Voihan pasta!

Vaihteeksi ruokajuttuja kehiin. Sarjassamme on keskitytty viimeaikoina helppoihin ja nopeisiin ruokiin ja samalla linjalla jatketaan jälleen. Mihinkään muuhun kun ei tällä hetkellä energiat tai aika tahdo riittää, mutta mausta ei silti tahdota karsia. 

Yksi simppeleimmistä ja ehkä samalla myös parhaimman makuisista pasta-annoksista mitä meidän keittiössä valmistuu on tämä superhelppo voipasta kera runsaan sitruunamehun. Ihan tarkkaa ohjetta ei ole antaa, kun yleensä mennään vähän mututuntumalla, mutta viitteitä ainakin, jokainen saa tehdä oman makunsa mukaisena. 

VOIPASTA

Pastaa
Voita
Valkosipulia
Sitruunan
Persiljaa
Parmesania tai Grana Padanoa
Suolaa

Laita pasta kiehumaan, pilko pari valkosipulia pieneksi ja laita pannulle reilusti voita sulamaan (sanoisin, että sellainen 25-50g). Valkosipulit voihin muhimaan (mieto lämpö), samalla leikkele nippu persiljaa pieneksi ja purista sitruunan mehu (voit raastaa myös kuorta mukaan). Lisää noin puolet persiljasta voin ja valkosipulin joukkoon. Kun pasta alkaa olla sopivaa, nosta kauhalla keitinlientä yksi tai kaksi kauhallista voin joukkoon. Lisää sitruunamehua (ja kuoriraastetta) + suolaa oman maun mukaan. Sekoita pasta joukkoon. Kauho lautaselle ja raasta pinnalle parmesania tai grana padanoa, sekä heitä lautaselle lisää persiljaa. Nauti!

Kasvatuspuuhissa lasten kanssa

Yhteistyössä IKEA

Aika moni läheisistäni tietääkin, että rakastan kasvien kanssa puuhailua, päiväunelmissani pyörii se unelmien puutarha ja tavaratalojen viherosastot saavat minut innostumaan, kukka- ja taimikaupoista puhumattakaan. Silti tästä huolimatta koen olevani melkoisen noviisi puutarhuri ja huonekasvitkin joutuvat paljolti pärjäämään oman onnensa nojassa. Mutta, kuinka ollakkaan sain erittäin mukavan yhteistyötarjouksen IKEAlta ruuan kotikasvatuksen merkeissä. Lasten kanssa on aina ihana puuhailla yhdessä tälläisiä juttuja, missä he pääsevät itse näkemään kättensä jäljet ja seuraamaan kasvun ihmettä ihan lähietäisyydeltä, näin myös ruuan alkuperä ei jää hämärän peittoon. Mikä sen mukavampaa kuin tarjota lapsille taatusti puhdasta, itse tuotettua ruokaa omalta terassilta tai puutarhasta. Lähdinkin siis vastaanottamaan haastetta oikein mielelläni.

Lapsista (ja minustakin) siementen istuttaminen ja mullan kanssa puuhaaminen oli todella mielekästä puuhaa ja sotkultakaan ei voitu välttyä, mutta ei annettu sen häiritä intoa. Meillä purkkeihin istutettiin tällä erää vihanneskrassia, chiliä, basilikaa ja terassia piristämään myös hieman kukkia, joista valikoimme mustasilmäsusannan köynnöstävän kasvutavan vuoksi. Lisää istutuksia on tarkoitus tehdä hieman lähempänä sitä aikaa, kun kasveja voidaan alkaa jo siirtää ulos. Multaa purkkeihin oli todella kätevä kauhoa GRÄSMARÖ puutarhasetin pistokauhalla ja siitä vähän saatiin kinaakin aikaiseksi, kuka on seuraavaksi kauhontavuorossa.

Ihastuin ikihyviksi punasavisiin INGEFÄRA ruukkuihin ja en malta odottaa, että saadaan nämä taimet riittävän isoiksi, jotta päästän niitä siirtämään istutusruukuista niihin. Mikä sen kauniimpi yhdistelmä kuin terrakotta, multa ja kaunis vihreä.

Aluksi hieman pelkäsin miten meidän kasvatusprojektin käy, kun taloudesta tosiaan löytyy noiden pienten ja ehtivien sormien lisäksi muutama karvainen hortonomi (ja sivuhuomautuksena tähän, että tässä en tarkoita tuota miestä). Mutta, tämä ongelma oli ratkaistu todella helposti SOCKER kasvihuoneella, johon kasvit saadaan turvaan innokkailta sormilta ja käpäliltä. Kasvihuoneella saadaan myös vähän aikaistettua taimien ulossiirtämistä. 

Itse olen joinakin vuosina istuttanut muutamia taimia esikasvatukseen, mutta nyt lasten kanssa valitsimme ennakkoluulottomasti kokeiluun vähän sitä sun tätä ja yllätyinkin siitä, miten erilaisia ohjeistuksia siementen istutukseen eri kasveilla on. Siemenpussien ohjeistukset kannattaakin siis lukea huolellisesti läpi, eikä vain laittaa kaikkea samaan aikaan ja samalla tavalla purkkeihin. Osaa siemenistä nimittäin pitää liottaa vedessä muutama tunti ennen istutusta, jotkin siemenet kaipaavat vain todella ohuen multakerroksen, toiset eivät multaa päälleen ollenkaan ja jotkin kasvit suositellaan esikasvattamaan vasta paria viikkoa ennen ulos siirtämistä, joten tarkkana saa todella olla.

Nyt odotellaan toiveikkaina taimien kasvua ja lämmintä kevättä, jotta päästään pian siirtämään hoidokkeja ulkoruokintaan. Vaikkakin vihanneskrassi erittäin nopeana kasvina ehtikin parissa päivässä kasvattaa jo pienet alut, niin muissa purkeissa vielä on hiljaista. Sitä ennen saadaan kuitenkin nauttia vähän vihreästä, sillä nappasin matkaan myös ihanan GARDENIA JASMINOIDES kukan, joka nuppuen auettua hurmaa huumaavalla tuoksullaan. Kukan sijoitin kauniin mudanväriseen MANDEL ruukkuun.

Murheenkryyni pihalla - apuja kaivataan!

Viime päivät on oltu aikalailla pihalla. Välillä tuntuu, että ihan yhtä henkisesti kuin fyysisestikin. Raskaudessa on melko raskas vaihe menossa ja kolotuksia on enemmän kuin tarpeeksi, mutta jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi loppua kohden. Pihalla kun on oltu niin on tätä omaa pihaa tullut katseltua aika kriittisesti. Se on valitettavasti vielä kovin keskeneräinen siihen ajatellen mitä sen tahtoisi olevan. Pienihän se on kuin postimerkki, mutta ei se siitä isommaksi muutu päivittelemällä vaan siitä pienestä pitäisi sitten imeä kaikki ilo ja hyöty käyttöön mitä irtoaa. Lisäksi lapset kaipaisivat jotain leikkitoimintoja pihaan ja kieltämättä se helpottaisi kyllä minuakin, jos voisin puuhailla omassa pihassa samalla kun lapset leikkivät valvovien katseiden alla verrattuna siihen, että potkiskelen hiekkaa tuolla leikkipuiston laidalla. Meillä on ihan pikkiriikkinen muovinen hiekkalaatikko, joka ostettu esikoiselle, mutta kahdelle lapselle se on jo vähän alimitoitettu, saati sitten kun kolmaskin on mukana leikeissä seuraavana kesänä. 

Meillä on osa takapihasta kivetty pihakivetyksellä, joka on jatkumoa etupihalta asti. Kuten esim. tästä postauksesta käy ilmi. Takapihalla kivetyksen jälkeen alkaakin sitten se ongelma-alue. Kapea kaistale terassin päädyssä, jossa vähän ylijäämäsoraa, kaksi kaivonkantta, terassin alustaan (puuvarasto) kulku, pari pientä hedelmäpuuta ja lasten liian pieni hiekkalaatikko. Kerrassaan ihan kamalan näköinen ja erittäin epäkäytännöllinen paikka, joka pitäisi jollain ihmeellä taikoa viihtyisäksi ja katseenkestäväksi osaksi pihaa. Alueelle istutettiin nurmikko, samalla kun pidempi puoli pihasta sai siemenet pintaansa, mutta nurmikko ei vaan yksinkertaisesti toimi tuossa. Ensinnäkin sen leikkaus on erittäin haastavaa pienien nurkkien ja kolojen vuoksi ja se ei mitenkään peitä epätoivottuja kaivonkansia näkyvistä. Mutta, mitä nurmikon tilalle?! 

Olen joskus aiemmin ihastellut blogissani kuvin ihanaa pikkukivistä koostuvaa maankatetta, esim. täällä.  Se voisikin olla yksi mahdollinen päällyste tälle alueelle. Siihen kiven lomaan upottaisi esim. Kekkilän askelpolku-laattoja, niin näyttäisi kyllä aika kauniilta. En tiedä sitten kuinka hankalaksi alue osoittautuisi puhtaanapidon kannalta, sillä varmasti heinät ja koivuntaimet ujuttaisivat itsensä läpi kivikon, vaikka alla olisikin vahva suodatinkangas. Lisäksi kaivonkannet ja terassin reunusta pitäisi rajata jotenkin kauniisti. Tähän tarkoitukseen voisi ehkä ajatella jonkinlaisia istutuslaatikoita, joihin istuttaisi esimerkiksi heiniä tms. 

Toinen itselleni mieleen tullut mahdollinen päällysmateriaali olisi puu, eli kivetys jatkuisikin puisena terassina. Puisen terassin kanssa kuitenkin mietityttää se, että tuleeko materiaaleja pienelle alueelle vähän liikaakin. Eli ensin kivetty piha ja sitten puinen terassi... Lisäksi noille pienille hedelmäpuille pitäisi terassiin tehdä reiät. Toki puisessa terassissakin on huoltamista, jotta se pysyisi hyvänä pitkään, eli ihan huoltovapaasta alueesta ei tässäkään tapauksessa voida puhua. 

Sitten palataan siihen lasten leikkipaikkaongelmaan. Hieman isompi hiekkalaatikko siis nyt ainakin pitäisi hankkia ja isompi tyttö on jo pitkään haaveillut omasta leikkimökistä. Tuossa pihan kulmauksessa olisi kyllä juuri sopivasti tilaa sellaiselle ihan pienelle leikkimökille. Mutta, nämä kaikki pitäisi kuitenkin sijoittaa niin, että yleisilme ei olisi ihan sekasortoinen. Viime päivinä onkin siis googlen kuvahaku ollut lujilla, kun on etsitty jos jonkinlaista ideakuvaa. Mutta, jotta karu totuus ei pääsisi unohtumaan, niin katsotaan uudelleen kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Hrr....

Vaikka nää kuvat onkin ihan kaameeta katseltavaa, niin pliis, yrittäkää nähdä millainen alue voisi parhaimmillaan olla ja kertokaa se mulle! ;D Eli nyt kaivataan niitä apuja ihan todenteolla. 

Tähän loppuun vielä vähän pihan pohjakuvaa, jonka olen joskus väkerrellyt. Istustuslaatikot pitää paikkansa, samoin mittakaava, noin suurinpiirtein. Kirsikkapuu ei tullut tuohon kohtaan, johon sitä alunperin suunnittelin, vaan mielessä hautui jo silloin, että jos sittenkin tuohon saataisiin pieni leikkimökki tyttöjä varten. 

Modernisti perinteinen

Täällä on "lomailtu" mummolassa koko pääsiäisviikko, syöty ennätysmäärä suklaamunia ja mämmiä, vähän pashaa ja kokattu monta herkullista ateriaa. Vielä tosin olisi melkoinen kasa tyttöjen suklaamunien kuoria (niitä suklaisia siis) tuhottavaksi, joten ehkä tällä viikolla herkutellaan suklaamuffinsseilla, johon nuo suklaat katoaa helposti. 

Päädyin jälleen kerran katselemaan Stadshemin sivuja inspiraatiopulassa ja yleensä insipiroituminen on taattu, niin kävi nytkin. Sivuilla komeili ihanat kuvat perinteisestä, modernilla otteella remontoidusta ruotsalaisesta 1950-luvun tiilitalosta. Myyntikuvastailaus on tällä kertaa onnistunut erittäin hyvin. Omaa silmää miellytti erityisesti keittiö ja sen ihanan harmaa seinä, jossa myös ikkunanpielet ja patteri oli maalattu kauniisti samalla sävyllä. Lisäksi pienen kateuden piston aiheutti tuo ulkokuisti, miten ihana siellä olisikaan näinä alkukevään kauniina, mutta suhteellisen viileinä päivinä istua juomassa kuppi kahvia ja selata samalla päivän lehti. Lastenhuoneessa ihana idea oli tuo koko seinän pituinen naulakko.

 Kuvat: Stadshem Kuvaaja: Janne Olander

Prinsessapuuroa

Tänään aamupalaksi meillä syötiin vispipuuroa, tai meillä tuo on nimeltään prinsessapuuro... ;) Yleensä tytöt eivät ole kovia puuron ystäviä, mutta jostain syystä tämä prinsessapuuro hupenee lautasilta aika vauhdilla. Olisiko sillä mitään tekemistä tuon nimen ja pinkin värin suhteen, tiedä häntä, mutta ei tuo makukaan ole kyllä yhtään hassumpi. Maistui ihan näin äidillekin välipalana. Alunperin minun piti tehdä puuro jo iltapalaksi, mutta sain puuron keiteltyä vasta sen verran myöhään, eikä se olisi oikein ehtinyt vispattavaksi jäähtyä ennen unipuuhia. Joten sai odotella kylmässä aamuun ja vispailin sen vasta silloin ja taidan kyllä tehdä näin vastakin, ihan kylmänä puuro vatkautui todella hyvin ja maistui ihanan raikkaalta. 

Näin pääsiäisen lähestyessä täytyisi kyllä testata vispipuuroa myös keltaisena versiona vaikkapa aprikooseista. Menisipä se vaikka ihan pääsiäisen jälkiruuastakin. 

Meillä nuorimmainen nyt vähän extratarkkailussa, kun meni ja putosi päälleen pienestä leikkiliukumäestä. Ihan sisätiloissa ja paksulle matolle, mutta kun sattui siellä matolla olemaan juuri siinä kohdassa nukkevauvan tutti, joka teki reiän neidin otsaan. :( Virkeältä ja touhukkaalta vaikuttaa, mutta hieman kipua valittelee otsassa. Toivotaan kuitenkin, että selvitään nyt vain pelkällä säikähdyksellä.