Tähtinauha

Meillä vanhempi neiti sairastaa taas. Kuume nousi viime yönä ja tänään ollaan oltu voipuneita. Syksy on ollut sairastelun kannalta kyllä tosi kurja. Ollaan kaikki oltu vuoronperään kipeinä ja välillä kun tuntuu, että nyt näyttää paremmalta niin kaikki alkaa uudestaan. Alkuviikosta kun tyttö oli vielä terve niin kerhossa he olivat  askarrelleet ihanan hopeatähtinauhan. Se pääsikin heti esille olkivalosarjaan kiedottuna. Miten tälläiset pienet vähän kömpelöt lasten askartelut voivat ollakin niin ihania ja hellyyttäviä, niin aitoja. 

 

Pimeys vaan pääsi yllättämään kesken kuvailun. Taas se aika vuodesta, huoh.

Jouluisia kuvia seinälle?

Kuten jo kerroinkin kävimme tyttöjen kanssa sunnuntaina joulukorttikuvauksessa Piritta Lipiäisellä. Viime vuonna myöhästyin hitusen ajanvarauksesta ja ei sitten päästy ollenkaan, mutta tänä vuonna olin heti kärppänä valmiina varaamassa aikaa, Kyllä kannatti, vai mitä?!

Aww....

Mä vähän luulen, että on pakko teettää tyttösistä joulukorttien lisäksi myös isompi kuva seinälle ripustettavaksi. <3 Kumpi olisi valintasi?


Kuvat: Piritta Lipiäinen

Hipihiljaa

Tänään vietin kotona rauhallisen aamupäivän, kun isompi tyttö oli kerhoilemassa ja pienempi nukkui päiväuniaan. Harvinaista herkkua tälläiset hetket vain yksin kotosalla. Mitenkäs muuten se tulikaan käytettyä kuin kuvia kuvaten. Pienen hetken koti oli siisti ja lelut laatikoissaan. Nyt taas näkymä on jotain ihan muuta. Joululaulut soivat silti edelleen ja kynttilöissä on tuli, kotona on hämäränhyssy - mukavaa. 

Joulu hiipii salakavalasti hipihiljaa meidänkin kotiin. Pieniä hankintoja on tehty ja vanhoja suosikeita kaiveltu laatikoistaan esille. Koristevalot piristävät mieltä tässä pimeydessä ja niitä onkin ripoteltu vähän sinne ja tänne. Kynttilätkin saavat hetken palaa, kun ei tarvitse vielä nuorimmaista varoa, vanhempi osaa onneksi aika hyvin jo varoa. Jouluun meillä valmistaudutaan pehmeän metsänvihreän, kuparin ja puunsävyissä, ehkä sitten lähempänä h-hetkeä lisätään vähän punaista. 

Punaista ja valkoista

Eiliset juhlat juhlittiin kuin juhlittiinkin uusin koristein ja hieman erilaisella kattauksella kuin aiempina vuosina. Kattauksen väriteeman vahvisti kaupasta viime viikolla löytämäni ihana punainen koristevalosarja ja viimeisteli se kun unohdin itse käydä ostamassa kukat ja laitoin miehen asialle. Ja mieshän hoiti homman ihan nappiin, ihana punavalkoinen kimppu, josssa mm. amaryllista. Sitten paljon kynttilöitä ja tuikkuja luomaan tunnelmaa, mukaan rakkaat ihmiset ja pisteenä iin päälle maistuva juhlaruoka = onnistuneet juhlat. :)

Tänä aamuna meidän tyttöset kävivät joulukorttikuvauksessa ja lupaan tuotokset esitellä täällä blogissakin sitten kun ne saadaan. Ihana Piritta oli ihan yhtä ihana, kuin edelliskerrasta muistelin! Olipa muuten hauska marssia kuvaukseen kun meidän perässä ja meitä vastaan taapersi pieniä sisaruksia supermätsimätseissä asusteissa. Ihan niinkuin meilläkin. :D

Taas se alkaa: muisteloita

Meillä olisi taas viikonloppuna edessä perinteiset kiitospäivälliset, kera miehen syntymäpäivän juhlistuksen ja pienimmän tytön puolivuotispäivän. Olemme taas siis kutsuneet perheemme koolle syömään ja viettämään mukavaa iltaa yhdessä. Meille tämä juhla on aina ollut samalla se lähtölaukaus jouluun. Tällöin on ekat jouluiset koristeet kaiveltu esille ja niitä pikkuhiljaa aattoa kohti lisäilty. 

Yleensä minulla on ollut illan menu suunniteltuna jo piiitkään ennen juhlia, mutta tänä vuonna se on vähän vieläkin hakusessa. Varmaankin mennään pitkälti samoilla hyväksi koetuilla klassikoilla, joita ei sovi muuttaa eli ainakin bataattilaatikkoa, vihreitä papuja pekonin kera, parsakaalisalaattia, ambrosian salaattia, valkosipulilla maustettua muusia, ennen meillä oli myös aina kalkkuna, mutta nykyään sitä on niin huonosti saatavilla vielä tähän aikaan vuodesta, että vaihdettiin se kinkkuun viime vuonna ja samalla linjalla jatketaan tänä vuonnakin. Jotain uutta pitäisi kuitenkin listalle vielä kehitellä, ihan huvin vuoksi, kurpitsaa kenties. Jälkkäriksi ehkäpä pecanpähkinäpiirakkaa kera kermavaahdon. 

Viime vuosina on luotettu koristelussa myös samaan teemaan, hopeista, kristalleja ja mukaan hieman vihreää. Saa nähdä saisinko tänä vuonna aikaiseksi jotain ihan muuta. Toisaalta tuohon "vanhaan" tyyliin koristeet löytyvät jo hyvin valmiina ja kun aika nykyään on melko kortilla niin ei siis tarvitse lähteä miettimään kaikkea ihan alusta alkaen, mutta katsotaan nyt mihin päädytään. Jotain uudistusta kuitenkin mielisin, karsitaanko vai lisätäänkö soppaan jotain muuta väriä, kas siinä pulma. Tunnelmoidaan nyt vielä viime vuosien tunnelmissa näiden kuvien kera.

Maanantain makeat

Lasten kanssa leipominen on ihanaa. Suttaavaa, välillä hermoja raastavaa, mutta tietynlaisessa mielentilassa erittäin palkitsevaa. Tänään päätettiin leipoa isomman tytön kanssa jotain. Katselin, että kaapista löytyisi ainekset jonkinlaisiin suklaamuffinsseihin, joihin voisi upottaa kaappiin pyörimään jääneitä suklaalevyjen ja muiden suklaanamien rippeitä. Tuumasta toimeen ryhdyttyämme huomasin, että eihän meillä ole yhtään kananmunia ja eikä kesken leivonnan nyt enää kauppaan lähdetty. Noh ei annettu sen haitata, vaan korvattiin kananmunan puutetta runsaalla määrällä suklaata. :D

Pienempi  neiti heräsi päiväuniltaan kesken leivonnan ja minun piti jättää isompi pieni apulaisleipuri hetkeksi yksin kesken taikinan teon. Noh, melkein arvata saattaa, että jotain vahinkoa sillä välin neito oli saanut aikaiseksi. Tällä kertaa vahinkona oli vain kaatunut maitopurkki, kun neiti oli vähän ajatellut nopeuttaa taikinan tekoa ja päättänyt itse alkaa kaatamaan maitoa taikinaan. Noh puolen litraa maitoa lainehti pöydillä ja pöydän alapuolella olevissa laatikoissa, onneksi kuitenkin sain siivottua laatikot suhteellisen helposti ilman ihan kaiken pesemistä ja pääsimme jatkamaan leivontaa. 

Kyllä ne munalliset muffarit on parempia, mutta erittäin runsas suklaan käyttö kyllä pelastaa paljon. Ja tuli ainakin leivottua! <3

 Suklaamuffinssit pelastavat maanantain kuin maanantain! Suosittelen lämpimästi! :)

Joulutärpit

Täällä taas. Väliin mahtui mukava viikonloppu ja hieman ankeampi alkuviikko, joka sisälsi mm. päivystyskäynnin tiputuksineen, kun tuo sappi taas intoutui minua kiusaamaan. Leikkausaika minulle oli jo varattu, mutta sairastuin keuhkokuumeeseen ja leikkausta piti siirtää ja kun olin ollut pitkään oireeton, päätettiin sitä siirtää kerralla vähän pidemmälle. Noh nyt sitä jälleen aikaistettiin ja toivottavasti tässä parin kuukauden sisään pääsisi tuosta vaivasta for good. Olin ehtinyt aloitella hieman miettimään jo tulevaa joulua. Miten ihmeessä olen selvinnyt näin pitkälle suomatta sille sen paremmin ajatusta?! Yleensähän meillää on joululaulut soineet jo lokakuun loppupuolella ja joulu on ollut jo pitkälle suunniteltu (plus muutamaan kertaan vaihdettu mielipidettä) tähän mennessä. Tosin vielä ehtii oikein mainiosti.

Joulufiilistä omaan sisustukseen haeskelin kivoista verkkokaupoista ja kokosin samalla jonkinlaisen tärppilistan itselleni ja myös teille.

Anno Kuusipuu -tyynynpäällinen/Kodin 1
Anno Talja -huopa/Kodin 1
Metallikori/H&M Home
Raitatyynynpäällinen/H&M Home
Ferm Living kuusenalusmatto/domdom
Stråla lattiakynttelikkö/IKEA

Mettässä juliste, Riitta Kelosaari/Konglomerat
Skandinavisk tuoksukynttilä SNÖ/Finnish Design Shop
ZigZag tiskirätti/OMA shop
Tähtijoulukoristeet/H&M Home
Menu Chunk of Marble -kynttilänjalka/Finnish Design Shop
Nordal paperikoriste/domdom

Aika kivoja juttuja kyllä osui vastaan. Tuntuu, että tänä jouluna jyllää hyvinkin perinteiset väriyhdistelmät kuten punainen ja valkoinen, maanläheiset sävyt, mustavalkoinen ja metallisävyistä varsinkin tuo kuparin sävy. Joten tuntuu, että vähän kaikki käy. :) 

Olisi oikein mukava kuulla mitä teidän joulusisustukseen kuuluu tänä vuonna? Minimalistista vai överiä? Värejä vai maanläheistä?

Balsamico-rucolapastasalaatti

Viikonloppuna teimme todella ihanaa ruokaa, jonka ohjeen bongasin hätäisesti kaupassa Pirkka-rucolapussin kyljestä. Tästä kehittyi ihan varmasti meidän uusi hemmotteluherkku, jota saavat helppoutensa, mutta näyttävyytensä vuoksi varmasti maistaa myös tulevaisuudessa syömään kutsutut ystävämme.

Ruoka oli helppo ja nopea valmistaa ja maistui kyllä niin herkulliselta, että sitä tuli tuhotuksi melkoinen kasa. Ainakaan me emme voi vastustaa balsamicon ja rucolan yhdistelmää. Tein alkuperäiseen ohjeeseen pieniä omia muutoksia ja tässä lopputulos.

Rucola-Balsamicopastasalaatti

n. 450g maustamattomia broilerin fileesuikaleita

öljyä paistamiseen

suolaa

pippuria

2-3 rkl balsamiviinietikkaa

125 g sinihomejuustoa

300 g pastaa

oliiviöljä

60 g rucolasalaattia

Paista broilerisuikaleet kypsiksi ja mausta ne suolalla, pippurilla ja balsamiviinietikalla. Broilerien kypsyessä laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Pese ja kuivaa rucola. Kaada pastan keitinvesi pois ja lurauta pastan joukkoon hieman oliiviöljyä. Kokoa kulhoon kerroksittain pastaa, broileria, sinihomejuustomurua sekä rucolaa. 

~Bon Appetit!~

Voi rakkaat lapset

Otsikon sanat ovat edelleen isäni usein meille nyt jo aikuisiksi venähtäneille lapsilleen toteamia. Sanoilla on ihanan lämmin kaiku. Näiden alkusanojen saattelemana ajattelin kokoilla pieniä tunnelmia siitä missä meillä tällä hetkellä mennään. Vähän kuin kertomus lapsista.

Pienempi tyttösistä täytti muutama päivä sitten jo viisi kuukautta. Vielä ei ihan ryömitä, mutta halu liikkua on aika valtava. Pieni neiti keksi, että pyörien vatsalleen ja siitä taas selälleen saa maiseman mukavasti vaihtumaan. Tiettyyn suuntaan meneminen vaan vähän vaatii tällä tyylillä. Äänimaailma on tällä hetkellä kaikkea kiekunan, kiljunnan ja pöristelyn väliltä. Pöristely on erityisen mukavaa kun syödään kiinteitä, silloin ruuasta saa nauttia myös syöttäjä. ;) Mainitsin, että niitä hampaita tehdään ja niitä tehdään edelleen pitkään ja hartaasti näemmä. Yöt on rikkonaisia ja kiinteät eivät enää maistu, maito onneksi kelpaa. Alaien pullottaa, mutta eipä vaan hampaita vielä näy. Saisivat nyt vaan puhjeta, niin jos tilanne siitä pikkuisen normalisoituisi, ainakin siihen asti kun sama alkaa uudestaan seuraavien hampaiden kanssa. 

Selällään makaavan neidin käsistä kun ottaa kiinni niin istumassa ollaan alta aikayksikön ja saman tien ponnistetaan seisomaankin. Seisominen on muutenkin tällä hetkellä tosi in. Sylissäkin jännittä itsensä ihan pötkyläksi, jottei häntä ihan vauva-asennoissa pidettäisi vaan seisomaan pitäisi päästä. :D Isosisko on maailman ihanan juttu. Vaikka meidän pikkuinen on muutenkin melkein koko ajan suu hymyssä, kukaan muu ei silti saa yhtä makeita nauruja kuin isosisko. Isosiskon hassuttelu saa aikaan ne kaikista parhaimmat naurunremakat. <3

Isosisko taas on erittäin huolehtivainen pikkusiskostaan, vähän liiankin kanssa, sillä pikkusiskoa kun olisi niin ihana vähän nostaa ja siirrellä pois "vaaran" tieltä. Edelleenkään mustasukkaisuutta suoraan pientä kohtaan ei ole ilmassa. Pientä uhmaa vain meille vanhemmille ja maailmantuskaa siitä, kun esimerkiksi se sukka ei nyt juuri osaa mennäkään siihen jalkaan ihan niinkuin pitäisi, takin vetoketjun kiinnilaitto ei onnistu heti ensimmäisellä yrittämällä tai vessan hana ei aukeakaan saippuaisilla käsillä. Mutta, olen niin ylpeä pienestä rohkeasta tytöstäni, joka ei turhia jännitä. Hän jää miellellään yksin kerhoon ja käy tanssimassa balettia ilman äitiä tai isää. Hän myös olisi valmis jäämään yökylään melkein jokaiseen kyläpaikkaan, ei siis tunnu pelkäävän ketään tai mitään, paitsi muumien mörköä nyt vähän. ;)

Kotona leikitään prinsessaroolileikkejä päivittäin, äidin ja isän on myös yleensä osallistuttava prinssin roolissa mukaan leikkiin, jos vain suinkin mahdollista. Jos molemmat vanhemmat ehtivät leikkiin äiti saa olla aina noita tai paha äitipuoli, toisinaan myös koirat ja kissat roolitetaan! :D Myöskin kaikenlaiset tanssi- ja lauluesitykset kuuluvat normaaliin arkipäivään. Piirtäminen ja askartelu on myös tällä hetkellä tosi in ja ihanista pääjalkaisista saadaan nauttia runsain mitoin. Voi kolmevuotias miten ihanassa iässä oletkaan! <3

Siinä se mitä tänään halusin sanoa.