Pääsiäisruohoa

Täällä aletaan pikkuhiljaa viritellä pääsiäistunnelmaa. Tytön kanssa istutettiin pääsiäisohrat perjantaina, sitten vielä jännitetään saadaanko mitään kasvua aikaiseksi pääsiäiseksi. Tänään käydään pikkuisen virpomassa. Neiti on harjoitellut ahkerasti virvontalorua. Tosin hieman omin sanoin, vitsan tilalle kun tulee lorussa aina pitsa. :D Taitaa olla tuo vitsa vähän oudompi sana.

Tuo istutuspuuha vaati kyllä melkoista keskittyneisyyttä, kuten kuvista voi havaita.

Loppuun vielä vaadittiin, että äiti kuvaa pienen pomppivan tipun blogiin. Kun se on kai niiiiin söpö. No onhan se.

Iloista palmusunnuntaita! <3

Raskausaikaani

Masukuvia on toivottu useampaankin otteeseen, mutta ovat vaan aina jääneet ottamatta. Tänään kuitenkin passitin miehen kameran taakse ja napattiin edes muutama kuva muistoksi. Itse kun en oloani tunne ollenkaan luontevaksi kameran edessä, eikä minusta kyllä mitään muotibloggaria varmaan saisi vaikka miten yrittäisi. Ajattelin kirjoitella teille ja miksei samalla vähän itsellenikin muistoksi pientä yhteenvetoa tästä raskaudesta. 

Masunkasvatusprojekti on jo aika hyvällä mallilla ja laskettuun aikaan ei ole enää montaa viikkoa. Tuntuu, että tässä toisessa raskaudessa vatsa on kasvanut isommaksi ja erimuotoiseksi kuin ensimmäisessä tai ainakin vatsan kasvu alkoi melkein saman tien, kun olin raskaustestin tehnyt. Kai sen valmiiksi venyneen pötsin oli sitten helpompi venyä uudelleen. Vatsa on siis melko iso, mutta käyrillä mennään silti. Alkuraskaudessa mentiin aikalailla samalla kaavalla kuin ensimmäistä odottaessa. En siis juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista ja pytylle asti ei siis tarvinnut mennä kertaakaan, tosin sellaista etovaa oloa kesti sen ensimmäisen kolmanneksen, mutta itselläni siihen auttoi kun muisti napostella säännöllisesti jotakin. Oma herkkuni alkuraskaudessa oli mandariini ja niitä kuluikin melkoinen määrä. 

Puolivälissä raskautta kävin sokerirasitustestissä ja arvot näyttivät, että raskausdiabeteshän se minulla on. Sain siis tarkat ruokaohjeet ja jouduin mittailemaan sokeria alussa viikon verran neljästi päivässä. Ilmeisesti minun tapauksessani kyse oli kuitenkin melko harvinaisesta väärästä hälytyksestä ja nuo korkeammat arvot rasitustestissä luultavimmin johtuivat juuri silloin päällä ja pahimmillaan olleesta flunssasta, koska kotimittailussa arvot pysyivät jatkuvasti hyvinä. Edelleenkin satunnaisissa mittauksissa arvot ovat aivan normaalit. Eikä siis tuolle raskausdiabetekselle tarvinnut antaa enempää ajatusta. Tosin olen kyllä hieman enemmän nykyään tarkkaillut mitä suuhuni laitan. Itselleni tärkeää tuntuu olevan tuo säännöllinen ruokarytmi jossa ei ruokailulla tule pidempää taukoa kuin 3 tuntia, sillä näin olo pysyy hyvänä ja nälkä ei koskaan kasva liian suureksi. Kyllähän tuo testitulos minut melkolailla säikähdytti ja pelkäsin todella kovasti, että olen aiheuttanut vauvalle pysyvää haittaa omilla elämäntavoillani. 

Viimeisellä kolmanneksella olen ollut selvästi väsyneempi kuin aiemmin ja sainkin määräyksen lisäraudalle. Olo onkin melkoisen erilainen kuin esikoista odottaessa jolloin oloni vaan tuntui parantuvan loppua kohti. Nyt tuntuu, että ihan tavallinen ruokakauppakäynti on jo melkoinen suoritus ja isommat shoppailuturneet on kyllä saanut jättää mielestään. Pelkät kotityöt saavat olon heikoksi ja lepoa pitää ottaa useasti. Ei siis jaksa seisoa, kävellä eikä istua, mutta en silti valita. Onhan sisälläni jotain ainutlaatuista. 

Pienen pelonhäivähdyksen viime aikoihin on tuonut se seikka, että vauva tykkää majailla masussani selkä minun selkääni vasten ja hän on jo hyvin syvällä lantiossa. Toivon kovasti, että hän sieltä vielä kääntyisi otollisempaan synnytysasentoon. Lisäksi tässä asennossa vauvan jo melko kovat potkut osuvat suoraan palleaani ja se saa hengen välillä salpautumaan. Tilaahan masussa olisi vielä hyvin kääntyä, mutta pelottaa, että tämä asento on vauvalle se "paras", eikä siis suostu enää kääntymään.  

Tänään kävimme tutustumassa TAYSiin synnytyssairaalana. Vaikka olenkin 2011 käynyt samaisessa sairaalassa tyttömme synnyttämässä oli minulle melko sumuista nuo synnytyssalit ja samalla valaistui monta uuttakin, viimekerrasta muuttunutta asiaa. Hassua miten voin muistaa synnytyksen todella tarkasti, mutta kaikki se miten sinne saliin on päästy on ihan sumun peitossa. Harmi vain, että meitä oli niin mielettömän iso joukko tuolla tutustumisessa, joten emme päässeet itse saleihin tutustumaan. 

Näin toisella kertaa voin sanoa jo melkein odottavani innolla synnytystä. Ensimmäisellä kerralla kun ei tiedä yhtään mitä oikeasti on odotettavissa, mutta nyt osaan ja tiedän jo monta asiaa paljon paremmin. Meilläkään kun ei tuo ensimmäinen kerta mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, vaan jotain jäi hampaankoloon. Pienen varjon vaan nyt tähän on luonut tuo vauvan avosuinen tarjonta. Olen nimittäin kuullut oikeastaan vain huonoja kokemuksia tästä avosuisesta tarjonnasta synnytyksessä. Keskiviikkona meillä on kuitenkin neuvolalääkärin aika, joten toivottavasti saan peloilleni sieltä jotain helpotusta. Muita kohtalotovereita?

Sneakpeak

Ah, pieni hetki omaa aikaa näin alkuillasta on melkoista luksusta. Mies lähti tytön kanssa muskariin, heidän yhteiseen harrastukseensa, isä-tytär-aikaa ilman äitiä. Päivän työt on melkolailla paketissa, tosin ne vauvanvaatteet odottavat edelleen pesua tuolla kodinhoitohuoneen tasolla. Olen vaan tällä viikolla viimein uskaltautunut pesemään pois käytöstä talvellisia toppatakkeja ja lisäksi on tietysti ollut se kaikki muu normaali pyykki (miten ihmeessä sitä tulee niin paljon?!), niin ovat edelleen odottavalla kannalla. 

Kotona saatiin eilen koottua jotain jo piiiitkään himoittua ja kaivattua. Tänään olenkin yrittänyt harrastaa hieman kömpelöitä somistusyrityksiä, mutta katsotaan ja kuulostellaan mikä alkaa näyttää oikealta. Aiheesta kuitenkin lisää lähipäivinä, kunhan saadaan ulkonäköasioita enemmän mallilleen. Voittekin sillä välin arvailla mitä ja minne. ;)

Nyt hetkeksi sohvalle ja Gossip Girliä pyörimään. Aivot narikkaan siis ja jaloille kaivattua lepoa. Tuntuu, että tällä hetkellä mitään ei jaksa pitkäänsä. Ei jaksa istua, ei jaksa seistä, eikä jaksa kävellä, mitä jää siis jäljelle?

Yllätysjuhlat

Koin viikonloppuna melkoisen yllätyksen sillä olin lauantaina täysin pahaa aavistamattomana matkalla ystäväni luokse lastenvaatekutsuille, kunnes sitten paikanpäällä minulle selvisi, että minua oli vedetty höplästä oikein kunnolla. Ei, ei ollut kutsuja, mutta oli jotain paljon parempaa. Joukko hyviä ystäviä oli päättänyt järjestää minulle vauvajuhlat ja kaikki järjestelyt oli pystytty pitämään salassa ihan loppuun asti. Voin sanoa, että en ole tainnut eläessäni yllättyä yhtä paljon! Miten sitä voikin olla yhtäaikaa niin hölmistynyt, iloisen yllättynyt ja niin otettuna siitä, että kaikki tämä oli järjestetty vain minun vuokseni. Loppuillan vietinkin sitten melkoisen typerä virne naamallani miettien miten upeita ystäviä elämä on tielleni tuonutkaan (virneen voi havaita myös kuvista). <3

Itse en juhlissani ollut kovin edustuskelpoinen, sillä pieni aikataulusekaannus sai aikaan sen, että kun minua jo odoteltiin paikan päälle olin vielä kotona puolipukeissa. Harva taitaa myöhästyä omista juhlistaan, mutta kätevältä käy kaikki. Eipä silti, että minua olisi paikanpäällä kovin paljoa harmittanut se, että hiukset nyt jäivät laittamatta. :D Tytöt olivat loihtineet pöydän todella koreaksi ja muutama ohjelmanumerokin oli järjestetty, lisäksi minua varten oli ihan omin kätösin valmistettu melkoisen komea vaippakakku. WAU! "Mommy to Be":lle oli myös ihan New Yorkista asti tuotu asiaan kuuluvaa rekvisiittaa, kuten tuo nauha, kaulakoru ja aiheeseen sopivat karkit. Ihanaa hömppää siis!

Ilta sujui oikein rattoisasti ihan pikkutunneille asti, jutustellessa ja mutustellessa. Mikä ihme muuten noissa dippivihanneksissa on, kun niitä pystyy napsimaan ihan rajattomia määriä, vaikka tuntuu, että on jo aivan täynnä?!

Kiitos vielä teille kaikille ihanille naisille! Myös niille, jotka olivat tällä kertaa vain hengessä mukana! Olette ihan parhaita! <3

Narsisteja emalissa

Pahoittelut pienoisesta blogihiljaisuudesta. Päätettiin ihan extempore jäädä tytön kanssa mummolaan vielä muutamaksi päiväksi ja olimme ihan ilman tietokonetta pari päivää. Saavutus sekin. Kotiin kuitenkin palattiin ja mummo lähti meidän matkaan. Tänään oli siis tiedossa Ikeakierrosta. :D Täytyy kyllä ikäväkseni todeta, että mun kuntoni ei enää anna myöden kovin intensiivistä shoppauskierrosta ja tämänpäiväisestäkin kierroksesta olo on edelleen aika poikki, vaikka olen yrittänyt sohvalla viettääkin viimeiset tunnit. Pahus sentään!

Kotiin on jo löytänyt pikkuisen kevättä, sillä viikonloppuna ostin pikkuisia pääsiäisnarsisseja. Tykkään ihan hirmuisesti narsissien ja tämän vanhan emalikattilan yhdistelmästä. Nää on match made in heaven. 

Mun piti niin tänään kuvata teille yksi kiva juttu mikä saapui meille eilen postitse, mutta kokoomisvaiheessa kävikin ilmi, että tämä mamma oli epähuomiossa tilausvaiheessa hypännyt yhden kohdan ylitse. :/ Nyt pitää sitten hieman odotella uuden osan saapumista ja se jos mikä sapettaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Toivotaan kuitenkin, että puuttuva osanen saapuu vikkelästi. Maltti ei oo tällä hetkellä mun vahvin ominaisuus.