Syysverhojen paluu

Elossa ollaan. Puolittain tahattomasti alkaneesta blogitauosta kasvoikin sitten melkoisiin mittasuhteisiin päätynyt tauko. Täältä kuitenkin tullaan jälleen. Ehkä jopa pienoisen kasvojenkohotuksen kera. Tauko teki hyvää. Ensin tunsin kauheasti huonoa omatuntoa siitä, että en ole tekemässä postauksia ja harmittelin, että kaikkoavatko lukijat tyystin. Blogin pitämiseen oli tullut melkoin viha-rakkaussuhde ja se tuntui välillä jo pienoiselta taakalta. Tauon aikana sain kuitenkin niin monia päiviä, että blogi ei pyörähtänytkään mielessäni. Lopulliseksi en tätä taukoa koskaan suunnitellutkaan ja huomasin, että kyllä tämä kuitenkin kiinnostaa ja ehkä pystyn tähän sittenkin. Tein tietoisen valinnan ja pidin itseni poissa kaikesta blogiin liittyvästä, en edes lukenut suosikkiblogejani, joten olen kyllä ihan täysin out kuvioista. Ehkä joskus pääsen vielä ajantasalle tai sitten en.

Jonkintasoinen blogin uudistus myös alkoi pyörimään mielessäni. Tämän hetken realiteetit nyt vain ovat ne, että kotoa ei niitä kauniita sisustusotoksia otetakaan joka päivä, ei edes joka viikko, siitä pitää tuo isompi täystuhotyttö huolen melko tehokkaasti ja pikkupakkaus on kasvamassa kovaa vauhtia. ;) Aihepiiri siis varmaankin tulee kokemaan jonkinlaista laajentumista. Suunnasta en ole vielä ihan täysin perillä, mutta tuskin alan ainakaan muotikuviin laajentamaan, sillä tämä imetysvaatemuoti nyt vain on on niin ARGH! Missä, oi missä ovat kaikki kauniit imetysvaatteet?

Tauolla tapahtui paljon. Koti sai uusia juttuja, joista kuulette vielä. Minä taasen hurahdin pahanpäiväisesti mm. lastenvaatteiden facekirppiksiin ja lasten garderoobit ovat olleet muutoksen kourissa (uutta tilalle ja vanhaa myyntiin). Koko perhe sairasti hirmuflunssan, josta vanhempi neiti vasta juuri toipumassa, miehellä ja tytöllä kuumetta piti 10 päivää. Minulla flunssa yltyi keuhkokuumeeksi asti, joten sohvanpohjaa on tullut kulutettua sen minkä noiden kahden pienen hoidolta on ehtinyt. Pienempi tyttösistä aloitteli kiinteät ja niissä päästiinkin jo aika hyvään vauhtiin, mutta nyt taidetaan tehdä hampaita ja suu ei aukea lusikalle, tähän päälle lisätään luultavasti samasta syystä johtuvat erittäin katkonaiset yöunet tai jopa koko yön maratonimetys. \o/ Melkoinen univaje siis äidillä päällä, mutta toistaiseksi vielä kaikki hyvin ja jaksaa jaksaa. Juttujen tasosta en sitten kuitenkaan mene takuuseen. Joten armoa. En myöskään lupaa välttämättä päivittäisiä päivityksiä, sillä ihan kaikkeen en repeä, mutta yritän parhaani, sillä kivaahan tämä on.

Tämän maratonsepustuksen jälkeen aloitetaan nyt kuitenkin varovasti tälläisellä pienellä kodin uudistuksen esittelyllä. Ei siis mitään sen kummempaa kuin ruokatilan uusvanhat verhot. Olen tyhjentänyt tässä tauon aikana myös tehokkaasti kaappeja kaikesta turhasta ja käyttämättä jääneestä tavarasta. Tyhjennyksen kourissa on ollut myös kodintekstiilikaappi, joka pursuilikin melko vahvasti jo. Yksi Ikean kassillinen tavaraa lähti äidin ja siskon matkaan, osa kirppiksille jne. Nämä Vallilan Keisarinna (?) kuosilla olevat verhot olivat edellisen kodin syysverhot, mutta olleet käyttämättöminä kaapissa jo ainakin 5 vuotta. Olin ihan viittä vailla heittämässä näitäkin kirppikselle, mutta päätin antaa niille vielä yhden mahdollisuuden ja taisin vähän tykästyä näihin jälleen. Näin syksyllä aika ihanat! Vai mikä on teidän tuomio?

Samalla testasin myös, joskus täällä blogissakin puitua ideaa verhojen ripustuksesta niin, että värilliset verhot ovat nurkan molemmin puolin ja mun mielestä näyttää kivalta.

Tähän väliin voisin heittää pari kuvaa edellisillä verhoilla. Mielestäni muutos on melkoinen.

Pahoittelen, että kuvat paloivat vähän puhki. Pieni kuvausharjoittelu ei olisi pahitteeksi. Tosin näin syksyä kohti kuvien laatu varmaan vähän väkisinkin heikkenee, kun luonnonvaloa on vain niin hetkittäin tarjolla.