Täällä on loppuviikkoa vietetty tuulispäänä, vähän siellä sun täällä. Vieraita on ollut useana päivänä tai sitten ollaan itse oltu kyläilemässä. Siitä syystä siis blogikin on jäänyt vähän hunningolle, kun kaikki ilta-aika on mennyt tehokkaasti muussa käytössä. Sellaista se on toisinaan.
Sain suoritettua tuon lupaamani Lehtikuninkaan kanssa yhteistyönä järjestetyn arvonnan ja arpaonni suosikin tällä kertaa Pia B:tä, joka muuten pitää todella kivaa blogia nimeltään Kolmen Koti Rannikolla. Onnea!
Minä olen tänä viikonloppuna ehtinyt myös lajittelemaan tytön vauva-ajan vaatteita, joukosta on eroteltu ne ihan pikkiriikkiset vaatteet niin vaaleanpunasävyissä kuin niissä neutraaleissakin. Odottavat tällä hetkellä pesua kodinhoitohuoneessa. Voi miten pieniä ne olivatkaan, en millään tahtonut uskoa, että neitonen on joskus ollut niin pikkuinen, tai ylipäätänsä, että kukaan voi olla niin pieni. <3 Housuissakin lahjetta oli se valtaisat kymmenen senttiä. :D Niin se aika kuluu ja asiat joita ei koskaan voinut kuvitella unohtavansa muuttuvat hämäriksi muistikuviksi. Tästä sitten todella epämääräisenä aasinsiltana laitetaan eetteriin viime viikonlopulta muutama kuva. Etteivät unohdu. Pääsimme mummolassa tekemään pienen metsäretken makkaranpaiston ja vaahtokarkkien paahtamisen merkeissä kuumalla kaakaolla höystettynä ihan mummolan lähimetsään. Kovin pitkälle minä en jaksa enää metsään lähteä rämpimään... ;)
Pieni makkaranpurija oli aika onnellinen itse käristetystä makkaranpalastaan (onneksi oli pappa vähän apuna). Vaahtokarkit vaan hänelle maistuivat paremmin sellaisenaan kuin paahdettuina, jollaisina itse niistä pidän kovasti. Toivottavasti kelit eivät ihan vielä ala pelkäksi loskaksi, koska vielä olisi mukava päästä eväsretkille tänä talvena.
Meidän tytöt kans tykkää ihan hirveästi retkistä, joihin kuuluu makkaranpaistoa. Toki ne retket tehdään monesti ihan takapihalla, mutta on siinä silti jotain jännää kun ulkona syödään :) Joo saisi jatkua vielä talvikelit. Nyt tuli kunnolla lunta, mutta asteet on heti nollassa ja plussan puolella..
VastaaPoistaNuo makkaranpaistoretket on kyllä ihan parhautta talvessa. Pienellä vaivalla suuri ilo! :)
PoistaItseänikin hieman harmittaa tälläinen talvi, vaikka en niin talvi-ihminen edes ole, mutta kyllä sitä lunta nyt mieluummin kun loskaa! Lapsille tietysti tuo lumi on vielä niin paljon tärkeämpää.
Metsäretket talvella on kyllä parasta! Makkarat tikun päässä grillattuna maistuu aina, vaikka en muuten niin makkarasta välitäkään. Ja se kuuma kaakao... mintulla vielä, ei että :)
VastaaPoistaMinullekaan ei makkara oikein muuten maistu, mutta ulkona se on kuin ihan eri asia! Vielä kun sen makkaran grillaa oikein terveellisen mustaksi, niin aina parempi. ;)
PoistaHarmillisesti mun on pitänyt jättää täksi talveksi nuo minttukaakaot väliin, vaikka ne ovatkin kyllä ihan parhautta. Tosin, ehkä ne lasten metsäretkillä taitais jäädä pois joka tapauksessa. ;D
Laitoin sulle sähköpostia! :)
VastaaPoistaKiitos! <3 Vastattu on. :)
PoistaIhania metsäretkikuvia ja kiitos ylläristä, mukavaa. Laitoin osoitetietoni sinulle sähköpostiin!
VastaaPoistaMetsäretket piristävät kummasti, pienellä vaivalla niin iso ilo. :)
PoistaKomppaan, metsäretket ihan parasta: Valitettavasti meidän retkillä ei voi paistella makkaraa.
Poista