Neidin valtakunta

Tänään pitkästä aikaa tuli kuvailtua isomman neidin huonetta, kun pienempi veteli päiväsikeitä. Jotain pientä ja suurempaakin muutosta on sitten viime kerran jälkeen tapahtunut. Mies suti vaatekaappien oviin liitutaulumaalia ja tuntui, että koko huoneen ilme raikastui, sekä ryhdistyi samalla. Harmittaa näin jälkikäteen, ettei tullut laitettua myös magneettimaalia samaan syssyyn. Myös kaapistot saivat lisäosan, kun nuo laatikot nyt vaan tuntuivat niin näppäriltä lelujen säilöntään. 

Tyttömäistä, tottakai, vaaleanpunaista, mutta myös värikästä, hörhelöä, mutta ei liikaa. Näistä on meidän isomman neidin huone tehty. Pienemmän tytön huone onkin vielä AIVAN vaiheessa, joten niitä kuvia saatte vielä hetken odotella. 

Suuri taiteilija työssään. :)

Pitää jakaa teidän kanssanne tuo tämänpäiväinen neidin taideteos. Prinssi ja prinsessa käsi kädessä. <3

Vinkkejä lapsikuvaukseen - älä tee näin

Olen ihastellut monissa blogeissa upeita lapsikuvia. Itsekin olen toisinaan onnistunut nappaamaan muutaman onnistuneen otoksen pienestä mallista, mutta tänään ei ollut se päivä. Vai mitä mieltä olette näistä edustavista otoksista?

Muistiin vastaisuuden varalle, että aina ei voi voittaa ja se pääpanta oli virhe... ;)

Kevät ja karvat sohvalla

Kyllä täällä henki pihisee, vaikka täällä blogin puolella onkin ollut totaalisen kuollutta. Olin niin uudella innolla vuoden vaihteessa lähtemässä bloggaamaan, mutta eteen tuli tuo sappirakonpoistoleikkaus ja siihen se sitten jäikin. Leikkaus itsessään sujui melko hyvin. Sain kuitekin pieniä komplikaatioita leikkauksessa, jotka vähän hidastivat paranemista. Suureksi epäonnekseni onnistuin saamaan jonkin pöpön leikkauksen aikana ja parin päivän kotona olon jälkeen nousi kuume ja ensin kärvistelin kotosalla särkylääkkeiden voimin, mutta viikonlopun jälkeen raahauduin terveysasemalle. Diagnosoivat minulle angiinan ja korkeat tulehdusarvot. Lääkekuuri kädessä poistuin kotiin potemaan, mutta olo vaan jatkoi huonontumistaan. Parin päivän kuluttua palasin lääkäriin ja sieltä minut passitettiinkin suoraan sairaalahoitoon. Tulehdusarvot hipoivat pilviä ja olo oli kyllä niin kaamea, että ajattelin tämän taudin olevan turmiokseni. Kolmen päivän sairaalahoidon jälkeen pääsin kotisairaanhoidon piiriin ja viikon verran antibiootti kulki suoraan suoneen kolmesti päivässä. Vihdoin olo alkoi hieman kohentua, mutta melko heikkona silti oltiin. 

Blogin kirjoittamiseen energia oli hyvin vähissä ja kotona näytti siltä kuin pyörremyrsky olisi iskenyt. Tilannetta ei yhtään ole parantanut uhmaava kolmevuotias ja nopeasti liikkumaan lähtenyt 8kk ikäinen. Täällä on siis pikkuhiljaa yritetty raivata kotia kuntoon, pyykkivuoria pienemmiksi ja keräillä energiaa kevättä varten. Uudet sohvatyynyt ovat odottaneet pussissa sohvalle pääsyä jo parisen viikkoa ja tänään vihdoin oli se päivä kun energiaa oli riittävästi niiden vaihtoon. 

Aloitellaan siis varovasti ja pikku hiljaa. Suuret kiitokset kaikille blogia lukemassa käyneille ja anteeksi tämä syvä hiljaisuus. Kevääksi on kuitenkin suunnitteilla aika paljon, tosi kivoja, varpaanpohjia kutkuttavia uusia juttuja, joihin tahtoisi heti päästä käsiksi on siis tulossa. Kunhan vaan tämä ikirouta ensin sulaa. 

Ja tässä ne pitkään odottaneet sohvatyynyt kera karvojen. ;D

Niin ja joo, toi yks on sitten ihan elävä karvakasa, vaikkakin hyvin maastoutunut. ;)

Ihanaa kevättä! <3

Bye bye kuusi

Joululoma tuli otettua melkoisesti loman kannalta. Oltiin lähes kaksi viikkoa mummolassa ja palattiin vasta nyt viime viikonlopuksi takaisin kotiin. Tänään on vihdoin riisuttu joulua pois. Koti ja olo on vähän kumman tyhjä tällä hetkellä. Joulunjälkeinen aika on vähän sellaista väliinputoavaa aikaa, jolloin ainakin minä olen vähän hukassa tuon kodin sisustuksen kanssa. Jouluiset jutut eivät enää natsaa, mutta keväisten kansssa ollaan ihan liian aikaisessa. Kaivaako jotain talvisia tyynyjä sohvalle ja mitä laitetaan ikkunaan jouluverhojen jälkeen...? Kevät on liian kaukana, mutta toisaalta talviset tyynyt muistuttavat liikaa joulusta. Millaisia ratkaisuja teidän kodissa on sisustuksen suhteen joulunjälkeisessä ajassa?

Kuusi oli tänä vuonna koristettu punaisella ja kuparin sävyillä. Kaunishan se oli, mutta aikansa kutakin. Ensivuonna varmaan jotain uutta, ehkäpä tällä kertaa jopa ihan aito kuusi. Tosin me kun vietämme joulun aina maalla niin olisihan se ehkä vähän turhaa ostaa kuusi kotiin varistamaan neulasensa, tai sitten se ainakin pitäisi hankkia jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Itselläni on tässä hieman jännät ajat, sillä se odotettu ja pelätty sappirakon poistoleikkaus on edessä ylihuomenna! Hui! Itse leikkaus ei sinänsä ihan hirmuisesti jännitä, vaikka minut onkin viimeksi nukutettu ala-asteella ollessani. Mutta, tuo leikkauksen jälkeinen aika pienen vauvan äitinä hieman pakkaa mietityttämään. Ehdoton nostokielto ei ole kyllä onneksi kuin viikon mittainen, mutta varovainen pitää olla senkin jälkeen. Meidän neitonen kun on vielä melkoinen tisuvaavi, jolle tuntuu tuo rinnalla olo ja elo melko tärkeältä. Vuorokauden ehdoton imetyskielto ja sen jälkeen vatsassa olevien haavojen kanssa imettäminen vähän tuppaa jännittämään. Toisaalta, odotan innolla aikaa jolloin ei tarvitsisi murehtia sappikipukohtausten kanssa... Eli ehkäpä plussat kumoaa miinukset. 

Joulukeittiö ja suussasulava mangopiiras

Täällä joulukiireet on vieneet mukanaan. Meillä on myös hoivattu korvatulehduksesta kärsivää neitiä ja pienempää vaan muuten tosi räkäistä palleroa. Yöt on olleet melko katkonaisia ja päivät menneet ohi kuin sumussa. Elättelen toiveita, että ensi vuosi olisi meille hieman valoisampi sairastamisten puolesta. Onko teillä muilla lapsiperheillä tämä syksy ollut erityisen koetteleva tautien suhteen? Itsestä ainakin tuntuu, että meillä on oltu paljon enemmän kipeitä kuin terveitä viime kuukausina. Vai onko se sitten vaan tuo maaginen 3v ikä jolloin kerätään kaikki taudit magneetin lailla?

Vielä olisi paljon tehtävää ennen kuin joulu saa tulla, mutta mitään stressiä en silti suostu ottamaan. Tänään matkataan kummipojan perheen luokse vierailulle ja huomenna vielä tiedossa olisi joulukonserttia, se vähän raskaampi versio. Muutama lahja pitäisi vielä hankkia ja paketoida, sekä pikkuleipiä leipoa. Ei mitään isoa siis. 

Keittiössäkin on pikkuinen kuusi tönöttänyt jo pari viikkoa, mutta se on vaan jäänyt kuvaamatta, joten hoidetaan se pois alta nyt kun vielä se paikoillaan on. Punainen sydäntarjotin löytyi mummolasta ja rumpupiparirasia Tigerista.

Testasimme eilen Me Naisista löytynyttä Mango-vuohenjuustopiirasta ja se oli kyllä todellinen menestys, joten luulen, että meidän joulun kahvipöydästä tulee tätä löytymään. Jaanpa samalla tuon ohjeen teillekin. Tässä on ripaus jotain tuttua, mutta silti makukokemus on uusi.

Mango-vuohenjuustopiiras

400g voi- tai lehtitaikinaa (itse käytin voitaikinaa, koska siinä mielestäni parempi maku)
2 rasiaa (á 150g) pehmeää vuohenjuustoa
n.200g mangoa säilykkeenä (itse käytin vähän reilummin)
2 rkl hunajaa
1 tl rouhittua mustapippuria (itse käytin pippurisekoitusta myllystä)

Alkuperäisessä ohjeessa tämä oli tehty ilmeisesti yhdestä isosta levystä, mutta minulla oli erillisiä levyjä. Yhdistin levyt kaulitsemalla ja käänsin reunoista levyn kaksinkerroin, jotta keskelle muodostuisi syvänne, jossa täyte pysyy. Tämä toimisi varmasti mainiosti myös erillisinä pikkupiiraina ja aionkin seuraavaksi testata ohjetta niin.

Pehmennä juusto haarukalla ja levitä pohjan päälle veitsellä.

Levitä päälle mango viipaleina ja valuta päälle hieman hunajaa. Viimeiseksi rouhin pintaan tuota pippuria myllystä.

Paista piirakkaa 225 asteessa noin 10-15 min.

Makoisia joulunalushetkiä! <3