Otsikon sanat ovat edelleen isäni usein meille nyt jo aikuisiksi venähtäneille lapsilleen toteamia. Sanoilla on ihanan lämmin kaiku. Näiden alkusanojen saattelemana ajattelin kokoilla pieniä tunnelmia siitä missä meillä tällä hetkellä mennään. Vähän kuin kertomus lapsista.
Pienempi tyttösistä täytti muutama päivä sitten jo viisi kuukautta. Vielä ei ihan ryömitä, mutta halu liikkua on aika valtava. Pieni neiti keksi, että pyörien vatsalleen ja siitä taas selälleen saa maiseman mukavasti vaihtumaan. Tiettyyn suuntaan meneminen vaan vähän vaatii tällä tyylillä. Äänimaailma on tällä hetkellä kaikkea kiekunan, kiljunnan ja pöristelyn väliltä. Pöristely on erityisen mukavaa kun syödään kiinteitä, silloin ruuasta saa nauttia myös syöttäjä. ;) Mainitsin, että niitä hampaita tehdään ja niitä tehdään edelleen pitkään ja hartaasti näemmä. Yöt on rikkonaisia ja kiinteät eivät enää maistu, maito onneksi kelpaa. Alaien pullottaa, mutta eipä vaan hampaita vielä näy. Saisivat nyt vaan puhjeta, niin jos tilanne siitä pikkuisen normalisoituisi, ainakin siihen asti kun sama alkaa uudestaan seuraavien hampaiden kanssa.
Selällään makaavan neidin käsistä kun ottaa kiinni niin istumassa ollaan alta aikayksikön ja saman tien ponnistetaan seisomaankin. Seisominen on muutenkin tällä hetkellä tosi in. Sylissäkin jännittä itsensä ihan pötkyläksi, jottei häntä ihan vauva-asennoissa pidettäisi vaan seisomaan pitäisi päästä. :D Isosisko on maailman ihanan juttu. Vaikka meidän pikkuinen on muutenkin melkein koko ajan suu hymyssä, kukaan muu ei silti saa yhtä makeita nauruja kuin isosisko. Isosiskon hassuttelu saa aikaan ne kaikista parhaimmat naurunremakat. <3
Isosisko taas on erittäin huolehtivainen pikkusiskostaan, vähän liiankin kanssa, sillä pikkusiskoa kun olisi niin ihana vähän nostaa ja siirrellä pois "vaaran" tieltä. Edelleenkään mustasukkaisuutta suoraan pientä kohtaan ei ole ilmassa. Pientä uhmaa vain meille vanhemmille ja maailmantuskaa siitä, kun esimerkiksi se sukka ei nyt juuri osaa mennäkään siihen jalkaan ihan niinkuin pitäisi, takin vetoketjun kiinnilaitto ei onnistu heti ensimmäisellä yrittämällä tai vessan hana ei aukeakaan saippuaisilla käsillä. Mutta, olen niin ylpeä pienestä rohkeasta tytöstäni, joka ei turhia jännitä. Hän jää miellellään yksin kerhoon ja käy tanssimassa balettia ilman äitiä tai isää. Hän myös olisi valmis jäämään yökylään melkein jokaiseen kyläpaikkaan, ei siis tunnu pelkäävän ketään tai mitään, paitsi muumien mörköä nyt vähän. ;)
Kotona leikitään prinsessaroolileikkejä päivittäin, äidin ja isän on myös yleensä osallistuttava prinssin roolissa mukaan leikkiin, jos vain suinkin mahdollista. Jos molemmat vanhemmat ehtivät leikkiin äiti saa olla aina noita tai paha äitipuoli, toisinaan myös koirat ja kissat roolitetaan! :D Myöskin kaikenlaiset tanssi- ja lauluesitykset kuuluvat normaaliin arkipäivään. Piirtäminen ja askartelu on myös tällä hetkellä tosi in ja ihanista pääjalkaisista saadaan nauttia runsain mitoin. Voi kolmevuotias miten ihanassa iässä oletkaan! <3
Kotona leikitään prinsessaroolileikkejä päivittäin, äidin ja isän on myös yleensä osallistuttava prinssin roolissa mukaan leikkiin, jos vain suinkin mahdollista. Jos molemmat vanhemmat ehtivät leikkiin äiti saa olla aina noita tai paha äitipuoli, toisinaan myös koirat ja kissat roolitetaan! :D Myöskin kaikenlaiset tanssi- ja lauluesitykset kuuluvat normaaliin arkipäivään. Piirtäminen ja askartelu on myös tällä hetkellä tosi in ja ihanista pääjalkaisista saadaan nauttia runsain mitoin. Voi kolmevuotias miten ihanassa iässä oletkaan! <3
Siinä se mitä tänään halusin sanoa.
Ihana katsaus teidän tyttöjen kuulumisiin (on muuten hyvä idea kirjata vähän ylös, että missä milloinkin mennään, kunkin ikäkauden kuulumiset kun muuten unohtuvat niin harmillisen nopeasti). Monet kolmevuotiaan jutut, ovat tuttuja täällä meilläkin ikätoverilla:-) Mukavaa päivää ja kiva, kun palasit blogitauolta!
VastaaPoistaTodentotta, ei näitä millään muista enää hetken päästä ellei jotain ole ylhäällä. Onneksi tänne blogiin tulee sentään suhteellisen säännöllisesti kirjoiteltua tästä tavallisesta elämästä niin pysyy mukavasti kärryillä. :)
PoistaJa miten mukava kuulla, että minua on hieman kaivattu! <3 Olen kyllä itsekin kaivannut bloggailua, kunhan tämä elämä antaisi hieman vähemmän sitruunoita niin ehtisi paremmin taas perehtyä tähän asiaan.
Ihania muksuja:) Mistä olet ostanut tuon olkkarin maton? Se näyttää niin ihanalta.
VastaaPoistaKiitos piitu! :)
PoistaOlohuoneen maton olen ostanut ruotsalaisesta Länna Möbler verkkokaupasta, mutta samaa mattoa saa tietääkseni tilata ainakin myös Stockmannilta ja Sisustuksen Koodista. Matto on Linie Designin Asko Mixed ja tykkään siitä kyllä itsekin tosi paljon. :)
Ompas hän kasvanut, lapsissa huomaa miten nopeaan aika menee. Voi, meillä oli muutama vuosi sitten suorastaan prinsessahysteria, nyt se on vaihtunut Robiniin...
VastaaPoistaTodellakin tytöt ovat kasvaneet! Pienemmästä sen huomaa nopeammin, mutta isosisko on myös kyllä kasvanut vähän kuin varkain ihan "isoksi tytöksi".
PoistaNo meillä on Robinit, Isacit, Elastiset, Uniikit ja prinsessat ihan sulassa sovussa. :D
Ihania pikkuisia <3 Isompi neitonen näyttää kyllä vanhemmalle kuin kolme. Minulla on saman ikäinen kummitypsy, mutta hän on vauvamaisempi :) Ehkä pitkät ja vahvat hiukset tekevät teidän neidistä jo ison tytön näköisen.
VastaaPoistaKiitos Syhi! <3
PoistaIsompi neiti omaa kyllä melko pitkän ja vahvan tukan verrattuna moneen ikätoveriin, joten varmasti tekee paljon isomman näköiseksi kuin onkaan. :)
Voi miten ihanat pienet! <3 Kehitysvaiheiden kirjaaminen on tosi hyvä idea, minä olen jokaisen lapsen kohdalla aina kuvitellut että kyllähän minä nämä muistan, mutta lopulta ne aina pikkuhiljaa unohtuu että kuka teki mitäkin ja missä iässä... Jos edes vauvakirjaan olisin muistanut kirjoitella mutta ei. No, pitää koettaa petrata joillain muilla elämän osa-alueilla :-)
VastaaPoistaNo sepä se. Minullakin on vauvakirjan kirjoittelu jäänyt melko vähille, kun tuntuu, että siinä on aina niin monta apuria kun otan kirjan esille. ;) Onneksi on tämä blogi johon on tuon isommankin neidin juttuja tullut kirjoiteltua monta sivullista. :)
PoistaSuloisia pikkuisia ja kivoja kuulumisia! :) Sama homma on ollut meidän lapsilla, että parhaat naurut nauretaan isosisarruksille jo niistä ensimmäisistä kunnon nauruista alkaen. :D
VastaaPoistaKiitos Venla! <3 Miten se onkin niin, että nuo pienet tajuavat toisen lapsen tavatessaan, että hei, tuohon on pieni niinkuin minä?! Isosiskoa pitää myös jo nyt yrittää matkia kaikessa missä osataan. Voin kuvitella mitä se on hetken kuluttua. :D
PoistaVoi miten ihanalta teidän tytöt ja arki kuullostaa! Taitaa alkaa vauvan kanssa valvomisetkin jo vähitellen helpottaa, kunnes sitten tulee taas ne hampaat... Huoh :)
VastaaPoistaPaljonka teidän tytöillä on muuten ikäeroa?
kaisa
Kiitos Kaisa! <3 No valvomisissa on tällä hetkellä ainakin pieni tauko menossa ja takana on 3(!) 6 tunnin unipätkän sisältänyttä yötä! Ne tekevät ihmeitä! :) Itseasiassa asiaan taisi vaikuttaa se, että sieltä se ensimmäinen hammas tuli juuri lävitse. Hurraa!
PoistaTytöillä on ikäeroa 2v9kk. Sopivan paljon, mutta tarpeeksi vähän, jotta varmasti vielä yhdessä leikitään.
Ihania kuvia ja suloiset lapset! Tuo teidän lattia on sitten kaunis 😍Mistä/mikä lattia se on? onko helppohoitoinen ja pysyykö puhtaana vai näkyykö kaikki lait ja tahrat heti? Jääkö esim. märistä jalanjäljet näkyviin?
VastaaPoistaKiitos Riina! <3
PoistaLattia on valkoharmaata 40x40 laattaa joka on ostettu Pukkilasta, muistelisin että laatta oli Cotton bianco nimeltään. Olen kyllä laattaan ollut hyvin tyytyväinen. Siinä ei lika näy ihan hirmuhelposti sillä tuo harmahtava eläväinen sävy antaa aika hyvin anteeksi, lisäksi tuo pinta on matta niin siinä ei näy lika niin helposti. Tosin nuo saumat sitten kyllä imevät likaa itseensä ja ne eivät enää ihan valkoiset ole, mutta sehän on jokaisessa laattalattiassa sama ongelma jos sauma on vaalea.