Raskausaikaani

Masukuvia on toivottu useampaankin otteeseen, mutta ovat vaan aina jääneet ottamatta. Tänään kuitenkin passitin miehen kameran taakse ja napattiin edes muutama kuva muistoksi. Itse kun en oloani tunne ollenkaan luontevaksi kameran edessä, eikä minusta kyllä mitään muotibloggaria varmaan saisi vaikka miten yrittäisi. Ajattelin kirjoitella teille ja miksei samalla vähän itsellenikin muistoksi pientä yhteenvetoa tästä raskaudesta. 

Masunkasvatusprojekti on jo aika hyvällä mallilla ja laskettuun aikaan ei ole enää montaa viikkoa. Tuntuu, että tässä toisessa raskaudessa vatsa on kasvanut isommaksi ja erimuotoiseksi kuin ensimmäisessä tai ainakin vatsan kasvu alkoi melkein saman tien, kun olin raskaustestin tehnyt. Kai sen valmiiksi venyneen pötsin oli sitten helpompi venyä uudelleen. Vatsa on siis melko iso, mutta käyrillä mennään silti. Alkuraskaudessa mentiin aikalailla samalla kaavalla kuin ensimmäistä odottaessa. En siis juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista ja pytylle asti ei siis tarvinnut mennä kertaakaan, tosin sellaista etovaa oloa kesti sen ensimmäisen kolmanneksen, mutta itselläni siihen auttoi kun muisti napostella säännöllisesti jotakin. Oma herkkuni alkuraskaudessa oli mandariini ja niitä kuluikin melkoinen määrä. 

Puolivälissä raskautta kävin sokerirasitustestissä ja arvot näyttivät, että raskausdiabeteshän se minulla on. Sain siis tarkat ruokaohjeet ja jouduin mittailemaan sokeria alussa viikon verran neljästi päivässä. Ilmeisesti minun tapauksessani kyse oli kuitenkin melko harvinaisesta väärästä hälytyksestä ja nuo korkeammat arvot rasitustestissä luultavimmin johtuivat juuri silloin päällä ja pahimmillaan olleesta flunssasta, koska kotimittailussa arvot pysyivät jatkuvasti hyvinä. Edelleenkin satunnaisissa mittauksissa arvot ovat aivan normaalit. Eikä siis tuolle raskausdiabetekselle tarvinnut antaa enempää ajatusta. Tosin olen kyllä hieman enemmän nykyään tarkkaillut mitä suuhuni laitan. Itselleni tärkeää tuntuu olevan tuo säännöllinen ruokarytmi jossa ei ruokailulla tule pidempää taukoa kuin 3 tuntia, sillä näin olo pysyy hyvänä ja nälkä ei koskaan kasva liian suureksi. Kyllähän tuo testitulos minut melkolailla säikähdytti ja pelkäsin todella kovasti, että olen aiheuttanut vauvalle pysyvää haittaa omilla elämäntavoillani. 

Viimeisellä kolmanneksella olen ollut selvästi väsyneempi kuin aiemmin ja sainkin määräyksen lisäraudalle. Olo onkin melkoisen erilainen kuin esikoista odottaessa jolloin oloni vaan tuntui parantuvan loppua kohti. Nyt tuntuu, että ihan tavallinen ruokakauppakäynti on jo melkoinen suoritus ja isommat shoppailuturneet on kyllä saanut jättää mielestään. Pelkät kotityöt saavat olon heikoksi ja lepoa pitää ottaa useasti. Ei siis jaksa seisoa, kävellä eikä istua, mutta en silti valita. Onhan sisälläni jotain ainutlaatuista. 

Pienen pelonhäivähdyksen viime aikoihin on tuonut se seikka, että vauva tykkää majailla masussani selkä minun selkääni vasten ja hän on jo hyvin syvällä lantiossa. Toivon kovasti, että hän sieltä vielä kääntyisi otollisempaan synnytysasentoon. Lisäksi tässä asennossa vauvan jo melko kovat potkut osuvat suoraan palleaani ja se saa hengen välillä salpautumaan. Tilaahan masussa olisi vielä hyvin kääntyä, mutta pelottaa, että tämä asento on vauvalle se "paras", eikä siis suostu enää kääntymään.  

Tänään kävimme tutustumassa TAYSiin synnytyssairaalana. Vaikka olenkin 2011 käynyt samaisessa sairaalassa tyttömme synnyttämässä oli minulle melko sumuista nuo synnytyssalit ja samalla valaistui monta uuttakin, viimekerrasta muuttunutta asiaa. Hassua miten voin muistaa synnytyksen todella tarkasti, mutta kaikki se miten sinne saliin on päästy on ihan sumun peitossa. Harmi vain, että meitä oli niin mielettömän iso joukko tuolla tutustumisessa, joten emme päässeet itse saleihin tutustumaan. 

Näin toisella kertaa voin sanoa jo melkein odottavani innolla synnytystä. Ensimmäisellä kerralla kun ei tiedä yhtään mitä oikeasti on odotettavissa, mutta nyt osaan ja tiedän jo monta asiaa paljon paremmin. Meilläkään kun ei tuo ensimmäinen kerta mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, vaan jotain jäi hampaankoloon. Pienen varjon vaan nyt tähän on luonut tuo vauvan avosuinen tarjonta. Olen nimittäin kuullut oikeastaan vain huonoja kokemuksia tästä avosuisesta tarjonnasta synnytyksessä. Keskiviikkona meillä on kuitenkin neuvolalääkärin aika, joten toivottavasti saan peloilleni sieltä jotain helpotusta. Muita kohtalotovereita?