt kuitenkin tilanne on se, että uusi lapsi on taloon saapumassa ja jotta tuo nuorempi neitokainen ei nyt tuntisi oloaan syrjäytetyksi täytyisi suorittaa siirto perhepedistä omaan sänkyyn hyvissä ajoin ennen uuden tulokkaan saapumista. Tämä ei olekaan ollut niin kovin helppo homma. Vanhempi tyttö nukkui omassa huoneessaan jo hieman reilu vuotiaasta, mutta nyt ollaankin erilaisten haasteiden edessä. 

Tätä muutosta me lähdettiin yrittämään pieni pala kerrallaan. Ensin koottiin tytölle oma uusi "isojen tyttöjen" sänky ja laitettiin se kiinni meidän vanhempien sänkyyn. Siitä sitten on tarkoitus siirtää sänky jossain vaiheessa irti meidän sängystä ja sitten kun aika on kypsä niin sänky pois meidän huoneesta, joko isosiskon kanssa yhteiseen tilaan tai omaan huoneeseen. Eli yritetään edetä lempeällä menetelmällä askel kerrallaan. 

Löytyykö sieltä kohtalotovereita? Tai onko teillä ollut jokin toimiva kikka perhepedistä pois siirtymiseen?

Unia pallokaloissa

Tässä viime vuosina on tullut melkolailla hurahdettua lastenvaatteisiin, mitä muuta sitä hoitovapaalla tekisi kun huolehtisi siitä, että lapset pukeutuvat kauniisti ja pysyvät siistinä. ;) No lastenvaateinnostus saa uusia ulottuvuuksia, kun sama muoti rantautuu myös sisustuksen pariin. Pari viikkoa sitten ruotsalainen lastenvaatemerkki Mini Rodini alkoi juhlistaa 10-vuotis juhlavuottaan ja lanseeraakin muutamaan otteeseen jotain kivaa vanhaa kuosia meidän "hurahtaneiden" saalistettavaksi. Ensimmäinen erä oli pallokalakuosilla varustetut lakanat, joista ihan ensimmäinen ajatus oli, että no jaa, mutta sitten kuulin ylistäviä kommentteja ihanan pehmeistä trikoolakanoista ja kiinnostus heräsi. Tässähän ne nyt on sängyssä ja pehmeät ovat. <3

Just nyt tekisi mieli mennä sukeltamaan tuonne kalojen pehmeään syliin...

Hitti vai huti?


ps. muuten, älkää ihmetelkö jos tuo toinen puoli sängystä näyttää olevan vähän korkeammalla, mun on nyt raskauden vuoksi pitänyt hakea itselleni tuplapehmustetta kyljen alle. :D

Odotellaan

 Täällä on kaikki valmiina. Sinua odotellaan.

Harmaa lapsi, untuvanuttu,

nuku jo, nuku jo, linnun lapsi.

Nuku jo, uni on hyöhenvillaa,

nuku jo harmaanuttu.

Nuku jo, kuuntele, tähdet soivat,

kuuntele, kulkuset ilkamoivat.

Yöllä on jalassa öiden tossut.

Yöperhoset karkeloivat.

Pilvien saarella

unien linnut

unilinnoja rakentaa.

Yö istuu nauraen

sateenkaarella,

lintujen linnoja koristaa.

Se tähtiä karistaa,

tiukuja varistaa

suuresta tuulikoristaan.

Pilvien saarella

unien linnut

siniseen uneen nukahtaa.

Kuuntele, kuuntele, linnun lapsi,

kulkuset soivat, kulkuset, tähdet.

Unien lentoradalle lähdet

sinisin siivin, harmaa lintu,

siipien kärjessä tähdet. 

Kaarina Helakisa

Odottavan aika tuntuu niiiin pitkältä. Onneksi on ystäviä, jotka piristävät näitä pitkiä päiviä. <3

DIY sängynpääty vihdoin valmis

Eilen vihjasin, että meneillään oli makuuhuoneessa erään projektin viimeistyvaihe. Se projekti onkin antanut hieman odottaa itseään, sillä niitä viimeistelyyn tarvittavia osasia on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kyseessähän on tämä meidän DIY-sängynpääty, joka laitettiin alulle jo viime syksynä. Sain idean kiinnittää sängynpäätyyn Ikean Förhöja laatikot yöpöydiksi ja niitä laatikoitahan ei meidän lähi-Ikeaan tullut sitten oikean värisinä kuin vasta viikko sitten. Yritin kyllä varastosaldoa tarkistella tiuhaan tahtiin, mutta kerran kun laatikkoja oli tullut muutamia kappaleita, olivat ne kuitenkin loppu kun minä pääsin niitä hakemaan. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt on laatikot paikoillaan. 

Tykkäsin paljon tuosta sängynpäädystä ihan sellaisenaankin ja ehdin jo vähän ajatella, että meneekö se nyt sitten piloille kun lyödään siihen lamput ja yöpöydät paikoilleen, mutta mitä vielä. Nyt se näyttää juuri oikealta omaan makuuni. Mies kehaisi heti, että tuli vähän kuin hotellifiilistä makuuhuoneeseen, mutta vähän modernilla twistillä. Ja mikä parasta, nyt ei tarvitse enää sängyn vierustoilla pitää väliaikaista yöpöytähökötystä ja valaisinta, joka tuonne huoneeseen ei ole sopinut parhaalla tahdollakaan. Eli odotus ja vaivannäkö palkittiin tällä kertaa. 

Vielä sellainen pieni juttu pitäisi tehdä, että ostetaan sellaiset kaukosäätimellä ohjattavat sähköpistokkeet tuonne sängynpäädyn sisään (siellä siis seinärasiat), näin saadaan nuo yövalot säädettyä niin, että niitä koskettimia ei tarvitse pitää näkyvillä. 

Jotta tuo todellisuus makuuhuoneen tilasta ei kuitenkaan ihan pääsisi unohtumaan, otetaanpa kuva vielä tuolta sängyn sivustalta. Neitonen on remonttievakossa omasta huoneestaan ja sänky onkin nyt raahattu meidän makuuhuoneeseen. Lisäksi tuo kukkaraasu tarvitsisi pientä huolenpitoa ja ne uudet verhot on edelleen kankaana pussissa. No, yksi asia kerrallaan, mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa.  

Itsellä on niin hyvä mieli tuon sängynpäädyn johdosta, sillä silloin kun lähdin sitä luonnostelemaan ruutupaperille, en voinut uskoa, että se onnistuisi näin helposti ja hyvin (vaikkakin vähän aikaa vieden). Lopputulos on paljon parempi kuin omat odotukseni ja se on aika paljon se. :) Pesänrakentajaminä hyrisee hetken tyytyväisenä.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Yllättävä väripari

Tänään hymyn huulille toi makuuhuoneen onnistunut värileikki. Miten yllättävä ja jouluinen tästä yhdistelmästä tulikaan, tumma violetti ja punainen sopivat yhteen todella hyvin. Tasaraitatyynyt modernistavat melko romanttiskuvioista pussilakanaa juuri oikealla tavalla. En halunnut peittää tyynyjen ja peiton liittoa päiväpeitoilla vaan viskasin päälle vain tuon pienen virkatun peiton, hyvin menisi silti ilmankin. 

Puuvillasatiininen pussilakana tuntuu hyvältä, mutta trikoiset tyynyliinat vielä paremmilta. Jospa vain raaskisin ostaa saman sarjan pussilakanatkin, tai jos joulupukki kuulisi vienon toiveen. ;)

Lököisää keskiviikkoa! <3

Peili

Nyt kun tuosta makuuhuoneen muutoksesta on ollut viime aikoina aika paljon juttua, niin jatketaan vähän samalla linjalla ja esitellään sinne jo jokin aikaa sitten tiensä löytänyt peili. Löysin peilin todella sympaattisesta Tamperelaisesta liikkeestä nimeltään DomDom (jolla muuten myös todella kattava verkkokauppa). 

Kävin tätä House Doctorin Bolina peiliä katselemassa varmaan pariin otteeseen, kunnes sitten DesignWeekillä se oli pienessä alennuksessa ja ostin sen siltä istumalta. Onhan se aika söpö. Koko saisi olla rahtusen isompi, mutta jospa se saisi tuohon seinälle kaveriksi jotain muuta, niin sopisi vieläki paremmin. Mietintä on siis käynnissä. ;)

Tänä iltana pikaisesti Hulluille Päiville tönittäväksi. Saa nähdä tarttuuko haaviin mitään. Kovasti olisi ollut kivoja sisustusjuttujakin tarjolla, mutta kun millekään isommalle ei juuri nyt ole tarvetta, niin säästellään pennosia. 

Mukavaa keskiviikkoa! :)

DIY sängynpääty välivaiheessa

Mun on nyt ihan pakko taipua ja laittaa näkyviin kuvia tuosta meidän makuuhuoneen uudesta sängynpäädystä josta vilauttelin pientä kuvaa jo viime viikolla. Viimeistely vielä uupuu, kun yöpöytiä joita halajan, ei ole juuri tällä hetkellä saatavissa. Lukulamputkin vielä uupuvat, mutta ne on jo kaapissa odottamassa kiinnitystä. Tosin kiinnittää ei viitsi ennenkuin yöpöydät on saatu paikoilleen, jotta selviää lopullinen paikka. Hankalaa, eikö vain. Mutta, kyllä tuo pääty on melkoisen hieno näin keskeneräisenä vaikka itse niin sanonkin. Onni on ihana isä, joka tarttuu mun hulluihin ideoihin ja toteuttaa ne varmalla otteella. <3

Olisipa ollut kiva esitellä teille ihan valmista tuotosta, mutta en millään malttanut odottaa pidempään. Ja esitellään nyt sitten puolivalmiina ja uudelleen sitten viimeisteltynä. Päädyn materiaaliksi valikoitui tuollainen 12 mm koivuvaneri, johon kiinnitettiin reunoja kiertämään siisti 9,5 cm lauta. Päädyllä on kokoa 240 x 120 cm, eli se on melko massiivinen, mutta ei mielestäni silti liian raskas. 

Tuo päälliosan "somistaminenkin" on vähän vielä vaiheessa, katsotaan nyt mitä siihen eksyy. Tykästyin kuitenkin noihin kehyksiin ihan hirveästi ja niihin pääsi vuosi sitten otetut perhekuva ja tytön 1-v kuva. Vihdoinkin on siis jotain kuvia esillä, eikä vain laatikossa, niinkuin ne tähän asti ovat olleet. 

Onko sinun mielestäsi onnistunut muutos?

Me kävimme muuten juuri tytön kanssa tutustumassa lähelle vastavalmistuneeseen päiväkotiin, jossa tyttö aloittaa ensi viikolla kerhon. Uudessa talossa on aivan valtavat ja upeat tilat lapsille. Hirveästi aktiviteettimahdollisuuksia ja ihan mieletön leikkipiha. Toivon vain, että kerho lähtee sujumaan hyvin ja suuremmilta itkuilta säästyttäisiin, niin äidin kuin tyttärenkin puolelta. Vaikka onhan se iso juttu pienen ihmisen jäädä ensimmäistä kertaa ilman tuttua vanhempaa outoon paikkaan. Kerhoillaanko teillä ja miten on sujunut?

Pilkahdus makuuhuoneesta

Huh, tämä viikko onkin ollut melkoista matalalentoa eikä edessä häämöttävä viikonloppukaan paljon anna armoa. Edessä olisi lauantaina häät ja sunnuntaina syntymäpäiväjuhlat. Eilisen päivän riensin kaupungilla etsien pukua huomisiin häihin itselleni ja sen lisäksi oli tuolle neidillekin tehtävä muutama hankinta kuten sukkahousut ja pitkähihainen paita mekon alle, sillä ilma on niin kylmä, ettei enää hihattomalla voi kyllä juhlia sisätiloissakaan. Taisin saada kaupungilla vesisateessa pyöriessäni vähän kylmää, koska nenä tuntuu vuotavan ja pärskityttää. Toivottavasti en kuitenkaan tule pahemmin kipeäksi, sillä juhlimaan olisi kiva päästä. 

Ja tosiaan tällä viikolla tapahtui isä-pappan avustuksella meillä kotonakin yhtä sun toista. Lupasin niitä kuvia yhdestä projektista teille jo aiemmin, mutta saatte tyytyä nyt vain pieneen palaseen oven raosta kuvattuna. Viimeistelyvaihe vielä vähän uupuu, kun tämän talon herra ja rouva ovat niin kovin kiireisiä tarttumaan siihen työhön. Mutta hei, hyvää kannattaa vähän odottaa. ;D

Mukavaa viikonloppua! <3

Lohenpunaista makuuhuoneessa

Nappasin vaihteeksi pari pientä kuvaa makkarista, tai lähinnäkin tuosta sängyn petauksesta. Ostin jokin aika sitten Kodin Ykköseltä pari kappaletta Annon tyynyliinoja (hinta&laatu kohdillaan) aika muikean värisinä. Ajattelin tyynyliinat kaupassa nähdessäni, että tuollainen haalean lohenväri saattaisi sopia mukavasti sinisiin seiniin ja niin se minun mielestäni sopiikin.

Näihin tyynyliinoihin olisi ollut ilo yhdistää esimerkiksi nämä upeat Finlaysonin Keisari-pussilakanat. Melkoinen lakanaihastus! <3

Kuva: Finlayson

Olenko oikeilla jäljellä, vai meneekö metsään? ;)