Minun elämäni näemmä toistaa itseään vuosi vuodelta, sillä tasan vuosi sitten olen tehnyt postauksen, jossa kerroin saaneeni flunssan. Voitte arvata mihin heräsin tänä aamuna. :( Ihan armoton päänsärky, nenä tukossa, kurkku kipeä ja tuntuu kuin silmät yrittäisivät porautua syvemmälle päähän. Meillä on mies ja tyttö ollut flunssaisina jo pidempään, vähän vaihtelevasti. Eli välillä olo paranee ja taas sitten tulee huonommaksi. Kurjaa. Minä jo ajattelin pahemmalta säästyneeni, mutta ilmeisesti sitten en kuitenkaan. Viime vuonna kokeilin flunssan karkotukseen edellisessä postauksessa mainitsemaani rohtoa. Enpä oikein muista oliko siitä mitään apua, mutta niin pahaa se oli, etten aio sitä kyllä tänä vuonna testata. Hrr... Tänä vuonna taistellaan tälläisillä apureilla.
Eilisellä kauppareissulla tarjouksessa olleet mandariinit ovat aivan loistavia ja maistuvat vaikka olo ei olekaan se kaikista parhain. Ehkä niistä on myös jonkinlaista apua, ainakin c-vitamiinin muodossa. Tee kivasta kupista lämmittää mieltä ja voitelee kipeää kurkkua.
Ja jotta jotain mukavaakin, niin neiti oli vihdoin sen verran kunnossa, että pääsi aloittamaan uransa kerholaisena. Ette voi uskoa miten ylpeä olen pienestä tytöstäni, joka suoriutui ensimmäisestä kerhokerrastaan aivan mainiosti. Tyttö kun ei ole koskaan aiemmin ollut vieraiden aikuisten hoidettavana, niin olin varautunut melkoiseen itkukonserttoon, mutta mitä vielä. Pieni urhea tyttö jäi leikkimään lasten kanssa hymyssä suin. <3 Iso kivi putosi äidin sydämeltä, joka pelkäsi, että kuinkahan tässä kerhoilussa tulee käymään.
Parempaa tiistaita teille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti