Kallo auringossa

Tänään kun tytön kanssa olohuoneessa puuhailtiin, silmiini osui jotain kimmeltävää. Aurinko osui niin kauniisti olohuoneen tasolla majailevaan pääkallotuikkuun ja takana olevaan koivukynttelikköön, että kipaisin heti hakemaan kameran, jotta saisin tuon vangittua kuvaan (eipä se silti ihan niin onnistunut). Miten musta tuntuu, että aurinkoa on tosiaan hieman kaivattu. 

Olen tuota Kosta Bodan Skull-tuikkulyhtyä ihaillut jo vaikka kuinka monta vuotta, mutta se on aina ollut loppu joka paikasta kun olisin halunnut sen ostaa tai tarjolla on ollut vaan niitä värillisiä versioita. Nyt sen sain joululahjaksi mieheltäni, eikä ilmeisesti ollut nytkään ihan helposti löytynyt. Onhan se vähän controversy, toisaalta kauniin lasisen hohteleva, toisaalta vähän spooky. Ehkä se on silleen sopivalla tavalla korni. Tykkään kovasti. Ja siitä auringosta myös. 

Täällä on tämä viikko menty nyt uudella rytmillä ja päiväunet on jätetty minimiin. Nyt iltaunet onnistuu aika mainiosti ja ajoissa, mutta itse kyllä vielä haikailen sitä päivän pientä levähdystaukoa. Taitaa tämä blogitteleminenkin jäädä jatkossa paremminkin tänne iltaan, kun neiti on saatu unilleen. Ehkä tämä tästä alkaa lutviutumaan, kunhan päästään vauhtiin ja alkaa rutiinit löytymään. Onneksi kuitenkin huomenna on jo perjantai.