Nyt täytyy kyllä myöntää, että noihin
edellisiin makuuhuonekuviin jouduin hieman lavastamaan tunnelmaa. Ihan oikeasti makuuhuoneessa ei vallitse noin seesteinen vaikutelma, valitettavasti. Meillä on nimittäin käynnissä nuoremman tytön opetus omaan sänkyyn nukkumaan, pois perhepedistä. Me päädyttiin helppouden vuoksi perhepetiin ja ollaan kyllä oltu järjestelyyn erittäin tyytyväisiä, vaikka välillä ollaan kyllä kulmien kohotuksia saatu, jos asia on tullut jossain yhteydessä ilmi.

Tässä vaiheessa varoitan, että seuraavaksi seuraa kertomusta imetyksestä ja jos siitä ei halua kuulla, niin tähän voi jättää lukemisen. ;) Ensimmäisen lapsen kanssa ei imetys onnistunut, osaltaan omasta tietämättömyydestäni ja osaltaan hoitohenkilökunnan toimista (esim. pullo salissa suuhun minulta kysymättä ja ilman mitään selkää syytä). Toisen lapsen kanssa olin päättänyt, että minähän imetän, vaikka sitten väkisin. Otin asiasta selvää, kielsin lisämaidot ja imetin, välillä (ja aika useinkin) kivusta irvistäen, kunnes ajanoloon vauvan ote parani ja imetys muuttui kivuttomaksi. Imetystä oli helppo jatkaa myös öisin kun neiti nukkui vieressä, välillä imetettiin niin, että kumpikaan ei juuri havahtunut toimenpiteeseen ja toisinaan imetetään vieläkin. Tosin nyt uuden raskauden vuoksi maidontuotanto on aikalailla ehtynyt. Perhepeti on siis ollut meille oikein hyvä ratkaisu.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että uusi lapsi on taloon saapumassa ja jotta tuo nuorempi neitokainen ei nyt tuntisi oloaan syrjäytetyksi täytyisi suorittaa siirto perhepedistä omaan sänkyyn hyvissä ajoin ennen uuden tulokkaan saapumista. Tämä ei olekaan ollut niin kovin helppo homma. Vanhempi tyttö nukkui omassa huoneessaan jo hieman reilu vuotiaasta, mutta nyt ollaankin erilaisten haasteiden edessä.
Tätä muutosta me lähdettiin yrittämään pieni pala kerrallaan. Ensin koottiin tytölle oma uusi "isojen tyttöjen" sänky ja laitettiin se kiinni meidän vanhempien sänkyyn. Siitä sitten on tarkoitus siirtää sänky jossain vaiheessa irti meidän sängystä ja sitten kun aika on kypsä niin sänky pois meidän huoneesta, joko isosiskon kanssa yhteiseen tilaan tai omaan huoneeseen. Eli yritetään edetä lempeällä menetelmällä askel kerrallaan.
Löytyykö sieltä kohtalotovereita? Tai onko teillä ollut jokin toimiva kikka perhepedistä pois siirtymiseen?