Vauva-arkea ja esikoisen uhmaa

Täällä tämä äiti on ollut lähinnä peppu liimattuna sohvalle, sillä pieni neitokainen on melkoinen syöpöttelijä ja tahtoo olla rinnalla paljon. Pientä masuvaivaa on ollut havaittavissa ja pienen mielestä paras lääke niihin on pieni tisuttelu ja siinä tulee se makein unikin. Paljon mitään muuta ei ole siis ehtinyt tehdä ja kotikin on aivan mullin mallin, mutta eipä kai tuo niin kovasti haittaa. Tällä erää on vain nyt tälläinen tilanne. En siis jaksa juuri nyt stressata sekaisesta kodista ja siitä, että vanhempi tytär on saanut viime aikoina katsoa melko paljon lastenohjelmia (onni on Netflix <3).

Ehkä pieniä kunnostuksia kotiin saadaan ristiäisiin mennessä tehtyä, ne kun olisi reilun kolmen viikon kuluttua. Ainakin jotain uutta ja pitkään harkittua on jo matkalla kotiin. Ehdin jo harmitella, että ei taida ihan ehtiä juhliksi, mutta juuri tänä aamuna tuli tieto, että matkalla on jo. :) Ulkopuolellakin taloa riittäisi töitä, mutta sateiset kelit ovat vähän rajoittaneet miehenkin intoa ulkopuolisiin töihin. Onneksi hänellä on jo ensi viikko lomaa niin saadaan varmaan montaa asiaa hieman eteenpäin. 

Arki kahden lapsen kanssa yllätti käytännön haasteillaan. Enpä tullut ajatelleeksi aiemmin, että esimerkiksi aamuisin on aika härdelli päällä, kun esikoinen pitäisi saatella aamutoimiin ja toista pitäisi syöttää samaan aikaan ja vaippakin pitäisi ehtiä jossain välissä vaihtaa, saati sitten mikä suoritus on saada aamupala pöytään. Tai missä välissä ehdin valmistaa ruuan, avustaa esikoista ruokailussa tai jopa syödä itse kun pienempi tyttö huutaa kuin syötävä ja ei rauhoitu muuta kuin rintaa antamalla. Mutta, eiköhän tässä kaikki lähde sujumaan paremmin, kun saadaan vähän harjoitusta alle. 

Mustasukkaisuutta sen perinteisimmissä muodoissa en ole esikoisen kohdalla vielä havainnut. Kertaakaan ei ole tullut vauvaa kohtaan negatiivista kommenttia ja aina tuo isompi tahtoisi pienemmän syliinsä. <3 En koskaan unohda esikoisen ilmettä ja kommentteja kun hän pienen näki ensimmäistä kertaa. Silmät loistivat kuin tähdet ja vauva oli "niiiin kaunis ja ihana ja pieni sekä suloinen". <3 En kuitenkaan sano, että pienen tulolla ei ole ollut mitään vaikutusta meidän esikoiseen, sillä onhan sillä ollut paljonkin. Esikoisen uhma on vahvistunut melko tavalla ja huomiohakuisuus on kasvanut useampaan potenssiin, kaikki asiat aiheuttavat melkoista kitinää elleivät ne mene juuri  niinkuin hän haluaa ja vähän siltikin. Onhan se ihan ymmärrettävä juttu, että ennen kaiken huomion keskipisteenä ollut tahtoo vähän kapinoida muuttunutta tilannetta vastaan. Olemme yrittäneet huomioida esikoista kuitenkin mahdollisimman paljon ja samalla hän on ehkä saanut muutamia erivapauksia verrattuna aikaan ennen toista lasta. Kuulostaako nämä jutut tutuilta teille muille, joilla ollut sama tilanne?

ps. muistakaa hymyillä! :D

Kasvimaakuulumisia

On pitänyt teille käydä kuvaamassa tuota kasvimaatakin, joka on jo alkanut mukavasti vähän näyttää siltä, että kasvun vauhtiin ollaan päästy. Kaikki istutetut siemenkasvit itivät, peruna on jo noussut aika mukavasti pintaan ja pieninä taimina ostetut yrtit ovat aika hyvin rehevöityneet, sekä mansikkamaalla on jonkin verran raakileita. Paljon ei ole tarvinnut kastella maata sillä siitä on luonto pitänyt tänä kesänä hyvin huolta. 

Mitä teidän kasvimaille kuuluu? Joko olette päässeet satoa nauttimaan?

Sappikipukohtaukset uusivat taas tällä viikolla ja lähdettiin tyttöjen kera mummolaan kun mies on jo palannut töihin. Ajatus kipukohtauksesta kun mies on poissa kotoa ja olen yksin lasten kanssa kotona ei tunnu kovin houkuttelevalta. Pääsin kuitenkin jo lääkäriin tästä vaivasta ja sain lähetteen leikkaukseen, eli jotain positiivistakin siis. Jospa vaivasta pääsisi siis vielä tämän vuoden syksynä kokonaan eroon.

Ensikylpyjä ja sapetusta

Täällä on elelty ja oleiltu melkoisessa vauvakuplassa. Tosin pieniä häiriöitä tähän kuplaan on tehnyt minua jälleen vaivaamaan palannut sappivaiva. Täällä on vietetty unettomia öitä päivystyksessä ja pelätty kotosalla kohtausten uusimista. Ei siis ehkä sitä mukavinta ja stressittömintä vauva-arkea ole ollut tämä kulunut viikko. Toivo paremmasta elää kuitenkin, sillä nyt on ollut muutama kohtaukseton päivä ja toivon, että vaiva osaisi nyt jatkossa pysytellä kaukana. Löytyykö lukijoista kohtalotovereita? 

Itselläni sappi alkoi vaivata ensimmäistä kertaa esikoista odottaessani. Säikähdin toden teolla valtavia vatsakipuja 11. raskausviikolla, sillä silloin olin varma, että sain keskenmenon. Kaikeksi "onneksi" vatsakipu kuitenkin selkeni siihen, että sappirakkoni oli täynnä soraa ja lievästi tulehtunut. Raskaana ollessani leikkaus olisi kuitenkin ollut pienimuotoinen riski, joten sitä päätettiin siirtää aikaan parempaan. Loppuraskausaika kuluikin silloin suhteellisen mukavasti, ensimmäiset kuukaudet noudattelin hyvinkin tiukasti tuota melko tiukkaa sappiruokavalioita, mutta sitten pikkuhiljaa pystyin lisäilemään ruokia repertuaariin ja loppuviimeksi en enää vältellyt kuin omenaa, kurkkua, paistettua kananmunaa ja upporasvassa paistettuja ruokia. Synnytyksen jälkeen sappivaivat palasivat kuin salama kirkkaalta taivaalta noin kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta katosivat taas muutaman kohtauksen jälkeen niin, että mitään oireita ei ole ollut lähes kolmeen vuoteen. Eipä siis tullut mieleenikään, että taas voisivat palata kiusaamaan minua. Nyt on maanantaille sitten varattuna aika lääkärille, jospa pääsisin leikkausjonoon, että tuosta kiusankappaleesta pääsisi lopullisesti eroon. 

Kyllähän tähän viikkoon mahtui paljon kivaakin, mm. se, että pienin tyttömme pääsi ensimmäistä kertaa kylpemään. Voi sitä riemua, niin isolla siskolla kuin pienemmälläkin. <3

Pahoittelen, että kommentteihin vastaaminen laahaa pahasti perässä, mutta tässä on yritetty tosiaan kömpiä eteenpäin nyt vähän päivä kerrallaan. Eiköhän tässä taas pikkuhiljaa palata vähän normaalimpaan arkeen. Mies palaa ensi viikolla pariksi päivää töihin ja eiköhän se siitä sitten.

Vaaleanpunaista unelmaa

Eilen pääsin illalla pienelle happihyppelylle koiraa ulkoiluttamaan. Mikä ilma ulkona olikaan, sade oli saanut ilman ihanan hapekkaaksi ja raikkaaksi, linnut lauloivat kuin viimeistä päivää ja kukat tuoksuivat. Nappasin pientareelta muutaman lupiinin mukaani ja kuinkas muuten sattuikin, että mukaan valikoitui vain vaaleanpunaisia. ;) Täällä elellään siis melkoisen vaaleanpunaisessa vauvakuplassa tällä hetkellä.

Elo pienen tytön kanssa on lähtenyt liikenteeseen oikein hyvin. Pieni on tuntunut oikein tyytyväiseltä ja kasvukin on ollut hyvää. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen imetyskin on lähtenyt toimimaan päivä päivältä paremmin ja se on kyllä saanut tämän äidin erittäin onnelliseksi. 

Tänään meillä tehdään hieman pihatöitä, tai no mies tekee isäni kanssa, me naiset huolehdimme ruokahuollosta ja näistä kahdesta tyttösestä. Toivotaan, että pojat saavat paljon aikaiseksi ja saan teillekin kuvamateriaalia jaettavaksi mahdollisimman nopeasti.

Herkän hempeää lauantaita! <3

Onni ja ilo

Blogihiljaisuus venyi ennätysmittoihin, mutta syyn saatattekin arvata. Koko perhe on onnea tulvillaan.

Kaikki on ihmettä uutta,

kaikki on valoisaa.

Katsomme salaisuutta,

vuoteessa uinuvaa.

Kaikki on aivan toisin,

kuin koskaan ollut on.

Kuinka sen kuvata voisin?

Ilo on pohjaton.

Silmille auenneille,

taivaita avautuu.

Unista kertova meille,

kerran on suppusuu.

Kaikki on ihmettä uutta,

kaikki on valoisaa.

Ilomme valtavuutta,

kuka voi aavistaa?

Tuo runo kokoaa yhteen juuri kaikki tämän hetken tunnelmat. Kaikki on aivan toisin, mutta juuri niin kuin pitääkin. Hyvää kannatti siis odottaa todella pitkään. <3