Täällä on elelty ja oleiltu melkoisessa vauvakuplassa. Tosin pieniä häiriöitä tähän kuplaan on tehnyt minua jälleen vaivaamaan palannut sappivaiva. Täällä on vietetty unettomia öitä päivystyksessä ja pelätty kotosalla kohtausten uusimista. Ei siis ehkä sitä mukavinta ja stressittömintä vauva-arkea ole ollut tämä kulunut viikko. Toivo paremmasta elää kuitenkin, sillä nyt on ollut muutama kohtaukseton päivä ja toivon, että vaiva osaisi nyt jatkossa pysytellä kaukana. Löytyykö lukijoista kohtalotovereita?
Itselläni sappi alkoi vaivata ensimmäistä kertaa esikoista odottaessani. Säikähdin toden teolla valtavia vatsakipuja 11. raskausviikolla, sillä silloin olin varma, että sain keskenmenon. Kaikeksi "onneksi" vatsakipu kuitenkin selkeni siihen, että sappirakkoni oli täynnä soraa ja lievästi tulehtunut. Raskaana ollessani leikkaus olisi kuitenkin ollut pienimuotoinen riski, joten sitä päätettiin siirtää aikaan parempaan. Loppuraskausaika kuluikin silloin suhteellisen mukavasti, ensimmäiset kuukaudet noudattelin hyvinkin tiukasti tuota melko tiukkaa sappiruokavalioita, mutta sitten pikkuhiljaa pystyin lisäilemään ruokia repertuaariin ja loppuviimeksi en enää vältellyt kuin omenaa, kurkkua, paistettua kananmunaa ja upporasvassa paistettuja ruokia. Synnytyksen jälkeen sappivaivat palasivat kuin salama kirkkaalta taivaalta noin kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta katosivat taas muutaman kohtauksen jälkeen niin, että mitään oireita ei ole ollut lähes kolmeen vuoteen. Eipä siis tullut mieleenikään, että taas voisivat palata kiusaamaan minua. Nyt on maanantaille sitten varattuna aika lääkärille, jospa pääsisin leikkausjonoon, että tuosta kiusankappaleesta pääsisi lopullisesti eroon.
Kyllähän tähän viikkoon mahtui paljon kivaakin, mm. se, että pienin tyttömme pääsi ensimmäistä kertaa kylpemään. Voi sitä riemua, niin isolla siskolla kuin pienemmälläkin. <3
Pahoittelen, että kommentteihin vastaaminen laahaa pahasti perässä, mutta tässä on yritetty tosiaan kömpiä eteenpäin nyt vähän päivä kerrallaan. Eiköhän tässä taas pikkuhiljaa palata vähän normaalimpaan arkeen. Mies palaa ensi viikolla pariksi päivää töihin ja eiköhän se siitä sitten.
Minulla todettiin sappikivet esikoiseni synnytyksen jälkeen. Muutama viikko synnytyksestä kun tuli ensimmäinen kohtaus. Kaksi lasta olen sen jälkeen vielä synnyttänyt ja molempien jälkeen sama juttu,!! Nyt edellisestä synnytyksestä 4kk aikaa ja leikkausjonossa ollaan. Sappikohtaukset on niin tuskallisia että itse ainakin haluan niistä kokonaan eroon! -v
VastaaPoistaMä olen myös kärsinyt pahoista sappivaivoista. Nyt kevällä toukokuussa leikattiin pois koko sappirakko. Nyt ei enää ole mitään vaivoja ja kaikkia ruokia pystyy syömään :) Lähete lähti helmikuussa sairaalaan ja toukokuussa oli leikkaus. Olin muutaman päivän leikkauksen jälkeen tosi kipee. Puolitoista viikkoa meni ja pystyin elämään jo normaalisti. Suosittellen leikkausta.
VastaaPoistaMinulla myös toisen lapsen syntymän jälkeen alkoivat tosi kivuliaat sappikohtaukset ja leikkaukseen pääsinkin jo vauvan ollessa n. 4,5kk ikäinen. Auttoi, mutta valitettavasti ei vienyt kaikkia kipuja pois 😞 esim hyvin rasvainen ruoka, tuore pulla/vaalea leipä, tuoreet mansikat, vesimeloni ja paprikat voivat laukaista kohtauksen. Jo ennen leikkausta pienemmät kipukohtaukset ja nyt leikkauksen jälkeiset olen useimmiten saanut laukaistua hengittämällä tosi syvään ja rauhallisesti vas. kyljellä maaten ja lämmintä (esim. Ihan kädet tai kauratyyny) ylävatsaa vasten painaen ja keskittynyt siihen, että saan itseni rentoutettua. Tällä tavalla ei ole tarvinnut montaa Lintalgin -lääkettä onneksi ottaa. Leikkauksesta on jo kohta 6v, mutta edelleen muistan sen kauhean kivun, olotilan pieni vauva vatsan päällä syömässä kipukohtauksen tullessa ja sen pelon niistä kohtauksista pienten lasten kanssa (meilläkin lapset 2-4kk ja vajaa 3v), joten kovasti toivotan tsemppiä ja kivuttomia päiviä!
VastaaPoistaEdellinen jatkaa...suosittelen kokeilemaan tuota rentoutumiskeinoa, jos siitä vaan olisi yhtään apua. Itse sain siitä apua henkisesti, kun pystyin hallitsemaan sitä kaameeta kipua (joka miljoona kertaa pahempi kuin kumpikaan mun luomusyöksysynnytyksistä!), jotenkin helpompi asia kestää ja ei niin pelkää sitä...
VastaaPoistat. Riina
Mullakin kokemusta sappivaivoista. Alkoivat kuin salama kirkkaalta taivaalta kun odotin kolmatta lastani, kivut oli niin järkyt että hyppäsin monta kertaa ensiavussa kun luulin kuolevani. Mun kivut diagnosoitiin koko ajan raskaudesta johtuvaksi närästykseksi ja sainkin melkoisen repertuaarin lääkkeitä mutta eihän niistä tietysti mitään apua ollut. Noh, raskaus meni muista syistä kesken viikolla 21 :( ja pian synnytyksen jälkeen sappikohtaus iski jälleen. Silloin vihdosta viimein sain lähetteen ylävatsan ultraan ja sieltähän ne sappikivet sitten löytyivät. Kävin vielä magneettikuvauksessa ja leikkausaika yksityiselle oli jo sovittuna kun yhtenä viikonloppuna iski niin kova kohtaus että mut otettiin sairaalaan osastolle ja todettiin sappikivien aiheuttama haimatulehdus :( Viisi päivää antibioottia suoneen ja sen jälkeen sapen poisto päiväkirurgisella ja siihen ne vaivat viimeinkin jäivät! Toivuin leikkauksesta tosi nopeasti ja kahden päivän kykenin jo esikoisen joulujuhlaankin, tikit ryskyen mutta siltikin :)
VastaaPoistaToivottavasti pääset pian leikkaukseen, sappikipu on jotain niin järkyttävää että synnytyskipu on minunkin mielestä paremmin kestettävissä kuin sappikohtaus...
-Miimu
Ei ole kokemusta sapouvaivoista,.tsemppiä niiden kanssa! Jospa pääset eroon niistä kokonaan.. ihana pieni kylpijä siellä :)
VastaaPoista