Tässä sitä mennään. Kovaa vauhtia viimeistä kolmannesta tätä toista raskauttani. Vatsa on saavuttanut uusia mittasuhteita, mutta olo on kuitenkin melkoisen mainio. Itse kuulun siihen onnelliseen joukkoon, jonka mielestä raskausaika on aika ihanaa. Olen saanut olla melko terveenä, tietenkään olo ei ole ihan se sama kuin ennen raskautta ja pientä kremppaa löytyy vähän sieltä sun täältä, mutta ei mitään vakavaa minkä kanssa en pärjäisi, ne kaikkihan kuitenkin kuuluvat raskauteen. En inhoa kasvavaa vatsaani, päinvastoin, se on mielestäni aika ihana ja voin rehellisesti sanoa, että tunnen siitä pienoista ylpeyttäkin. Siellä kasvaa minun vauvani.
En yritä leikkiä supersankaria ja tehdä ihan kaikkea itse. En tahdo tieten tahtoen tehdä oloani tai vauvan oloa tukalaksi. Apua olen aina saanut kun olen pyytänyt ja yleensä ihan pyytämättäkin, ja sen kiitollisena vastaanottanut (mielestäni ihan ansaitustikin). Lepäämiselle aikaa ei tässä toisessa raskaudessa ole kyllä juurikaan jäänyt, siitä on pitänyt hyvän huolen tuo meneväinen 2,5 vuotias, mutta en koe, että olisin itseäni liikojakaan rasittanut.
En haaveile pääseväni takaisin "kuntoon" mahdollisimman nopeasti synnytyksestä. Siinäkö pitäisi piillä se onnistumisen mittari hyvälle äidille? Kokemuksen mukaan tuo synnytys ei ole mikään ihan pikkuinen juttu sille äidin keholle, joten pieni lepotauko ei taitaisi olla pahitteeksi ja samalla sen ylimääräisen energian voi sitten hyvillä mielin siirtää siihen äiti-lapsi-suhteeseen, ehkä se kuitenkin loppujen lopuksi on tärkeämpää kuin se oma keskivartalon kiinteys. Enkä tietenkään tarkoita tällä sitä, että raskausaikaina on lupa vain röhnöttää sohvalla ja vetää herkkuja kaksin käsin, maalaisjärjen käyttö lienee sallittua. Olen pistänyt merkille, että viimeaikainen fitnesshömpötys jota tällä hetkellä joka tuutti suoltaa on näemmä rantautunut odottavien äitienkin pariin. Äidit kilpailevat sillä, kuka kerää niitä kiloja vähiten raskausaikana ja kuka jaksaa pomppia pidempään ryhmäliikuntatunneilla. Tuo ei vaan mahdu minun paksuun kallooni, ei niin millään...
Eipä sillä, että minäkään niitä kiloja olisin nyt raskausaikana kauheasti kerännyt. Onkohan 3 kiloa paino noussut, tosin minulla kun löytyy muutamia extrakiloja etukäteen, joten siinä mielessä ihan hyvä vain.
Raskaus nostaa pintaan taas melkoista pesänrakennusviettiä ja joka huone kotona tuntuisi kaipaavan jotain ihan uutta. Olen toistaiseksi tuhlannut intoani kaappien sisältöihin ja moni asia onkin saanut vaihtaa paikkaansa. Hyvä vain, sillä aina sieltä eteen tulee sitä turhaa roinaa ihan vain tilaa viemästä. Vielä kun osaisi vähän paremmin luopua tavaroista - hamsteri mikä hamsteri.
Hyviä vointeja viimeiselle kolmannekselle! Piti kommentoida vähän tuohon raskausajan kuntoiluaiheeseen. Raskausaikana on tietenkin pääasia, että itsellä ja vauvalla on hyvä olla. Ei varmastikaan kannata asettaa itselle mitään mahdottomia tavoitteita treenaamisen suhteen, vaan ottaa ihan hyvällä omallatunnolla rennommin, kuten itsekin jo sanoit. On kuitenkin vähän ihmisestä kiinni, miten tuo liikunta sopii odottajalle. Minulle se on sopinut. Itselläni on kaksi raskautta takana ja ensimmäistä poikaani odotin ollessani 19-vuotias. Silloin raskausaikana kävelin aika paljon, mutta se oli lähinnä sellaista hyötyliikuntaa. Muuten en harrastanut mitään aktiviteettia, koska ennakoivat supistelut aiheuttivat sen, ettei oikein ollut mitään järkeä sellaiseen ryhtyä. Synnytys oli aika rankka, vaikkakin nopea. Sen jälkeen tunsin olevani ihan voimaton ja rapakunnossa. Toisen poikani odotusaikana kahdeksan vuotta myöhemmin sitten innostuin harrastamaan kotijumppaa ja lenkkeilyä ihan ahkerasti lähes koko raskauden ajan. Lukuun ottamatta keskiraskautta, jolloin ennakoivat supistukset tulivat taas kuvioihin. Silloin hellitin hetkeksi. Loppuraskaus menikin sitten paremmin ja olin niin hyvässä kunnossa, etten juuri tuntenut eroa raskautta edeltävään aikaan. Synnytys oli lähes lasten leikkiä ensimmäiseen nähden ja ponnistusvaiheessakin huomasin miten voimaa tuntui löytyvän kuin pienestä kylästä :D Synnytyksestä palautuminen tapahtui myös pikavauhtia. Oli myös erittäin helppo jatkaa taas kuntoilu vauvan kanssa, kun pohjakuntoa oli ylläpidetty odotusaikana. Minä siis suosittelen kuntoilua raskausaikana. Jos meille vielä vauvoja tulee, niin aion ehdottomasti jatkaa salitreenausta ja lenkkeilyä myös odotusaikana. Olen siihen niin hurahtanut :) Mutta järki kädessä pitää tietenkin olla.
VastaaPoistaOlipa mukava kun kerroit ajatuksiasi ja omia kokemuksiasi. :)
PoistaSehän on tosiaan ihan totta, että raskaudenaikainen liikunta on ihan hyväksi ainakin tietyissä määrin ja on hyvin yksilöllistä millainen liikunta sopii kullekin. Itse ehkä hain tässä taustalla sitä ajatusta, että siitä oman kehon täydellisenä pitämisestä on tullut sellaista, mihin pyritään vähän vaikka väkipakollakin seurauksista välittämättä. Raskaana olemisesta on ikäänkuin tullut se kamala juttu joka pilaa naisen vartalon, vaikka väistämättähän se niitä muutoksia vartaloon tuo. Hyvä peruskunto on tietysti todella avuksi synnytyksessä, sekä yleisessä jaksamisessa ja kuten sanottu, vain sohvalla makoilu ei varmasti tee kenellekään hyvää.
Kaunis olet ja raskaus pukee sinua ihanasti. Hyviä vointeja!
VastaaPoistaKiitos ihana Taija! <3
PoistaIhana masu <3 Tsemppiä viimeiselle kolmannekselle, kyllä aika on hujahtanut äkkiä!! :)
VastaaPoistaKiitos littleB! <3 Kyllä tuntuu, että niin nopeasti on raskaus kulunut, että hyvä kun itse on vauhdissa pysynyt. Enää 2,5 kk jäljellä. Hassua!
PoistaKaunis odottaja! :)
VastaaPoistaTosi kiva tämä postaus, oli mielenkiintoista lukea, miten sulla sujuu. Itselläni ei ole ehkä mennyt aivan yhtä putkeen tämä, mutta vois asiat huonomminkin olla. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin samankaltaisia ajatuksia tässä päässä :)
Kiitos Satu! <3
PoistaItsekin huomaan sen, että asiat ottaa näin toisessa raskaudessa ehkä vähän lunkimmin ja kaikki jutut eivät enää hetkauta ihan samalla tavalla kuin ensimmäistä odottaessa. Mitään kun on turha murehtia etukäteen. On ollut tosi mukava lukea sinun raskausaiheisia postauksia, kun mennään suurinpiirtein niillä samoilla viikoillakin. :)
Kaunis odottaja siellä <3 Ja ihana kuulla tuollaista sinut itsensä kanssa olevaa puhetta. Maailma on tänä päivänä todella ulkonäkökeskeinen ja tuo äitien kilpavarustelu siitä, kuka käy vielä synnystyspäivän aamulla spinnigissä on hyvä esimerkki. Toki liikkua saa ja pitää, mutta hyvinvointi edellä :) Onnellista odotusta, saapa nähdä saatteko prinssin vai prinsessan :)
VastaaPoistaKiitos kaunis Kerttu! :) Tuo sanomasi kilpavarustelu pitää niin paikkansa. Itsestäni ainakin joskus myös tuntuu siltä, että ulkopuolelta tuleva painostus saa äidit tekemään tälläistä sen oman ja syntymättömän lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Liikunta on todellakin hyödyksi, mutta kohtuus kuitenkin kaikessa.
PoistaSitä prinssi vai prinsessa juttua täälläkin kuumeisesti pohditaan. Arvat on vetämässä. ;D
Ihana kuva! :) Samaa mieltä ehdottomasti. Liitoskivut pakottaa minut melkein paikalleni, mutta silti liikun ja teen sen minkä pystyn. Jos olisin täysin kivuton, en varmasti siltikään yrittäisi estellä raskauskilojen tuloa. Tulee mikä tulee ja lähtee sitten kun lähtee! :) Rennosti ja maalaisjärkeä käyttäen :)
VastaaPoistaKiitos J! :) Minulla liitoskivut ilmoittelevat itsestään heti esim. hieman reippaammin kävellessä, vielä muuten olen päässyt liikkumaan suhteellisen normaalisti. Olen niin samaa mieltä kanssasi siitä, että paras tapa on rennosti ja maalaisjärkeä käyttäen! :)
PoistaHyvä postaus! Olen kyllä kanssasi ihan samoilla linjoilla ja ymmärsin kyllä helposti sinun pointin :)
VastaaPoistaKiitos! :) Olipa kiva kuulla, että olet samoilla linjoilla kanssani ja kirjoituksen pointti tuli ymmärretyksi. Itse pelkäsin kovasti, että sohaisen tällä kirjoituksella kepillä ampiaspesää, mutta ainakaan vielä ei sellaista vastaanottoa ole tullut.
Poista''...kuka jaksaa pomppia pidempään ryhmäliikuntatunneilla'' reps! :D
VastaaPoistaMinusta raskausaikaan kuuluu rauhoittuminen joka elämänalueella, liikuntaa voi harrastaa sopivasti ja antaa kropalleen mahdollisimman paljon aikaa myös levätä. Pitää osata olla kropalleen lempeä, niin raskausaikana kuin sen jälkeenkin...
Itse en ole törmännyt himoliikuntaan raskausaikana, mutta synnytyksen jälkeinen liikunta tuntuu menevän monella tutun tutulla aivan yli! Minusta kropasta saa näkyäkin, että on joskus ollut raskaana ja synnyttänyt. Tästä pitäisi ilmeisesti enemmän puhua esim. raskausaikana neuvoloissa, että kropan muutokset väistämättä kuuluvat asiaan ja ettei niitä vastaan tule mitenkään rimpuilla. Minusta ne ovat ainakin ihan yhtä luonnollisia asioita naiselle kuin on raskaus ja synnytyskin :)
Minustakin raskaus oli ihanaa aikaa ja vointini oli hyvä. En muutoin harrasta kuin perusarkiliikuntaa, mutta raskausaikana tuli käytyä normaalia enemmän lenkeillä koiran kanssa, koska siitä tuli vain niin hyvä olo! :)
Hyvää loppuraskautta
-Hanna-Kaisa