Viihtymisen takaajina muutama Talk-muru kera hyvän luettavan, jotta äitikin ehtisi syödä.
Viihtyminen loppui siihen kun äiti kaivoi iPad:n esiin ja neiti könysi pöydälle, jospa iPadista näkyisikin Kaapoa tai TaoTaoa.
Siirrytään pois pöydästä ja olohuoneen sohva kutsuu.
Seuraavaksi yritetäänkin juosta kissaa kiinni, kunnes äiti kieltää tämän leikin. Tämä on kuitenkin jostain syystä neidistä ihan niitä parhaita leikkejä.
Leikitään hetki palikkalaatikolla ja samalla järjestetään kaikki lelut uusiksi.
Äiti siirtyy sohvalle lukemaan blogipäivityksiä, kunnes...
Sitten taas jatketaan leikkiä.
On tämä elo yksivuotiaan kanssa tosi ihanaa, mutta joskus myös aika vaativaa. Enpä silti vaihtaisi päivääkään pois.
Oliko paha veto tehdä tälläinen postaus välillä? Kiinnostaako teitä blogistin ihan tavallinen arki?
Kyllä kiinnostaa, tämä oli kiva postaus!
VastaaPoistaMiten teillä lemmikit ovat ottaneet tytön vastaan? Onko ilmennyt mitään ongelmia, etenkin kissojen suhteen? Meillä on kaksi kisulia ja toinen tuntuu pelkäävän lapsia (tai niiden kovaa ääntä ;D) ja olenkin välillä pohtinut kuinka käy, jos meille lapsia joskus siunaantuu...
Kiitos! Mukava kuulla, että kiinnostaa. Onhan se joskus vapauttaa esitellä näitä ei niin siloteltuja kuvia. :)
PoistaKyllä, musta tuntuu, että lemmikit ovat melko hyvin ottaneet tytön vastaan. Jonkinverran kuitenkin tätänykyä kaihtavat tyttöä, sillä meno on kova ja otteetkaan eivät ne kaikista hellimmät. Toinen kissoistamme on melkoinen diiva ja on tytölle käteen saanut aikaiseksi pienen naarmunkin, kun tyttö ei uskonut ei sanaa, vaan piti mennä pitelemään. Vaikka vähän ikävää onkin, niin toisaalta ihan hyvä juttu, koska nyt tyttö oppii, että aina ei voi pidellä eläimiä niinkuin itse tahtoo. Ollaan kovasti yritetty opettaa neidille eläinten oikeaa kohtelua ja aina välillä tuntuu hyvin luonnistuvankin.
Uskon kyllä, että kissat sopeutuvat ihan hyvin, jos teillekin jossain vaiheessa lapsia siunaantuu. Vähän työtähän se teettää, kun pitää tarkkailla tilannetta, mutta ovat ne lemmikitkin niin rakkaita, ettei ole kyllä mieleen tullut niistä luopuakaan.
Kiva kuulla, että teillä on positiivisia kokemuksia! Mulle myös meidän kisut on niin rakkaita, että luopuminen ei tule kysymykseenkään! Kaikkeni aion tehdä, että kaikilla olisi hyvä elää saman katon alla, jos ja kun se jossain vaiheessa on ajankohtaista! Mielestäni lemmikit on myös lasta ajatellen rikkaus: lapsi oppii vastuuta ja sen, että eläinkin on tunteva ja elävä eikä sitä saa kohdella miten sattuu.
PoistaKiva postaus! Mistä on tuo ekassa kuvassa näkyvä pöydän suojus (syöttötuolin kohdalla siis)? Me tarvittaisiin joku vastaava lähinnä piirtelyhetkiä ajatellen, mutta ei olisi huono muutoinkaan. Kerniliina on ollut hankintalistalla, mutta en haluaisi peittää pöydän pintaa kokonaan. Pysyykö tuo teillä oleva suoja hyvin paikoillaan?
VastaaPoistaKiva kuulla! :)
PoistaTuo suoja on Ikean toimistopöydän suojus. Toimii aivan mainiosti pöydän suojana lapsen syödessä ja ihan varmasti myös piirtelyn aikana. Kaikenlisäksi tämän päällä on tosi mukava kirjoittaa, joten piirtelykin varmaan on helppoa, kun paperikaan ei luista alta niin helposti, kuin kovaa pöydänpntaa vasten. Alusta on melko painava, alapuoli on jotain metallia, joten pysyy myös paikoillaan. Eli on ollut kyllä loisto-ostos. :)
Meillä on ratkaistu valkoisen pöydän suojaus n.50 leveällä valkoisella kerniliinan palasella, joka on siis pöydän päässä, jossa lapsi syö. On helppo taitella kaappiin piiloon ja on aika huomaamaton käytössä.
PoistaHirmu kivoja kuvia, minusta ainakin on mielenkiintoista kurkata muiden arkeen! Tutun näköinen blogi muuten tuolla näytöllä ;)
VastaaPoistaVoisin omasta puolestani vastata edelliselle kommentoijalle, että meillä kissat olivat alkuun ihan kauhuissaan vauvasta, eivät uskaltaneet tulla lähellekään. Elivät omaa elämäänsä sopivalla etäisyydellä parkuvasta otuksesta :D Ajan myötä uteliaisuus voitti ja ryhtyivät tekemään lähempää tuttavuutta. Ihan mahdottoman kärsivällisesti suhtautuivat pienten käsien välillä turhan kovakouraiseenkin käsittelyyn. Ovat lapsen läheisyydessä selvästi varautuneempia kuin aikuisten kanssa, mutta antavat silti lapsen silitellä ja haliakin, ja tulevat usein sohvalle ihan viereen köllöttelemään.
Kiitos paljon! :) Juu varmasti on tutunnäköinen blogi, kuuluu mun supersuosikeihin! :)
PoistaMeillä myös välillä kissat tulee ihan oma-aloitteisesti halittaviksi. Varsinkin tämä kuvissa esiintynyt poikakissa on sellainen puskutraktori ja kehruukone tytön kanssa. Toinen kissamme on selvästi enemmän varautunut ja tahtoo olla enemmän omissa oloissaan.
Tällaiset arkipäiväpostaukset on kivoja välillä, vähän elämää sisustuskuvien rinnalle :) Varsinkin kotona tehdyt, en niinkään jaksa lukea "päivä korkeasaaressa"-juttuja joita on paljon jossain lapsiperheestä kertovissa blogeissa. Mutta monet tykkää niistäkin :) Teillä on kyllä ehkä minun unelmien talo, valkoinen kivitalo :) Ehkä me joskus sellanen tehdään.
VastaaPoistaSe on ihan totta, että tälläisistä arkipäivän kuvista jotenkin tulee vähän kuin läheisempi fiilis bloggaajasta. Näkee, että siellä ruudun toisella puolen on ihan sitä tavallista elämää elävä ihminen.
PoistaKiitos paljon. Tämä valkoinen kivitalo oli myös meidän unelma. Toivon todella, että sinäkin saat unelmasi vielä toteen. :)
Kiva postaus :) Vähän samantyyppistä arkea täälläkin 1,5-vuotiaan kanssa.
VastaaPoistaKiitos! :) Oma aika on kyllä nykyään aika kortilla, mutta silti ei mitään muuttaisi. :)
PoistaHei!
VastaaPoistaRehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Olen kahden lapsen 1-vuotiaan ja 3-vuotiaan äiti, joten sisustusblogien lukeminen on "pääsytie pois arjesta". Söpö tyttö sinulla kummminkin. :)
Niinhän se taitaa olla, että kaikkia ei voi aina miellyttää. Eikä tälläisiä postauksia minultakaan ole varmaan kovin usein tulossa. Mutta, vaihtelu virkistää.
PoistaOnhan tuo tyttönen aika söpöinen. Kiitos! :)
Minusta taas oli aivan ihana postaus, mielellään näitä lisää :)
VastaaPoistaOlen lukenut jo jonkin aikaa blogiasi, mutta kommentointi on jäänyt, kun olen niin laiska sen suhteen! Ihana blogi sinulla on kokonaisuudessaan!
Kiitos sinulle mukavista sanoista! Tälläisistä tulee tosi hyvälle mielelle! :) <3
PoistaIhana postaus, mielellään luen enemmänkin teidän söpöliinin touhuista ja arjesta pikkuneidin kanssa. :) Nimimerkillä juuri päästin eetteriin astetta syvällisemmän sepustuksen äitiyteen liittyen..
VastaaPoistaKiitos Rouva M! :) Joskus tälläisiä on kyllä ihan virkistävä kirjoittaa, kaiken sen sisustushömpän ohessa.
PoistaSinulla olikin hyvä ja ajatuksia nostava kirjoitus! <3
Ilman muuta kiinnostaa, näin toisen pikkuihmisen vanhemman näkökulmasta. :)
VastaaPoistaKiva kuulla! :) Minustakin on tosi mukava välillä kurkistaa muiden vanhempien arkeen.
PoistaHauska postaus, mukava nähdä välillä pieni palanen teidän arkea sisustusjuttujen lomassa. :)
VastaaPoistaKiitos Ginger! :) Niin minä itsekin tykkään välillä lukea ja katsoa palasia arjesta kaiken sen sisustushömpän ohessa.
PoistaEi todellakaan ollut paha veto, vaan ihana! Niin suloinen neiti teillä <3 Aurinkoista päivää, teille molemmille =)
VastaaPoista-Enna
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Onhan tuo neiti kieltämättä aika suloinen pakkaus ja tosi kivassa iässä kun uutta opitaan ihan jatkuvasti. :) Aurinkoista päivää myös sinulle Enna! :)
PoistaVoi miten ihania tilannekuvia pikkuneitistä! :D Ihana postaus muutenki ja nuo tekstit kruunas kaiken :) Kyllä näitä voi joskus olla, totta kai :) Näkkyyhän näissäki teän ihana koti ja sisustus :) ja tuo kisuki tuolla :DD
VastaaPoistaSulonen pikkuneiti teillä <3
Kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Tulin oikein hyvälle mielelle ja saatte varmasti joskus toistekin nähdä vastaavia postauksia. :)
Poista