Valaisinihastus

Jokin aika sitten äitini kanssa Ikeareissulla molemmat ihastuivat samaan valaisimeen. Tämä oli melkoisen harvinaista, sillä yleensä äitini ja minun sisustusmaku ei kohtaa, ainakaan ihan näin nappiin. Molemmat kotiuttivat ihastuksen kotiinsa sillä reilusti alle kymmenen euron hinta oli niin edullinen, että eihän uutta ihastusta sopinut ainakaan sen vuoksi hylätä.

Ihan ensimmäiseksi kaavailin valaisinta makuuhuoneeseen, mutta toistaiseksi olen ihastellut sitä olohuoneen puolella. Kajuta-valaisin tuntuu aika hyvältä valinnalta lapsiperheeseen, sillä metallinen runko ei pientä kaatumista säikähdä ja muutenkin valaisin on aika tukevan oloinen. Lisäksi valo siivilöityy todella kauniisti rungon reikien lomista.

Käviköhän muuten kaikille näiden kuvien perusteella selväksi, että meillä asuu myös melkoinen linssilude ja armoton naapurikyylä. :D Koiran suurinta hupia tuntuu olevan vahtia isoista ikkunoista kävelytien liikennettä ja jokaisesta kulkijasta ilmoitetaan vähintään hiljaisesti muffahtelemalla. No hupinsa kullakin.

Ja oih, maanantaista on selvitty. Eilinen tuntui erittäin pitkältä päivältä. Meidän neidille on puhkeamassa viimeisiä poskihampaita ja yöt on olleet vähän hulinaa. Su yö menikin sitten siinä, että neiti könysi alkuyöstä meidän väliin, tai oikeammin ehkä minun päälleni nukkumaan. Voitte kuvitella, että minä en sen jälkeen nukkunut ja aamulla tuntui kuin olisin sumussa kävellyt. Näin pian se pikkuvauva-aika on unohtunut ja yksi huonosti nukuttu yö tuntuu olevan katastrofi. :D