maanantai 17. marraskuuta 2014

Maanantain makeat

Lasten kanssa leipominen on ihanaa. Suttaavaa, välillä hermoja raastavaa, mutta tietynlaisessa mielentilassa erittäin palkitsevaa. Tänään päätettiin leipoa isomman tytön kanssa jotain. Katselin, että kaapista löytyisi ainekset jonkinlaisiin suklaamuffinsseihin, joihin voisi upottaa kaappiin pyörimään jääneitä suklaalevyjen ja muiden suklaanamien rippeitä. Tuumasta toimeen ryhdyttyämme huomasin, että eihän meillä ole yhtään kananmunia ja eikä kesken leivonnan nyt enää kauppaan lähdetty. Noh ei annettu sen haitata, vaan korvattiin kananmunan puutetta runsaalla määrällä suklaata. :D

Pienempi  neiti heräsi päiväuniltaan kesken leivonnan ja minun piti jättää isompi pieni apulaisleipuri hetkeksi yksin kesken taikinan teon. Noh, melkein arvata saattaa, että jotain vahinkoa sillä välin neito oli saanut aikaiseksi. Tällä kertaa vahinkona oli vain kaatunut maitopurkki, kun neiti oli vähän ajatellut nopeuttaa taikinan tekoa ja päättänyt itse alkaa kaatamaan maitoa taikinaan. Noh puolen litraa maitoa lainehti pöydillä ja pöydän alapuolella olevissa laatikoissa, onneksi kuitenkin sain siivottua laatikot suhteellisen helposti ilman ihan kaiken pesemistä ja pääsimme jatkamaan leivontaa. 

Kyllä ne munalliset muffarit on parempia, mutta erittäin runsas suklaan käyttö kyllä pelastaa paljon. Ja tuli ainakin leivottua! <3




 Suklaamuffinssit pelastavat maanantain kuin maanantain! Suosittelen lämpimästi! :)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Joulutärpit

Täällä taas. Väliin mahtui mukava viikonloppu ja hieman ankeampi alkuviikko, joka sisälsi mm. päivystyskäynnin tiputuksineen, kun tuo sappi taas intoutui minua kiusaamaan. Leikkausaika minulle oli jo varattu, mutta sairastuin keuhkokuumeeseen ja leikkausta piti siirtää ja kun olin ollut pitkään oireeton, päätettiin sitä siirtää kerralla vähän pidemmälle. Noh nyt sitä jälleen aikaistettiin ja toivottavasti tässä parin kuukauden sisään pääsisi tuosta vaivasta for good. Olin ehtinyt aloitella hieman miettimään jo tulevaa joulua. Miten ihmeessä olen selvinnyt näin pitkälle suomatta sille sen paremmin ajatusta?! Yleensähän meillää on joululaulut soineet jo lokakuun loppupuolella ja joulu on ollut jo pitkälle suunniteltu (plus muutamaan kertaan vaihdettu mielipidettä) tähän mennessä. Tosin vielä ehtii oikein mainiosti.

Joulufiilistä omaan sisustukseen haeskelin kivoista verkkokaupoista ja kokosin samalla jonkinlaisen tärppilistan itselleni ja myös teille.


Anno Kuusipuu -tyynynpäällinen/Kodin 1
Anno Talja -huopa/Kodin 1
Metallikori/H&M Home
Raitatyynynpäällinen/H&M Home
Ferm Living kuusenalusmatto/domdom
Stråla lattiakynttelikkö/IKEA



Mettässä juliste, Riitta Kelosaari/Konglomerat
Skandinavisk tuoksukynttilä SNÖ/Finnish Design Shop
ZigZag tiskirätti/OMA shop
Tähtijoulukoristeet/H&M Home
Menu Chunk of Marble -kynttilänjalka/Finnish Design Shop
Nordal paperikoriste/domdom


Aika kivoja juttuja kyllä osui vastaan. Tuntuu, että tänä jouluna jyllää hyvinkin perinteiset väriyhdistelmät kuten punainen ja valkoinen, maanläheiset sävyt, mustavalkoinen ja metallisävyistä varsinkin tuo kuparin sävy. Joten tuntuu, että vähän kaikki käy. :) 

Olisi oikein mukava kuulla mitä teidän joulusisustukseen kuuluu tänä vuonna? Minimalistista vai överiä? Värejä vai maanläheistä?

torstai 6. marraskuuta 2014

Balsamico-rucolapastasalaatti

Viikonloppuna teimme todella ihanaa ruokaa, jonka ohjeen bongasin hätäisesti kaupassa Pirkka-rucolapussin kyljestä. Tästä kehittyi ihan varmasti meidän uusi hemmotteluherkku, jota saavat helppoutensa, mutta näyttävyytensä vuoksi varmasti maistaa myös tulevaisuudessa syömään kutsutut ystävämme.





Ruoka oli helppo ja nopea valmistaa ja maistui kyllä niin herkulliselta, että sitä tuli tuhotuksi melkoinen kasa. Ainakaan me emme voi vastustaa balsamicon ja rucolan yhdistelmää. Tein alkuperäiseen ohjeeseen pieniä omia muutoksia ja tässä lopputulos.

Rucola-Balsamicopastasalaatti

n. 450g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria
2-3 rkl balsamiviinietikkaa
125 g sinihomejuustoa
300 g pastaa
oliiviöljä
60 g rucolasalaattia

Paista broilerisuikaleet kypsiksi ja mausta ne suolalla, pippurilla ja balsamiviinietikalla. Broilerien kypsyessä laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Pese ja kuivaa rucola. Kaada pastan keitinvesi pois ja lurauta pastan joukkoon hieman oliiviöljyä. Kokoa kulhoon kerroksittain pastaa, broileria, sinihomejuustomurua sekä rucolaa. 


~Bon Appetit!~

tiistai 4. marraskuuta 2014

Voi rakkaat lapset

Otsikon sanat ovat edelleen isäni usein meille nyt jo aikuisiksi venähtäneille lapsilleen toteamia. Sanoilla on ihanan lämmin kaiku. Näiden alkusanojen saattelemana ajattelin kokoilla pieniä tunnelmia siitä missä meillä tällä hetkellä mennään. Vähän kuin kertomus lapsista.



Pienempi tyttösistä täytti muutama päivä sitten jo viisi kuukautta. Vielä ei ihan ryömitä, mutta halu liikkua on aika valtava. Pieni neiti keksi, että pyörien vatsalleen ja siitä taas selälleen saa maiseman mukavasti vaihtumaan. Tiettyyn suuntaan meneminen vaan vähän vaatii tällä tyylillä. Äänimaailma on tällä hetkellä kaikkea kiekunan, kiljunnan ja pöristelyn väliltä. Pöristely on erityisen mukavaa kun syödään kiinteitä, silloin ruuasta saa nauttia myös syöttäjä. ;) Mainitsin, että niitä hampaita tehdään ja niitä tehdään edelleen pitkään ja hartaasti näemmä. Yöt on rikkonaisia ja kiinteät eivät enää maistu, maito onneksi kelpaa. Alaien pullottaa, mutta eipä vaan hampaita vielä näy. Saisivat nyt vaan puhjeta, niin jos tilanne siitä pikkuisen normalisoituisi, ainakin siihen asti kun sama alkaa uudestaan seuraavien hampaiden kanssa. 

Selällään makaavan neidin käsistä kun ottaa kiinni niin istumassa ollaan alta aikayksikön ja saman tien ponnistetaan seisomaankin. Seisominen on muutenkin tällä hetkellä tosi in. Sylissäkin jännittä itsensä ihan pötkyläksi, jottei häntä ihan vauva-asennoissa pidettäisi vaan seisomaan pitäisi päästä. :D Isosisko on maailman ihanan juttu. Vaikka meidän pikkuinen on muutenkin melkein koko ajan suu hymyssä, kukaan muu ei silti saa yhtä makeita nauruja kuin isosisko. Isosiskon hassuttelu saa aikaan ne kaikista parhaimmat naurunremakat. <3


Isosisko taas on erittäin huolehtivainen pikkusiskostaan, vähän liiankin kanssa, sillä pikkusiskoa kun olisi niin ihana vähän nostaa ja siirrellä pois "vaaran" tieltä. Edelleenkään mustasukkaisuutta suoraan pientä kohtaan ei ole ilmassa. Pientä uhmaa vain meille vanhemmille ja maailmantuskaa siitä, kun esimerkiksi se sukka ei nyt juuri osaa mennäkään siihen jalkaan ihan niinkuin pitäisi, takin vetoketjun kiinnilaitto ei onnistu heti ensimmäisellä yrittämällä tai vessan hana ei aukeakaan saippuaisilla käsillä. Mutta, olen niin ylpeä pienestä rohkeasta tytöstäni, joka ei turhia jännitä. Hän jää miellellään yksin kerhoon ja käy tanssimassa balettia ilman äitiä tai isää. Hän myös olisi valmis jäämään yökylään melkein jokaiseen kyläpaikkaan, ei siis tunnu pelkäävän ketään tai mitään, paitsi muumien mörköä nyt vähän. ;)

Kotona leikitään prinsessaroolileikkejä päivittäin, äidin ja isän on myös yleensä osallistuttava prinssin roolissa mukaan leikkiin, jos vain suinkin mahdollista. Jos molemmat vanhemmat ehtivät leikkiin äiti saa olla aina noita tai paha äitipuoli, toisinaan myös koirat ja kissat roolitetaan! :D Myöskin kaikenlaiset tanssi- ja lauluesitykset kuuluvat normaaliin arkipäivään. Piirtäminen ja askartelu on myös tällä hetkellä tosi in ja ihanista pääjalkaisista saadaan nauttia runsain mitoin. Voi kolmevuotias miten ihanassa iässä oletkaan! <3







Siinä se mitä tänään halusin sanoa.

torstai 30. lokakuuta 2014

Syysverhojen paluu

Elossa ollaan. Puolittain tahattomasti alkaneesta blogitauosta kasvoikin sitten melkoisiin mittasuhteisiin päätynyt tauko. Täältä kuitenkin tullaan jälleen. Ehkä jopa pienoisen kasvojenkohotuksen kera. Tauko teki hyvää. Ensin tunsin kauheasti huonoa omatuntoa siitä, että en ole tekemässä postauksia ja harmittelin, että kaikkoavatko lukijat tyystin. Blogin pitämiseen oli tullut melkoin viha-rakkaussuhde ja se tuntui välillä jo pienoiselta taakalta. Tauon aikana sain kuitenkin niin monia päiviä, että blogi ei pyörähtänytkään mielessäni. Lopulliseksi en tätä taukoa koskaan suunnitellutkaan ja huomasin, että kyllä tämä kuitenkin kiinnostaa ja ehkä pystyn tähän sittenkin. Tein tietoisen valinnan ja pidin itseni poissa kaikesta blogiin liittyvästä, en edes lukenut suosikkiblogejani, joten olen kyllä ihan täysin out kuvioista. Ehkä joskus pääsen vielä ajantasalle tai sitten en.

Jonkintasoinen blogin uudistus myös alkoi pyörimään mielessäni. Tämän hetken realiteetit nyt vain ovat ne, että kotoa ei niitä kauniita sisustusotoksia otetakaan joka päivä, ei edes joka viikko, siitä pitää tuo isompi täystuhotyttö huolen melko tehokkaasti ja pikkupakkaus on kasvamassa kovaa vauhtia. ;) Aihepiiri siis varmaankin tulee kokemaan jonkinlaista laajentumista. Suunnasta en ole vielä ihan täysin perillä, mutta tuskin alan ainakaan muotikuviin laajentamaan, sillä tämä imetysvaatemuoti nyt vain on on niin ARGH! Missä, oi missä ovat kaikki kauniit imetysvaatteet?

Tauolla tapahtui paljon. Koti sai uusia juttuja, joista kuulette vielä. Minä taasen hurahdin pahanpäiväisesti mm. lastenvaatteiden facekirppiksiin ja lasten garderoobit ovat olleet muutoksen kourissa (uutta tilalle ja vanhaa myyntiin). Koko perhe sairasti hirmuflunssan, josta vanhempi neiti vasta juuri toipumassa, miehellä ja tytöllä kuumetta piti 10 päivää. Minulla flunssa yltyi keuhkokuumeeksi asti, joten sohvanpohjaa on tullut kulutettua sen minkä noiden kahden pienen hoidolta on ehtinyt. Pienempi tyttösistä aloitteli kiinteät ja niissä päästiinkin jo aika hyvään vauhtiin, mutta nyt taidetaan tehdä hampaita ja suu ei aukea lusikalle, tähän päälle lisätään luultavasti samasta syystä johtuvat erittäin katkonaiset yöunet tai jopa koko yön maratonimetys. \o/ Melkoinen univaje siis äidillä päällä, mutta toistaiseksi vielä kaikki hyvin ja jaksaa jaksaa. Juttujen tasosta en sitten kuitenkaan mene takuuseen. Joten armoa. En myöskään lupaa välttämättä päivittäisiä päivityksiä, sillä ihan kaikkeen en repeä, mutta yritän parhaani, sillä kivaahan tämä on.

Tämän maratonsepustuksen jälkeen aloitetaan nyt kuitenkin varovasti tälläisellä pienellä kodin uudistuksen esittelyllä. Ei siis mitään sen kummempaa kuin ruokatilan uusvanhat verhot. Olen tyhjentänyt tässä tauon aikana myös tehokkaasti kaappeja kaikesta turhasta ja käyttämättä jääneestä tavarasta. Tyhjennyksen kourissa on ollut myös kodintekstiilikaappi, joka pursuilikin melko vahvasti jo. Yksi Ikean kassillinen tavaraa lähti äidin ja siskon matkaan, osa kirppiksille jne. Nämä Vallilan Keisarinna (?) kuosilla olevat verhot olivat edellisen kodin syysverhot, mutta olleet käyttämättöminä kaapissa jo ainakin 5 vuotta. Olin ihan viittä vailla heittämässä näitäkin kirppikselle, mutta päätin antaa niille vielä yhden mahdollisuuden ja taisin vähän tykästyä näihin jälleen. Näin syksyllä aika ihanat! Vai mikä on teidän tuomio?

Samalla testasin myös, joskus täällä blogissakin puitua ideaa verhojen ripustuksesta niin, että värilliset verhot ovat nurkan molemmin puolin ja mun mielestä näyttää kivalta.






Tähän väliin voisin heittää pari kuvaa edellisillä verhoilla. Mielestäni muutos on melkoinen.



Pahoittelen, että kuvat paloivat vähän puhki. Pieni kuvausharjoittelu ei olisi pahitteeksi. Tosin näin syksyä kohti kuvien laatu varmaan vähän väkisinkin heikkenee, kun luonnonvaloa on vain niin hetkittäin tarjolla.