Kasvatuspuuhissa lasten kanssa

Yhteistyössä IKEA

Aika moni läheisistäni tietääkin, että rakastan kasvien kanssa puuhailua, päiväunelmissani pyörii se unelmien puutarha ja tavaratalojen viherosastot saavat minut innostumaan, kukka- ja taimikaupoista puhumattakaan. Silti tästä huolimatta koen olevani melkoisen noviisi puutarhuri ja huonekasvitkin joutuvat paljolti pärjäämään oman onnensa nojassa. Mutta, kuinka ollakkaan sain erittäin mukavan yhteistyötarjouksen IKEAlta ruuan kotikasvatuksen merkeissä. Lasten kanssa on aina ihana puuhailla yhdessä tälläisiä juttuja, missä he pääsevät itse näkemään kättensä jäljet ja seuraamaan kasvun ihmettä ihan lähietäisyydeltä, näin myös ruuan alkuperä ei jää hämärän peittoon. Mikä sen mukavampaa kuin tarjota lapsille taatusti puhdasta, itse tuotettua ruokaa omalta terassilta tai puutarhasta. Lähdinkin siis vastaanottamaan haastetta oikein mielelläni.

Lapsista (ja minustakin) siementen istuttaminen ja mullan kanssa puuhaaminen oli todella mielekästä puuhaa ja sotkultakaan ei voitu välttyä, mutta ei annettu sen häiritä intoa. Meillä purkkeihin istutettiin tällä erää vihanneskrassia, chiliä, basilikaa ja terassia piristämään myös hieman kukkia, joista valikoimme mustasilmäsusannan köynnöstävän kasvutavan vuoksi. Lisää istutuksia on tarkoitus tehdä hieman lähempänä sitä aikaa, kun kasveja voidaan alkaa jo siirtää ulos. Multaa purkkeihin oli todella kätevä kauhoa GRÄSMARÖ puutarhasetin pistokauhalla ja siitä vähän saatiin kinaakin aikaiseksi, kuka on seuraavaksi kauhontavuorossa.

Ihastuin ikihyviksi punasavisiin INGEFÄRA ruukkuihin ja en malta odottaa, että saadaan nämä taimet riittävän isoiksi, jotta päästän niitä siirtämään istutusruukuista niihin. Mikä sen kauniimpi yhdistelmä kuin terrakotta, multa ja kaunis vihreä.

Aluksi hieman pelkäsin miten meidän kasvatusprojektin käy, kun taloudesta tosiaan löytyy noiden pienten ja ehtivien sormien lisäksi muutama karvainen hortonomi (ja sivuhuomautuksena tähän, että tässä en tarkoita tuota miestä). Mutta, tämä ongelma oli ratkaistu todella helposti SOCKER kasvihuoneella, johon kasvit saadaan turvaan innokkailta sormilta ja käpäliltä. Kasvihuoneella saadaan myös vähän aikaistettua taimien ulossiirtämistä. 

Itse olen joinakin vuosina istuttanut muutamia taimia esikasvatukseen, mutta nyt lasten kanssa valitsimme ennakkoluulottomasti kokeiluun vähän sitä sun tätä ja yllätyinkin siitä, miten erilaisia ohjeistuksia siementen istutukseen eri kasveilla on. Siemenpussien ohjeistukset kannattaakin siis lukea huolellisesti läpi, eikä vain laittaa kaikkea samaan aikaan ja samalla tavalla purkkeihin. Osaa siemenistä nimittäin pitää liottaa vedessä muutama tunti ennen istutusta, jotkin siemenet kaipaavat vain todella ohuen multakerroksen, toiset eivät multaa päälleen ollenkaan ja jotkin kasvit suositellaan esikasvattamaan vasta paria viikkoa ennen ulos siirtämistä, joten tarkkana saa todella olla.

Nyt odotellaan toiveikkaina taimien kasvua ja lämmintä kevättä, jotta päästään pian siirtämään hoidokkeja ulkoruokintaan. Vaikkakin vihanneskrassi erittäin nopeana kasvina ehtikin parissa päivässä kasvattaa jo pienet alut, niin muissa purkeissa vielä on hiljaista. Sitä ennen saadaan kuitenkin nauttia vähän vihreästä, sillä nappasin matkaan myös ihanan GARDENIA JASMINOIDES kukan, joka nuppuen auettua hurmaa huumaavalla tuoksullaan. Kukan sijoitin kauniin mudanväriseen MANDEL ruukkuun.

Meillä maanantaina

Meidän perheessä talvilomaviikko ei ole juuri näkynyt, muuta kuin sillä, että lasten harrasteet ja kerhot ovat tämän viikon katkolla. Onneksi ystäväperhe pääsi eilen kyläilemään niin lapset saivat kunnolla purkaa paineita pulkkamäessä. Itse en enää oikein taivu tuohon mäenlaskuun tai edes mahdu rattikelkan päälle niin, että ylettyisin vielä ohjaamaankin ja isompi tahtoisi tietysti juuri siihen hurjaan mäkeen minne en uskalla häntä päästää yksin laskemaan... Talvikelit heittävät melkoisia haasteita raskaana oleville, sillä jo yksin tuo lasten pukeminen ulkokeleihin alkaa muistuttaa melkoista urheilusuoritusta, jossa hikeä ja ajoittaisia kyyneleitä ei säästellä. Vaikkakin ulkona näyttää aivan ihanalta ja sää on viime päivinä suosinut en silti pistäisi pahakseni sitä, että kevät jo saapuisi mahdollisimman nopeasti. 

Maanantaisessa aamuisen auringon paisteessa otetut kotikuvat saavat siis tänään jatkoa ja ilman enempiä turhia turinoita, olkaa hyvät. 

Tyttöjen leikkikeittiö sai siirtyä ainakin toistaiseksi yläkertaan ja kasattiin sen sijaan tuollainen pieni pöytä piirtelyyn ja muihin leikkeihin. Löysin sen alelaarista hintaan 6 euroa, päällä oli aika kaamea sininen maali, joka sai sitten pintaansa punapilkullisen vahakankaan, nyt tyttöjen joululahjatuolit sopivat aika hyvin säyv sävyyn.

Joulun juttuja

Joulu lähestyy vääjäämättä huimaa vauhtia. Kulunut viikko on ollut aikataulultaan melkoisen täyteinen ja eipä nämä päivät ennen joulua anna kovin paljoa väljyyttä nekään. Monen montaa leipomusta, ruokajuttua ja askartelua pitäisi vielä suorittaa, mutta ei oteta stressiä ainakaan vielä. Tulee se joulu onneksi ilman sitä pikkuripellystäkin. Me saamme viettää joulua perheen kesken ja saamme istuutua melkein valmiiseen pöytään. Muutaman jutun olen luvannut äidin avuksi kuitenkin valmistaa, tekisin enemmänkin, mutta ei taida äiti kelpuuttaa, kuin ne omatekemänsä laatikot. ;) Ja onhan ne kyllä maailman parhaita. Minä keskityn lähinnä tuohon makeaan puoleen sitten. Pullaa, kakkua, keksejä ja makeisia pitäisi siis omasta tehtaasta pullauttaa ulos. En tiedä haukkasinko taas liian ison palan, mutta toisaalta pienen paineen alla tulee työskenneltyä parhaiten. :D

Onneksi saimme edes muutamaksi päiväksi valkoisen maan ja saatiin joulufiilistäkin samalla vähän kohotetuksi. Kotonakin näyttää melko jouluisalta, kun kuusi on taas kasattu olohuoneeseen. Huonekuusikin sai päälleen vanhemman tytön viime jouluksi askarteleman tähtinauhan. Keittiön pöydälle kokosin tarjottimen päälle pienen jouluisen asetelman, jonka kuninkaana tapaturmaisesti toisen sarvensa menettänyt peura. Hyasintit tahtoivat tänä vuonna venyä vartta, vaikka vältinkin kastelua, tuoksuvat sentään.

 

Siitä se meidänkin joulu pikkuhiljaa alkaa muodostua, vaikka fiilis onkin tänä vuonna ollut vähän kadoksissa.

Muuten ps. muistakaahan osallistua arvontaan TÄÄLLÄ, aikaa sunnuntaihin saakka!

Muistelmia jouluisista kattauksista

Täällä on painittu univajeen kanssa, sillä tytöt ovat vielä kipeinä ja yskivät öisin kovasti. Eihän siinä sitten saa kukaan nukutuksi ja tuntuu itsestä tosi kurjalta, kun yskä tulee kovina puuskina. Viikonloppuna pitäisi järjestää perinteiset pikkujoulut perheelle ja vielä ei mitään suunnitelmia ole tehtynä. Kinkku sentään on ostettu ja sulamassa, mutta oikeastaan mitään muuta ei ole valmiina tahi edes mietittynä, joten loppukirin paikka olisi melkolailla nyt paikallaan.

Kokoanpa tähän muutaman edellisen vuoden kattauskuvia, jospa niistä irtoaisi jonkinlaista inspiraatiota, mihin tänä vuonna päädytään. Saattaapi olla, että pöytäliina on jotain muuta kuin valkoista. ;)

Viima pöydässä

Viime viikolla sorruin mainoksen orjaksi ja tilasin Kodin ykköseltä edullisesti vahakangasta pöytäliinaksi. Pikkulapsiperheessä käsittelemättömän (tai no öljyä pinnassa on) puupöydän käyttö on hieman hazardialtista. Toki siinä on aina pitänyt pitää jonkinlaiset tabletit  ja välillä liinakin, mutta olen vähän kaihtanut vahakangaspöytäliinoja. Nämä uudet kernipintaiset liinat ovat onneksi kuitenkin aika kaukana niistä lapsuudenaikaisista muistoista kesämökin pöydän päällä pidetyistä sini- tai punaruudullisista kovista vahakangasliinoista ja kuviotkin ovat aika kivoja. 

Tämä sama Viima-vahakangas (löytyy myös ihan tavallisena kankaana, sekin alessa) näyttäisi olevan vielä nytkin alessa ja hinta ei päätä huimaa, 6e/metri. Nyt jännätään, pysyykö liina hyvänä miten pitkään. 

Me oltiinkin tyttöjen kanssa pitkää viikonloppua mummolassa ja tänään palattiin kotiin. Olipa taas kyllä melkoisen voimaannuttavaa, maaseudun rauhassa, ilman sen kummempaa ohjelmaa tai aikataulua, lasten kanssa puuhaillen ja ulkoillen. 

Superhelppo sosekeitto - NAM

Syksyllä arkiruokavalioon palailevat jälleen myös sosekeitot. Helppoa, nopeaa ja hyvää, toimii myös loistavasti lapsiperheessä "kasvisten piilottajana". Tosin meillä tytöt tykkäävät kyllä paljon keitetystä parsakaalista, kukkakaalista ja porkkanasta, mutta tiedän PALJON niitä perheitä, joissa kasvikset, eivät ainakaan tietyssä iässä, maistu. Tämän sosekeiton ohjeen olen saanut hyvältä ystävältäni ja ihastuin ihan heti. Kasviksista tulee itsessään niin paljon hyvää makua tähän keittoon, joten selvitään hyvin vähällä suolalla ja muillakin mausteilla, toki kukin voi "tuunata" tätä oman makunsa mukaan toimivammaksi, mutta meillä maistuu ainakin ihan näin lapsille ja aikuisillekin. 

Superhelppo sosekeitto

Keskikokoinen bataatti
Pussi kruunusekoitusta 350g (pakaste, sisältää porkkanaa, parsakaalia ja kukkakaalia)
Vettä
Suolaa (liemikuutio)
Luraus kermaa tai pari isoa lusikallista tuorejuustoa (ne jämät voi hyvin käyttää tähän)

Kuori ja kuutio bataatti ja laita veteen jossa vähän (½tl tai 1 liemikuutio) suolaa kiehumaan. Keitä kunnes melkein kypsää ja lisää kruunusekoituspussi. Keitä kypsäksi. Kauho vähän "ylimääräistä" vettä pois, sillä minä ainakin tykkään, että keitto ei ole kovin luirua ja lastenkin on helpompi syödä vähän paksumpaa soppaa. Huristele sauvasekoittimella sileäksi, lisää kerma tai tuorejuusto ja maista. Lisää maun mukaan suolaa, tai muita mausteita.

Keittoaterian kruunaa tietysti tuoreet sämpylät. Pyöräytin pellillisen sämpylöitä siinä keiton kiehuessa ja kyllä arki muttui heti paljon paremmaksi. Sämpylöihin ohje löytyi suoraan sämpyläjauhopussin kyljestä, tosin puolitin taikinan, sillä en jaksanut paistella niitä enempää kerrallaan ja 12 sämpylää oli varsin riittävästi meidän taloudelle. Tehdään sitten ensi kerralla taas lisää tuoreita sämpylöitä. 

Muuttuuko teidän perheenne ruokalista näin syksyllä talvea kohti mennessä?

Päätös radiohiljaisuudelle

Olisikohan aika päättää radiohiljaisuus ja tehdä uusi postaus. 

Kesätauko hupsahti melkoisesti syksyn puolelle. Viime kerralla yritin päästä taas käsiksi bloggaukseen, mutta niin siinä kävi, että voimat loppuivat ihan kesken. Uusi yritys, mutta suottehan anteeksi jos en onnistu. Ei sillä, että bloggaus ei enää kiinnostaisi, mutta elämäntilanteet ja prioriteetit muuttuvat. Tänä vuonna prioriteetti on ollut perhe, lapset ja minä itse (kyllä se mieskin siihen perheeseen kuuluu, jos joku ajatteli jotain...). 

Se, että pystynkö enää toimimaan enemmän sisustuspainotteisena blogina jää nyt nähtäväksi. Kotona kun ei juuri mitään mullistavaa tunnu tapahtuvan ja siitä, että niitä sisustuskuvia ei ole kovin helppoa edes lavastaa pitää huolen melkoinen touhukaksikko, joka saa kodin sekamelskaksi silmänräpäyksessä. Mä en edes ymmärrä miten se on käytännössä mahdollista, mutta niin siinä vain aina käy. Välillä on päiviä, kun jaksaa paremmin juosta perässä siivoamassa sotkuja (tai käskyttämässä neitosia siivoamaan jälkiään) ja toisinaan taas sitten intoa ei ihan riitä samalla tavalla, oli niin tai näin savotta on loputon. 

Neiti neljävee on saanut melkoisesti lisää vauhtia puuhiinsa ja omatoimisuutta riittää vähän niinkuin muillekin jakaa, hyvässä ja pahassa. Sitten taas tuo neiti 1v4kk häärää joka paikassa ja asiassa mukana, tottakai. Ei ole yksi eikä kaksi tahi kolmekaan kertaa, kun on muunmuassa pissapotassa uitettu leluja tai muuten vain käsiä (niin ja kyseessä ei ole ollut tyhjä potta). Myöskään ristiriidoilta sisarusten välillä ei olla vältytty. Isompi, kun on tottunut siihen, että kaikki on ollut vain hänen ja käyttää vahvemman ja vanhemman oikeutta surutta, niin pieni pistää kampoihin kaikin keinoin. Pienempi osaa myös varmistaa sen, että mitään, korostan, _mitään_ ei tehdä ilman apuria, ei edes niitä palapelejä ja vähemmästäkös se hermo sitten menee. No onneksi pienemmällä on vielä päiväunet. Tosin eihän maailmassa silti loppujen lopuksi taida noiden neitojen mielestä olla mitään parempaa kuin oma sisko. Sisarusrakkauden kyllä näkee ja kuulee. <3

Ja onneksi tällä mammalla on mies. Mies, joka täyttää kahvinkeittimen valmiiksi töihin lähtiessään, että voin itse sen sitten napauttaa päälle, kun ehdin. Mies, joka mukisematta ja ilman kehotusta vaihtaa vaipat, täyttää ja tyhjentää tiskikoneen, kuljettaa koiran ulkona, auttaa ruuanteossa tai tekee sen kokonaan itse ja muutenkin osallistuu kodinhoitoon sen minkä ehtii. Hatunnonsto siis kaikille naisille, jotka hoitavat tämän homman ihan yksikseen. Just nyt tuntuu siltä, että musta ei olisi siihen. Vaikka tuntuu, että nyt tää meni siihen, että "oi, säälikää mua, mun elämä on rankkaa", niin se ei ollut tarkoitus. Tykkään mun elämästä just tälläisenä kuin se on, enkä tahdo valittaa. Mutta, joka tapauksessa kiva olla back. <3

japan meets scandinavia ruokailutilassa

Kesäkuu oli tässä taloudessa melkoisen kurja kuukausi. Ilmat eivät kyllä suosineet ollenkaan, mutta sen lisäksi minä sairastelin useampaan otteeseen tosi kurjaa angiinaa. Onneksi fiksu lääkäri laittoi koko perheen streptokokkitarkastukseen ja kävikin ilmi, että koko muu perhe oli minua kilvan sairastuttanut, sillä kantoivat oireettomana kyseistä bakteeria. Enpä olisi uskonut, ellen olisi itse nähnyt. No koko perhe sai kuurin ja toiveissa olisi, että nyt sitten ei enää angiina tässä talossa hetkeen näkyisi.

Heinäkuu on onneksi alkanut melkolailla paremmissa ja lämpimämmissä fiiliksissä. Kotonakin on vihdoin jotain pientä edistystä saatu aikaiseksi. Ruokatilassa on tällä hetkellä pieni japanese meets scandinavia fiilis. Ihan vähän kuin puolivahingossa. Löysin erittäin hyvästä alesta henkkamaukasta nuo kivat lehtiverhot ja samalla ajattelin vaihdella nuo pöytätabletit. Kaapista löytyi pari 4:n kappaleen sarjaa tuollaisia bambutabletteja. Sitten kun ne oli paikalleen asetettu, niin pitihän se talouden orkideakin pöytään tuoda, kun fiilis on sopivasti sama. Tosin orkidea on juuri tällä hetkellä lopettelemassa kukintoaan, joten ehkä pitää käydä hankkimassa toinen kukassaan oleva. 

 

Kesken kuvaussession paikalle saapuivat myös kuvausassistentit laittamaan paikkoja hieman edustavemmiksi. ;)

Ihanaa helteistä viikonloppua! <3