Murheenkryyni pihalla - apuja kaivataan!

Viime päivät on oltu aikalailla pihalla. Välillä tuntuu, että ihan yhtä henkisesti kuin fyysisestikin. Raskaudessa on melko raskas vaihe menossa ja kolotuksia on enemmän kuin tarpeeksi, mutta jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi loppua kohden. Pihalla kun on oltu niin on tätä omaa pihaa tullut katseltua aika kriittisesti. Se on valitettavasti vielä kovin keskeneräinen siihen ajatellen mitä sen tahtoisi olevan. Pienihän se on kuin postimerkki, mutta ei se siitä isommaksi muutu päivittelemällä vaan siitä pienestä pitäisi sitten imeä kaikki ilo ja hyöty käyttöön mitä irtoaa. Lisäksi lapset kaipaisivat jotain leikkitoimintoja pihaan ja kieltämättä se helpottaisi kyllä minuakin, jos voisin puuhailla omassa pihassa samalla kun lapset leikkivät valvovien katseiden alla verrattuna siihen, että potkiskelen hiekkaa tuolla leikkipuiston laidalla. Meillä on ihan pikkiriikkinen muovinen hiekkalaatikko, joka ostettu esikoiselle, mutta kahdelle lapselle se on jo vähän alimitoitettu, saati sitten kun kolmaskin on mukana leikeissä seuraavana kesänä. 

Meillä on osa takapihasta kivetty pihakivetyksellä, joka on jatkumoa etupihalta asti. Kuten esim. tästä postauksesta käy ilmi. Takapihalla kivetyksen jälkeen alkaakin sitten se ongelma-alue. Kapea kaistale terassin päädyssä, jossa vähän ylijäämäsoraa, kaksi kaivonkantta, terassin alustaan (puuvarasto) kulku, pari pientä hedelmäpuuta ja lasten liian pieni hiekkalaatikko. Kerrassaan ihan kamalan näköinen ja erittäin epäkäytännöllinen paikka, joka pitäisi jollain ihmeellä taikoa viihtyisäksi ja katseenkestäväksi osaksi pihaa. Alueelle istutettiin nurmikko, samalla kun pidempi puoli pihasta sai siemenet pintaansa, mutta nurmikko ei vaan yksinkertaisesti toimi tuossa. Ensinnäkin sen leikkaus on erittäin haastavaa pienien nurkkien ja kolojen vuoksi ja se ei mitenkään peitä epätoivottuja kaivonkansia näkyvistä. Mutta, mitä nurmikon tilalle?! 

Olen joskus aiemmin ihastellut blogissani kuvin ihanaa pikkukivistä koostuvaa maankatetta, esim. täällä.  Se voisikin olla yksi mahdollinen päällyste tälle alueelle. Siihen kiven lomaan upottaisi esim. Kekkilän askelpolku-laattoja, niin näyttäisi kyllä aika kauniilta. En tiedä sitten kuinka hankalaksi alue osoittautuisi puhtaanapidon kannalta, sillä varmasti heinät ja koivuntaimet ujuttaisivat itsensä läpi kivikon, vaikka alla olisikin vahva suodatinkangas. Lisäksi kaivonkannet ja terassin reunusta pitäisi rajata jotenkin kauniisti. Tähän tarkoitukseen voisi ehkä ajatella jonkinlaisia istutuslaatikoita, joihin istuttaisi esimerkiksi heiniä tms. 

Toinen itselleni mieleen tullut mahdollinen päällysmateriaali olisi puu, eli kivetys jatkuisikin puisena terassina. Puisen terassin kanssa kuitenkin mietityttää se, että tuleeko materiaaleja pienelle alueelle vähän liikaakin. Eli ensin kivetty piha ja sitten puinen terassi... Lisäksi noille pienille hedelmäpuille pitäisi terassiin tehdä reiät. Toki puisessa terassissakin on huoltamista, jotta se pysyisi hyvänä pitkään, eli ihan huoltovapaasta alueesta ei tässäkään tapauksessa voida puhua. 

Sitten palataan siihen lasten leikkipaikkaongelmaan. Hieman isompi hiekkalaatikko siis nyt ainakin pitäisi hankkia ja isompi tyttö on jo pitkään haaveillut omasta leikkimökistä. Tuossa pihan kulmauksessa olisi kyllä juuri sopivasti tilaa sellaiselle ihan pienelle leikkimökille. Mutta, nämä kaikki pitäisi kuitenkin sijoittaa niin, että yleisilme ei olisi ihan sekasortoinen. Viime päivinä onkin siis googlen kuvahaku ollut lujilla, kun on etsitty jos jonkinlaista ideakuvaa. Mutta, jotta karu totuus ei pääsisi unohtumaan, niin katsotaan uudelleen kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Hrr....

Vaikka nää kuvat onkin ihan kaameeta katseltavaa, niin pliis, yrittäkää nähdä millainen alue voisi parhaimmillaan olla ja kertokaa se mulle! ;D Eli nyt kaivataan niitä apuja ihan todenteolla. 

Tähän loppuun vielä vähän pihan pohjakuvaa, jonka olen joskus väkerrellyt. Istustuslaatikot pitää paikkansa, samoin mittakaava, noin suurinpiirtein. Kirsikkapuu ei tullut tuohon kohtaan, johon sitä alunperin suunnittelin, vaan mielessä hautui jo silloin, että jos sittenkin tuohon saataisiin pieni leikkimökki tyttöjä varten. 

Modernisti perinteinen

Täällä on "lomailtu" mummolassa koko pääsiäisviikko, syöty ennätysmäärä suklaamunia ja mämmiä, vähän pashaa ja kokattu monta herkullista ateriaa. Vielä tosin olisi melkoinen kasa tyttöjen suklaamunien kuoria (niitä suklaisia siis) tuhottavaksi, joten ehkä tällä viikolla herkutellaan suklaamuffinsseilla, johon nuo suklaat katoaa helposti. 

Päädyin jälleen kerran katselemaan Stadshemin sivuja inspiraatiopulassa ja yleensä insipiroituminen on taattu, niin kävi nytkin. Sivuilla komeili ihanat kuvat perinteisestä, modernilla otteella remontoidusta ruotsalaisesta 1950-luvun tiilitalosta. Myyntikuvastailaus on tällä kertaa onnistunut erittäin hyvin. Omaa silmää miellytti erityisesti keittiö ja sen ihanan harmaa seinä, jossa myös ikkunanpielet ja patteri oli maalattu kauniisti samalla sävyllä. Lisäksi pienen kateuden piston aiheutti tuo ulkokuisti, miten ihana siellä olisikaan näinä alkukevään kauniina, mutta suhteellisen viileinä päivinä istua juomassa kuppi kahvia ja selata samalla päivän lehti. Lastenhuoneessa ihana idea oli tuo koko seinän pituinen naulakko.

 Kuvat: Stadshem Kuvaaja: Janne Olander

Prinsessapuuroa

Tänään aamupalaksi meillä syötiin vispipuuroa, tai meillä tuo on nimeltään prinsessapuuro... ;) Yleensä tytöt eivät ole kovia puuron ystäviä, mutta jostain syystä tämä prinsessapuuro hupenee lautasilta aika vauhdilla. Olisiko sillä mitään tekemistä tuon nimen ja pinkin värin suhteen, tiedä häntä, mutta ei tuo makukaan ole kyllä yhtään hassumpi. Maistui ihan näin äidillekin välipalana. Alunperin minun piti tehdä puuro jo iltapalaksi, mutta sain puuron keiteltyä vasta sen verran myöhään, eikä se olisi oikein ehtinyt vispattavaksi jäähtyä ennen unipuuhia. Joten sai odotella kylmässä aamuun ja vispailin sen vasta silloin ja taidan kyllä tehdä näin vastakin, ihan kylmänä puuro vatkautui todella hyvin ja maistui ihanan raikkaalta. 

Näin pääsiäisen lähestyessä täytyisi kyllä testata vispipuuroa myös keltaisena versiona vaikkapa aprikooseista. Menisipä se vaikka ihan pääsiäisen jälkiruuastakin. 

Meillä nuorimmainen nyt vähän extratarkkailussa, kun meni ja putosi päälleen pienestä leikkiliukumäestä. Ihan sisätiloissa ja paksulle matolle, mutta kun sattui siellä matolla olemaan juuri siinä kohdassa nukkevauvan tutti, joka teki reiän neidin otsaan. :( Virkeältä ja touhukkaalta vaikuttaa, mutta hieman kipua valittelee otsassa. Toivotaan kuitenkin, että selvitään nyt vain pelkällä säikähdyksellä. 

Uusvanha kaveri vaivaiselle

Meidän olohuoneeseen on muuttanut äidin uusi kaveri. Tai no uusi ja uusi, onhan tuo meidän ystävyys kestänyt jo pian kymmenisen vuotta. Välillä ollaan oltu kavereita vähän tiiviimmin ja sitten meidän yhteydenpito on taas ollut katkolla, milloin mistäkin syystä, mutta yleensä minusta riippuvista, harvemmin tästä kaverista kuitekaan. Se tahtoisi olla mun kaveri ihan joka päivä. 

Asian laita on siis se, että vaikka nyt nämä kevätkelit suosivatkin ihanasti ja aurinko paistaa täydeltä terältä, en ole saanut itseäni liikkumaan ulos (poislukien lasten kansssa suoritetut puistoilut). Suurin syy siihen on tällä hetkellä se, että raskausvaivat ovat tuoneet mukanaan sen, että käveleminen tekee useimmiten _vähän_ häijyä. Muuten raskaus on sujunut hyvin, mutta nämä liikunnasta pahenevat vaivat vähän harmittavat. Toki ne olivat odotettavissa, sillä antoivat itsestään ilmi jo edellisessä raskaudessa, suurinpiirtein samoilla viikoilla. Loppuakohden on olotila kuitenkin molemmissa edellisissä raskauksissa kohentunut huomattavasti, joten odotan innolla niin tapahtuvan tälläkin kertaa. Kuntopyöräily kuitenkin tuntuu sopivan (mitä nyt takalisto vähän puutuu) ja sitä sitten on yritetty harrastella, vaikkakaan en nyt ihan kovin innoissani ole tuosta olohuoneen uudesta sisustuselementistä. Menköön kuitenkin toistaiseksi.

Jos siellä on joku muu, joka on jossain vaiheessa kärsinyt samoista vaivoista, niin saa ehdottomasti kertoa mikä teillä toimi liikuntamuotona. Kaikki vinkit siis jakoon! :)

Järkytys ja kukkia

Täällä on viime viikolla lomailtu lasten kera mummolassa ja tämä viikko mennyt vähän plörinäksi, kun olen ollut hieman uneton Seattlessa. Eilinen päivä oli kaiken huippu, kun aamu alkoi viereisen ison rakennustyömaan kaivinkoneiden kolinalla jo kello 5.40. Asiasta lähti kyllä melko kivitulenkatkuista viestiä eteenpäin, että aloitusaika ei saa olla aikaisempi kuin se laissa määrätty klo 7. Rasittavaa, jos muutenkin nukkuu huonosti, niin sitten ei saa edes silloin kun vihdoinkin pystyy nukkumaan niin minkäänlaista rauhaa. No päivä jatkui dramaattisissa merkeissä ja samalla työmaalla tapahtui räjähdysonnettomuus, jonka satuin näkemään. Kivet sinkoilivat miten sattui ja aineelllista vahinkoakin tuli. Onni onnettomuudessa, että henkilövahingoilta vältyttiin. Itse olin juuri nuorimmaista viemässä ulos päiväunille ja järkytys oli kyllä melkoinen. Onneksi kivet eivät tulleet meitä kohti, mutta kyllä se todella säikäytti, niin pienestä oli kiinni, että kivet eivät lähteneet meitä kohti. Itse kun tällä hetkellä melkoisen herkässä mielentilassa muutenkin, niin eilinen oli kyllä aika kaamea. Pitäkää siis rakkaat lähellänne, koskaan ei tiedä missä ja mitä tapahtuu.

Onneksi mies tarttui imuriin ja luutuun kun töistä, sekä lasten harrastuksista palasi kotiin. Puhdas siisti koti tekee heti paremman mielen ja järkytys täksi aamuksi on vähän laintunut. Jäljellä on enää hienoinen päänsärky.

Yleensä olen enemmän irtokukkien ystävä, mutta eihän tästä miehen naistenpäivänä kotiuttamasta upean värisestä kimpusta voi olla pitämättä. <3 Tänään minulla on lapsivapaata, sillä anoppi kaipasi lapsia luokseen. Nyt onkin kysymyksenä se, että yritänkö rentoutua sohvalla ja ihailla siistiä kotia vai lähdenkö vaatehuoneeseen tekemään suursiivoa. Saa nähdä kumpi voittaa. :D