keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Vauva-arkea ja esikoisen uhmaa

Täällä tämä äiti on ollut lähinnä peppu liimattuna sohvalle, sillä pieni neitokainen on melkoinen syöpöttelijä ja tahtoo olla rinnalla paljon. Pientä masuvaivaa on ollut havaittavissa ja pienen mielestä paras lääke niihin on pieni tisuttelu ja siinä tulee se makein unikin. Paljon mitään muuta ei ole siis ehtinyt tehdä ja kotikin on aivan mullin mallin, mutta eipä kai tuo niin kovasti haittaa. Tällä erää on vain nyt tälläinen tilanne. En siis jaksa juuri nyt stressata sekaisesta kodista ja siitä, että vanhempi tytär on saanut viime aikoina katsoa melko paljon lastenohjelmia (onni on Netflix <3).

Ehkä pieniä kunnostuksia kotiin saadaan ristiäisiin mennessä tehtyä, ne kun olisi reilun kolmen viikon kuluttua. Ainakin jotain uutta ja pitkään harkittua on jo matkalla kotiin. Ehdin jo harmitella, että ei taida ihan ehtiä juhliksi, mutta juuri tänä aamuna tuli tieto, että matkalla on jo. :) Ulkopuolellakin taloa riittäisi töitä, mutta sateiset kelit ovat vähän rajoittaneet miehenkin intoa ulkopuolisiin töihin. Onneksi hänellä on jo ensi viikko lomaa niin saadaan varmaan montaa asiaa hieman eteenpäin. 

Arki kahden lapsen kanssa yllätti käytännön haasteillaan. Enpä tullut ajatelleeksi aiemmin, että esimerkiksi aamuisin on aika härdelli päällä, kun esikoinen pitäisi saatella aamutoimiin ja toista pitäisi syöttää samaan aikaan ja vaippakin pitäisi ehtiä jossain välissä vaihtaa, saati sitten mikä suoritus on saada aamupala pöytään. Tai missä välissä ehdin valmistaa ruuan, avustaa esikoista ruokailussa tai jopa syödä itse kun pienempi tyttö huutaa kuin syötävä ja ei rauhoitu muuta kuin rintaa antamalla. Mutta, eiköhän tässä kaikki lähde sujumaan paremmin, kun saadaan vähän harjoitusta alle. 

Mustasukkaisuutta sen perinteisimmissä muodoissa en ole esikoisen kohdalla vielä havainnut. Kertaakaan ei ole tullut vauvaa kohtaan negatiivista kommenttia ja aina tuo isompi tahtoisi pienemmän syliinsä. <3 En koskaan unohda esikoisen ilmettä ja kommentteja kun hän pienen näki ensimmäistä kertaa. Silmät loistivat kuin tähdet ja vauva oli "niiiin kaunis ja ihana ja pieni sekä suloinen". <3 En kuitenkaan sano, että pienen tulolla ei ole ollut mitään vaikutusta meidän esikoiseen, sillä onhan sillä ollut paljonkin. Esikoisen uhma on vahvistunut melko tavalla ja huomiohakuisuus on kasvanut useampaan potenssiin, kaikki asiat aiheuttavat melkoista kitinää elleivät ne mene juuri  niinkuin hän haluaa ja vähän siltikin. Onhan se ihan ymmärrettävä juttu, että ennen kaiken huomion keskipisteenä ollut tahtoo vähän kapinoida muuttunutta tilannetta vastaan. Olemme yrittäneet huomioida esikoista kuitenkin mahdollisimman paljon ja samalla hän on ehkä saanut muutamia erivapauksia verrattuna aikaan ennen toista lasta. Kuulostaako nämä jutut tutuilta teille muille, joilla ollut sama tilanne?



ps. muistakaa hymyillä! :D

14 kommenttia:

  1. Awww, ihana tuo alin kuva <3 <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä, kuulostaa tutulle. Vauva-aika hurahtaa niiiiiin nopeasti ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tekee. Vaikka välillä tuntuu joku juttu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta niin äkkiä sitä muistaa, että eihän tämä ole kuin muisto vain ihan pian. Sama asia pätee valitettavasti niihin hyviinkin hetkiin.

      Poista
  3. Ollaanpas siellä söpönä! Tutulta kuulostaa tuo härdelli kahden pienen kanssa...meidän ensimmäisillä ikäeroa on alle kaksi vuotta, joten toinen oli juuri pahimmassa uhmassaan, kun toinen oli aivan , no, pieni. Itse asiassa tuo aika on kyllä ollut ylivoimaisesti raskainta aikaa tässä lapsellisesta elämässä. Ensimmäisen kanssa sai olla kaikessa rauhassa ja omaa aikaakin oli, kolmas meni sitten jo rutiinilla ja nauttien. Mutta vauva aika menee niin nopeaan ohi, että huonoina hetkinä kannattaa vaan ajatella, että pian tämä on enää muisto vain. Ja huushollin pitäminen kannattaa jättää suosiolla, nauttia vain niistä ihanista pienistä. Ihania päiviä teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan myös tuo uhma löi päälle oikein kunnolla muutaman viime viikon aikana. Sitä oikein hämmästyy, että mitäs nyt kun aiemmin ei juuri ollut minkäänlaisia uhmakohtauksia. Voin uskoa, että kolmannen kanssa sitä menee jo niin rutiinilla, että ei tälläisistä asioista tule stressattua. :) Huusholli on tosiaan saanut olla, olen miestä yrittänyt lohdutella kun hän on tuskaillut epäjärjestyksen kanssa, että hei, nyt meillä on tälläistä ja kohta taas sitten erilaista. Ei stressata pienistä siis! Ja kiitos! <3

      Poista
  4. Meillä reilu nelivuotias esikoinen on alkanut uhmailla nyt enemmän (vauva 5 kk). Ja se tosiaan näkyy kitinänä ja rutinan, välillä rasittaa kun tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Ihan kuin koittaisi tahallaan ärsyttää, ehkä huomion vuoksi.. :( Tämä on tullut nyt vasta, aiemmin mahdollinen mustasukkaisuus ei ilmennyt millään tavalla. Ehkä koska vauva ei ole olut erityisen vaativa, emmekä ainakaan kokeneet, että isosisko olisi jäänyt vähemmälle huomiolle. Mutta nyt kun vauva kääntyy ja maistelee soseita ja saa enemmän huomiota koko ajan, se on vaikuttanut isosiskoonkin. Mutta siis tosiaan, myös nuo käytännön hommat tulivat vähän yllätyksenä, mutta ne ovat pieniä sen neuvottomuuden kanssa, jota olen kohdannut esikoisen uhman kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kitinä ja rutina on kyllä niin tutun kuuloista. Kaikista asioista rutistaan enemmän tai vähemmän, mutta huomion takia minä sen uskon olevan. Ja todellakin, käytännön ongelmat tulivat ihan yllätyksenä, vaikka niihin etukäteen mielessään yritti valmistautuakin. Mutta, voin yhtyä ihan samaan, että enemmän sitä on neuvoton tuon huiman uhman äärellä. Helppoahan se ei tosiaan ole kun pienempi kuitenkin vaatii melkoisesti sitä huomiota vähän väkisinkin ja isompi joutuu montaa asiaa opettelemaan tekemään itsenäisesti.

      Poista
  5. Voi, mikä hymy! Ihana! :)

    Ja kyllä tosiaan kuulostaa tutulle... Meidän esikoinen oli vielä alle 2-vuotias, kun kaksostytöt saapuivat taloon maaliskuussa. Paljon haluaisi poika sylitellä vauvoja ja huomionhakuisuus on kyllä nostanut päätään, mutta on kyllä jo tässä vajaassa neljässä kuukaudessa rauhoittunut siitä alun härdellistä ja poikakin tottunut täysin siskoihinsa! Kyllä se siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla, että teillä on noin pian tasoittunut tuo huomionhakuisuus! sitä siis kovasti odotellessa. :) Kiitos paljon tsempeistä! <3

      Poista
  6. Ompas ilmeikäs neiti! Ihana. Pikkulapsi-aika on melko rankkaakin,mutta kyllä se hyvin menee kun siihen rutinoituu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Neiti on kyllä melkoinen pakkaus! :D Rutiiniahan tämä kaikki vaatii, jotta alkaa sujua mallikkaasti!

      Poista