Järkytys ja kukkia

Täällä on viime viikolla lomailtu lasten kera mummolassa ja tämä viikko mennyt vähän plörinäksi, kun olen ollut hieman uneton Seattlessa. Eilinen päivä oli kaiken huippu, kun aamu alkoi viereisen ison rakennustyömaan kaivinkoneiden kolinalla jo kello 5.40. Asiasta lähti kyllä melko kivitulenkatkuista viestiä eteenpäin, että aloitusaika ei saa olla aikaisempi kuin se laissa määrätty klo 7. Rasittavaa, jos muutenkin nukkuu huonosti, niin sitten ei saa edes silloin kun vihdoinkin pystyy nukkumaan niin minkäänlaista rauhaa. No päivä jatkui dramaattisissa merkeissä ja samalla työmaalla tapahtui räjähdysonnettomuus, jonka satuin näkemään. Kivet sinkoilivat miten sattui ja aineelllista vahinkoakin tuli. Onni onnettomuudessa, että henkilövahingoilta vältyttiin. Itse olin juuri nuorimmaista viemässä ulos päiväunille ja järkytys oli kyllä melkoinen. Onneksi kivet eivät tulleet meitä kohti, mutta kyllä se todella säikäytti, niin pienestä oli kiinni, että kivet eivät lähteneet meitä kohti. Itse kun tällä hetkellä melkoisen herkässä mielentilassa muutenkin, niin eilinen oli kyllä aika kaamea. Pitäkää siis rakkaat lähellänne, koskaan ei tiedä missä ja mitä tapahtuu.

Onneksi mies tarttui imuriin ja luutuun kun töistä, sekä lasten harrastuksista palasi kotiin. Puhdas siisti koti tekee heti paremman mielen ja järkytys täksi aamuksi on vähän laintunut. Jäljellä on enää hienoinen päänsärky.

Yleensä olen enemmän irtokukkien ystävä, mutta eihän tästä miehen naistenpäivänä kotiuttamasta upean värisestä kimpusta voi olla pitämättä. <3 Tänään minulla on lapsivapaata, sillä anoppi kaipasi lapsia luokseen. Nyt onkin kysymyksenä se, että yritänkö rentoutua sohvalla ja ihailla siistiä kotia vai lähdenkö vaatehuoneeseen tekemään suursiivoa. Saa nähdä kumpi voittaa. :D