Vauva-arkea ja esikoisen uhmaa

Täällä tämä äiti on ollut lähinnä peppu liimattuna sohvalle, sillä pieni neitokainen on melkoinen syöpöttelijä ja tahtoo olla rinnalla paljon. Pientä masuvaivaa on ollut havaittavissa ja pienen mielestä paras lääke niihin on pieni tisuttelu ja siinä tulee se makein unikin. Paljon mitään muuta ei ole siis ehtinyt tehdä ja kotikin on aivan mullin mallin, mutta eipä kai tuo niin kovasti haittaa. Tällä erää on vain nyt tälläinen tilanne. En siis jaksa juuri nyt stressata sekaisesta kodista ja siitä, että vanhempi tytär on saanut viime aikoina katsoa melko paljon lastenohjelmia (onni on Netflix <3).

Ehkä pieniä kunnostuksia kotiin saadaan ristiäisiin mennessä tehtyä, ne kun olisi reilun kolmen viikon kuluttua. Ainakin jotain uutta ja pitkään harkittua on jo matkalla kotiin. Ehdin jo harmitella, että ei taida ihan ehtiä juhliksi, mutta juuri tänä aamuna tuli tieto, että matkalla on jo. :) Ulkopuolellakin taloa riittäisi töitä, mutta sateiset kelit ovat vähän rajoittaneet miehenkin intoa ulkopuolisiin töihin. Onneksi hänellä on jo ensi viikko lomaa niin saadaan varmaan montaa asiaa hieman eteenpäin. 

Arki kahden lapsen kanssa yllätti käytännön haasteillaan. Enpä tullut ajatelleeksi aiemmin, että esimerkiksi aamuisin on aika härdelli päällä, kun esikoinen pitäisi saatella aamutoimiin ja toista pitäisi syöttää samaan aikaan ja vaippakin pitäisi ehtiä jossain välissä vaihtaa, saati sitten mikä suoritus on saada aamupala pöytään. Tai missä välissä ehdin valmistaa ruuan, avustaa esikoista ruokailussa tai jopa syödä itse kun pienempi tyttö huutaa kuin syötävä ja ei rauhoitu muuta kuin rintaa antamalla. Mutta, eiköhän tässä kaikki lähde sujumaan paremmin, kun saadaan vähän harjoitusta alle. 

Mustasukkaisuutta sen perinteisimmissä muodoissa en ole esikoisen kohdalla vielä havainnut. Kertaakaan ei ole tullut vauvaa kohtaan negatiivista kommenttia ja aina tuo isompi tahtoisi pienemmän syliinsä. <3 En koskaan unohda esikoisen ilmettä ja kommentteja kun hän pienen näki ensimmäistä kertaa. Silmät loistivat kuin tähdet ja vauva oli "niiiin kaunis ja ihana ja pieni sekä suloinen". <3 En kuitenkaan sano, että pienen tulolla ei ole ollut mitään vaikutusta meidän esikoiseen, sillä onhan sillä ollut paljonkin. Esikoisen uhma on vahvistunut melko tavalla ja huomiohakuisuus on kasvanut useampaan potenssiin, kaikki asiat aiheuttavat melkoista kitinää elleivät ne mene juuri  niinkuin hän haluaa ja vähän siltikin. Onhan se ihan ymmärrettävä juttu, että ennen kaiken huomion keskipisteenä ollut tahtoo vähän kapinoida muuttunutta tilannetta vastaan. Olemme yrittäneet huomioida esikoista kuitenkin mahdollisimman paljon ja samalla hän on ehkä saanut muutamia erivapauksia verrattuna aikaan ennen toista lasta. Kuulostaako nämä jutut tutuilta teille muille, joilla ollut sama tilanne?

ps. muistakaa hymyillä! :D