Joskus sitä vaan onnistuu olemaan oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Itselleni kävi näin viime viikolla ja sen lopputuloksen näette kohta tässä alla. Meidän yläkerran aulaan muutti nimittäin perjantaina elegantti, vanha ja kiilteleväkylkinen rouva. Painoa tällä rouvalla on melko runsaalaisesti ja tie yläkertaan ei ollut kovin helppo. Äänensävyltään rouva on kaunis ja aistii sen, että hänestä on pidetty aiemmassa kodissaan oikein hyvää huolta. Meidän yhteiselomme on alkanut varovaisilla hipaisuilla ja hitaalla lähestymisellä. Joko siis arvaatte, vai jatketaanko vielä...?
Niinhän siinä kävi, että yläkerran aulan uusi ihastuttava vanha rouva on Elegia merkkinen piano. Osuin todellakin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja sain pianon käytännössä ilmaiseksi. Tosin muuttomiehet palkattiin kantamaan piano vanhasta kodistaan meidän yläkertaan, sillä haluttiin säästää kavereiden selkiä ja murhetta siitä, säilyykö piano ehjänä perille asti.
Kaunishan se on kuin mikä. Olen pianosta haaveillut lapsesta asti ja en oikein voi uskoa todeksi, että sellainen tuolla yläkerrassa oleilee. Tosin soittaahan en osaa kissanpolkkaa enempää ja sekin kahdella sormella, joten asialle ehkä pitää tehdä jotain ja jokin alkeiskurssi edes käytävä. Tyttöjen hieman kasvaessa aion kyllä heidätkin edes muutamille pianotunneille patistaa, ihan yleissivistyksen vuoksi tuo pianonsoitto jollain tasolla olisi loistavaa osata.
Soittotaidon lisäksi me tarvitaan jonkinlainen pianotuoli tuon jakkaran tilalle. Kunhan vaan ehditään ajatella asiaa vähän pidemmälle, nyt me vaan huokaillaan ja ihastellaan. :D
