Salaisuus

Täällä on tällä viikolla viileletty pitkät päivät poissa kotoa. Nyt kun se flunssa vihdoin alkaa hellittää, niin oli kiva päästä hieman pois neljän seinän sisältä. Eilen illalla kotiuduttuani laitoin herneet likoamaan ja tämän aamun keittelin ihan perinteistä hernekeittoa. Ai, että se oli muuten hyvää. Edullista, helppoa, herkullista ja täyttävää arkiruokaa. <3 Juuri sellaista mitä kaipaa reippaan ulkoilureissun jälkeen kun poskia hieman punottaa. 

Viimeaikoina blogissani on ehkä ollut pienoista väsähtämistä havaittavissa, mutta minulla on sille kyllä melkoisen hyvä syy. Voimat ja kirjoitusinnon ovat vieneet tuo pikkuinen sisälläni myllertävä ihmisen alku. <3 Melkoista alkuraskauden väsymystä on siis ollut havaittavissa täällä päässä blogia. Ja kun siihen mahdottomaan väsymykseen yhdistää 2-vuotiaan valtavan energiamäärän ja huomiontarpeen (+viime viikkoina vaivanneen flunssan) niin siksi ehkä blogini on ajoittain kärsinyt pienestä hiljaisuudesta ja kommenttien vastaus on toisinaan laahannut melkoisesti perässä. Jos kuitenkin unohdetaan väsymys ja ajoittaiset huonon olon tunteet, niin olen voinut erittäin hyvin ja olen niin onnellinen, että voisin rutistaa jokaista vastaantulevaa. Tottakai sisällä on kokoajan pieni huolenväre pikkuisesta, mutta eilisessä ultrassa kaikki näytti olevan oikein hyvin ja uskalsin siten kertoa asian teillekin.  

Melkoisen erilaista kuitenkin tämä toisen lapsen odotus verrattuna ensimmäiseen. Aikaa sille levolle ei löydykään samaan tapaan kuin aikaisemmalla kerralla. Raskausopasta en ole ehtinyt nyt edes avata, viime kerralla taisi se olla luettuna aivan hiirenkorville tähän mennessä. Mielenkiintoisin uusi "oire" on kuitenkin ollut se, että tällä kertaa raskautta ei pystykään piilottelemaan samaan tapaan kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Vatsa nimittäin on kasvanut jo aika hyviin mittoihin ja vanhat farkut on saanut hylätä jo viikkoja sitten. :D 

Mittamato hämmästyy:
-Täytyy olla jokin syy,
outoon, uuteen kukkulaan,
matkaan aina kasvavaan.
Neuvoisiko kukaan?
Mittausteni mukaan,
kierros viimeinen,
on jo metrin pituinen.

Mitä tuohon vastaan?
Lastaan ainoastaan,
äiti eräs odottaa.
Mittamies voi huoahtaa.”

Toukokuuta odotellessa! <3