Meillä olisi taas viikonloppuna edessä perinteiset kiitospäivälliset, kera miehen syntymäpäivän juhlistuksen ja pienimmän tytön puolivuotispäivän. Olemme taas siis kutsuneet perheemme koolle syömään ja viettämään mukavaa iltaa yhdessä. Meille tämä juhla on aina ollut samalla se lähtölaukaus jouluun. Tällöin on ekat jouluiset koristeet kaiveltu esille ja niitä pikkuhiljaa aattoa kohti lisäilty.
Yleensä minulla on ollut illan menu suunniteltuna jo piiitkään ennen juhlia, mutta tänä vuonna se on vähän vieläkin hakusessa. Varmaankin mennään pitkälti samoilla hyväksi koetuilla klassikoilla, joita ei sovi muuttaa eli ainakin bataattilaatikkoa, vihreitä papuja pekonin kera, parsakaalisalaattia, ambrosian salaattia, valkosipulilla maustettua muusia, ennen meillä oli myös aina kalkkuna, mutta nykyään sitä on niin huonosti saatavilla vielä tähän aikaan vuodesta, että vaihdettiin se kinkkuun viime vuonna ja samalla linjalla jatketaan tänä vuonnakin. Jotain uutta pitäisi kuitenkin listalle vielä kehitellä, ihan huvin vuoksi, kurpitsaa kenties. Jälkkäriksi ehkäpä pecanpähkinäpiirakkaa kera kermavaahdon.
Viime vuosina on luotettu koristelussa myös samaan teemaan, hopeista, kristalleja ja mukaan hieman vihreää. Saa nähdä saisinko tänä vuonna aikaiseksi jotain ihan muuta. Toisaalta tuohon "vanhaan" tyyliin koristeet löytyvät jo hyvin valmiina ja kun aika nykyään on melko kortilla niin ei siis tarvitse lähteä miettimään kaikkea ihan alusta alkaen, mutta katsotaan nyt mihin päädytään. Jotain uudistusta kuitenkin mielisin, karsitaanko vai lisätäänkö soppaan jotain muuta väriä, kas siinä pulma. Tunnelmoidaan nyt vielä viime vuosien tunnelmissa näiden kuvien kera.
Tosi kaunista ja tunnelmallista! :)
VastaaPoistaBlogissani on muuten käynnissä sisustusaiheinen arvonta, jos haluat osallistua. :)
Kiitos minttu! <3
PoistaMinä tulen osallistumaan arvontaan, tottakai! :)
Ihana tapa, ihana kattaus.
VastaaPoistaKiitos! <3 Ihan mukavaa kun edes kerran vuodessa voi perhettään kestitä vähän paremmin. Me kun joulu yleensä vietetään mummolassa niin silloinkaan se ei olisi mahdollista.
PoistaVoi miten kaunista!
VastaaPoistaOnko teillä muuten jotain amerikkalaisia sukujuuria, jos saa kysyä? Mietin vain, kun tuli puheeksi tuo kiitospäivän vietto :)
-Kaisa
Kiitos Kaisa! :)
PoistaMeillä ei ole amerikkalaisia sukujuuria, mutta asuimme mieheni kanssa Yhdysvalloissa muutaman vuoden joitakin vuosia sitten ja silloin tuli tähän perinteeseen tutustuttua vähän lähemminkin. Palattuamme kotimaahan halusimme tuoda tuon perinteen mukanamme, sillä mikäs sen mukavaa kun kiitollisuuden osoituksena perheelle koota heidät yhteen ja valmistaa heille juhla-ateria. :)