Arjen luksusta

Meillä nuorin neiti on pikkuisen hiljentänyt öiden tahtia ja nyt on muutamien päivien ajan herätty enää vain kerran yössä syömään. Tosin aamuherätys on yleensä jo kello 6. Tää on meille kyllä täysin uutta, kun tuo esikoinen nukkua pussuttaa aina aamuisin tyytyväisenä vaikka klo 10 asti. Eli aamuihmisiksi opettelu käynnissä koko perheellä. 

Aikaisista aamuista seuraa kyllä hyvää se, että on aikaa vaikka keskellä viikkoa koko perheen yhteiselle aamupalalle. Melkoista arjen luksusta siis. 

Yhtenä aamuna oli aikaa jopa kattaa kauniisti ja valmistaa vähän jotain ekstrakivaa. Hedelmäsalaatti, astetta parempi kahvi ja kauniit astiat auttoivat päivän käyntiin melko ihanasti! 

Kaukana totuudesta

Perjantain kunniaksi vähän silmäniloa sisustusrintamalla. 

Kotona kun näyttää tällä hetkellä enemmän siltä miltä sirkusteltassa näyttää näytöksen jälkeen, tai siis siltä, mitä kuvittelen siellä näyttävän. Pieni neiti yltää ihan kaikkialle, joten kaikki arvokas on haalittu pois ja lattia kuorrutettu leluilla. Eilen pikkuinen oppi kiipeämään nojatuoleille ja voitte uskoa, että 9,5kk vanhan päässä ei vielä ole ihan hirveästi järkeä siitä, että sieltä ei voi tulla alas pää edellä. Nyt nojatuoleille onkin kasattu kaikki sohvatyynyt vähän hillitsemään kiipeilyhimoa. Perfektionistin on pitänyt opetella lasten kanssa sitä, että kaikki ei voi olla koko ajan tip top. Olen yrittänyt olla itselleni armelias ja katsoa kotia läpi sormien. Kyllä se taas tästä... 

Perfektionistista puheenollen, mua häiritsee ihan hirvittävästi tämän kodin nuo keittiön kodinkoneet. Jos tää olis meidän keittiö niin olisin jo kiskonut hiukset päästäni aikoja sitten. :D Onko muita paikalla joita häiritsee?

Tässä kodissa mua miellytti eritoten tuo keittiön saareke valkoisine hanoineen ja marmorineen, makuuhuoneen työsyvennys ja kylpyhuone kaikkinensa, sekä ehdottomasti tuo ihana näköala maailmanpyörineen! <3

Rentouttavaa viikonloppua!

Kuvat/images: Alvhem

Aulan vanha rouva

Joskus sitä vaan onnistuu olemaan oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Itselleni kävi näin viime viikolla ja sen lopputuloksen näette kohta tässä alla. Meidän yläkerran aulaan muutti nimittäin perjantaina elegantti, vanha ja kiilteleväkylkinen rouva. Painoa tällä rouvalla on melko runsaalaisesti ja tie yläkertaan ei ollut kovin helppo. Äänensävyltään rouva on kaunis ja aistii sen, että hänestä on pidetty aiemmassa kodissaan oikein hyvää huolta. Meidän yhteiselomme on alkanut varovaisilla hipaisuilla ja hitaalla lähestymisellä. Joko siis arvaatte, vai jatketaanko vielä...? 

Niinhän siinä kävi, että yläkerran aulan uusi ihastuttava vanha rouva on Elegia merkkinen piano. Osuin todellakin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja sain pianon käytännössä ilmaiseksi. Tosin muuttomiehet palkattiin kantamaan piano vanhasta kodistaan meidän yläkertaan, sillä haluttiin säästää kavereiden selkiä ja murhetta siitä, säilyykö piano ehjänä perille asti. 

Kaunishan se on kuin mikä. Olen pianosta haaveillut lapsesta asti ja en oikein voi uskoa todeksi, että sellainen tuolla yläkerrassa oleilee. Tosin soittaahan en osaa kissanpolkkaa enempää ja sekin kahdella sormella, joten asialle ehkä pitää tehdä jotain ja jokin alkeiskurssi edes käytävä. Tyttöjen hieman kasvaessa aion kyllä heidätkin edes muutamille pianotunneille patistaa, ihan yleissivistyksen vuoksi tuo pianonsoitto jollain tasolla olisi loistavaa osata. 

Soittotaidon lisäksi me tarvitaan jonkinlainen pianotuoli tuon jakkaran tilalle. Kunhan vaan ehditään ajatella asiaa vähän pidemmälle, nyt me vaan huokaillaan ja ihastellaan. :D

Hurmaava neiti

Meidän nuori neiti neiti täytti pari päivää sitten 9kk. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta aika tuntuu nykyään kuluvan kuin siivillä. Neiti E on kasvanut ja kehittynyt melkoisesti tuosta viimekertaisesta kasvupäivityksestä blogiin. 

Pian edellisen päivityksen jälkeen neito alkoi ryömiä ja nyt ryömintä on jo kehittynyt konttaukseksi. Tukea vasten noustaan ahkerasti seisomaan ja pöytää kierretään kävellen. Toissapäivänä tyttö keksi, että kun jakkaraa työntää edellään voi sen avulla kävellä kotona ees taas. Melkoista vauhtia siis on viime viikkoina ja päivinä pitänyt. Lähes kaikki on kodin tasoilta ainakin siirretty vähän kauemmas ulottuvien pikku käsien tieltä, vaikka olenkin enemmän sitä mieltä, että lapsi pitää opettaa, että ihan kaikkeen ei saa koskea, mutta koska niitä silmiä ei ole selässä niin jotain on turvattava kauemmas tai korkeammalle siirtäen. Kotikuvissa ei siis lähiaikoina olohuoneen tasoilla nähdä kovinkaan upeita asetelmia.

Tuon 5kk päivityksen jälkeen myös neidille puhkesi ne alaikenestä pullottavat hampaatkin. Melkoisen kovan itkuisuuden ja kiinteästä kieltäytymisjakson päätteeksi. Noh, hetken aikaa hampaiden osalta olikin melko seesteistä. Yöt sujuivat mukavasti ja vihdoin juuri ennen minun leikkaustani päästiin sitten yösyötöistäkin eroon ja täydet yöt tulivat kuvioihin. Tätä iloa ei valitettavasti kuitenkaan kestänyt kovin pitkään. sillä yläleuasta alkoi kolmisen viikkoa sitten puskea lisää hampaita. Niitä päättikin tulla samalla kertaa sitten neljä (!!!) kappaletta ja taas yöt on olleet yhtä hulinaa. Yösyötötkin palasivat takaisin kuvioihin, kun eihän mikään muu auttanut kurjaan oloon kuin se rinta. Tosin öitä häiritsivät jo hetken aikaa myös tuo kova liikkeelle lähtö ja seisomaan, sekä istumaan nousemisen oppiminen. Eli täällä tarvitsisi siis uudelleen tehdä tuo yösyömisestä vieroitus. 

Kaiken kaikkiaan neiti on muuten erittäin tyytyväinen tapaus. Kasvoilla on enemmän kuin usein hymy, korvista korviin ja tyytyväinen jokeltelu on ihan kokoaikaista. Isosisko on edelleen se maailman paras juttu ja siskon katoamisesta vaikkapa omaan huoneeseen yläkertaan leikkimään seuraa iso itku. Taputtamisen jalon taidon pieni oppi muutama viikko sitten ja taisipa neiti eilen hurmata totaalisesti hymyllään ja uudella taidollaan myös muskariopettajan. :D On nämä pienet aika hellyyttäviä.

Niin ja hei, kyllä meilläkin niitä pääpantoja joskus suostutaan pitämään muutama sekunti... ;) 

Iloista torstaita!