Haluan välillä upottaa teidät mun haaveisiini. Minähän haaveilen edelleen ulkomailla asumisesta, vuodet Yhdysvalloissa eivät ainakaan vähentäneet minun kaipuutani ulkomaille. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta sisällä on sellainen palo, joka tahtoisi nähdä maailmaa ja pelkkä matkustelu ei tunnu sitä janoa sammuttavan. Uuden kotimaan sisäistäminen, kaiken uuden opetteleminen ja ihan uusi asuinympäristö vain kuulostaisi niin kivalta. Nyt kun tyttömmekin on vielä pikkuinen muuttaminen olisi melkolailla helpompaa, kuin sitten kun mukana muuttaisi jo koululaisia.
Tosin nämä elämän realiteetit huomioon ottaen, ulkomaille muutto ei varmaankaan tule kysymykseen ihan lähiaikoina, jos koskaan. Miehen työ pitää meidät aika tiukasti kotimaassa. Oman työni puolesta en ole niinkään varma, sillä alan vaihdos on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja entinen työ ei enää ihan hirvittävästi houkuttele, joten minä olen melko avoin uusille vaihtoehdoille.
Toimikoon tuo teksti alustuksena seuraaville kuville, sillä nyt nimittäin kävi niin, että ihastuin palavasti kuvissa esiintyvään aivan ihanan taloon. Talo sijaitsee Etelä-Ruotsissa, Malmöstä hieman etelään. Ja tällä hetkellä mielessäni Ruotsi tuntuisikin erittäin sopivalta maalta muuttohaaveisiin. Sopivan lähellä ja sopivan samanlaista, mutta kuitenkin riittävän erilaista. Varsinkin tuo Etelä-Ruotsi tuntuu paikkana todella kiehtovalta. Noh annetaan kuvien puhua puolestaan (niitä muuten on superpaljon) ja olisi kiva tietää löytyykö ruudun takaa toista yhtä hölmöä haaveilijaa? Tai kenties sellaista joka on jo tehnyt haaveestaan totta?
Huomasitteko muuten miten hyvällä maulla talo oli remontoitu. Vaikka kaikki näyttääkin uudelta ja osa hyvin modernilta, niin mielestäni vanhan talon henki on säilytetty erittäin onnistuneesti. Uudessa ja modernissa talossa asuvana välillä kyllä haikailen tuollaisen vanhanajan charmin perään, meille kun sitä ei juuri saa tuotua kuin kalusteissa.
Kuvat/images: Bolaget
Täällä ilmoittautuu toinen haaveilija! Haaveissa olisi asua vuosi jossain muualla, tällä hetkellä haaveilen kovasti Tanskasta. Omaa työtäni pystyn tekemään missä vaan (pitkäaikaisempi oleskelu jossain Pohjoismaassa olisi oikeastaan vain hyvä asia) ja mahdollisesti myös mieskin voisi tehdä töitään etänä. Koto-Suomessa meitä kuitenkin pidättelee ennen kaikkea liki 90-vuotias isoäitini ja myös tyttöjen (varsinkin 4-vuotiaan osalta, joka on melko herkkä muutoksille) sopeutuminen uuteen paikkaan ja vieraaseen kieleen mietityttää.
VastaaPoistaMutta ihanaa se olisi!
Tanska olisi varmasti myös uoea paikka. Kieli vaan nousisi itselle vähän kynnyskysymykseksi, sillä tanska ei taitu minun suussani, ruotsikin hieman kankeasti, mutta niin, että sillä saattaisi kuvitella pääsevänsä alkuun. :D Ihan uuden kielen opetteleminen toisi melko paljon haastetta mukaan muuttoon. Vaikka universaalilla englannilla varmasti pärjäisi hyvinkin pitkälle.
PoistaPerhehän tässä muuttoasiassa on kyllä se yksi isoimmista "mutista", sillä voin vain kuvitella ikävän määrää puolin ja toisin. Toisaalta, muistelen Usan vuosiani, että en taida olla milloinkaan jutellut niin paljon äitini kanssa kuin siellä asuessani. Skype oli tosi paljon käytössä. Vaikka eihän se silti ihan sama asia ole kuin nähdä perhettä. Toisaalta sitten taas saimme perhettämme pitkille visiiteille pariinkin otteeseen ja niitä reissuja muistellaan todella usein. :)
Ymmärrän niin hyvin tuntemuksesi. Täällä on viimeiset pari vuotta vähintäänkin puolitosissaan puhuttu miehen kanssa ihan samoista asioista. En minä Suomesta kokonaan haluaisi lähteä, mutta sellaisen vuoden tai parin keikka ulkomailla olisi varmasti mahtava kokemus ja antaisi vähän perspektiiviä elämään. Täällä ykköshaaveena on Jenkit, mutta myös Ruotsi houkuttelisi kovasti, juuri samasta syystä kuin sinuakin. Lisäksi pidän kovasti ruotsinkielestä, joten sitä olisi kiva päästä käyttämään. Saa nähdä toteutuuko tämä asuminen ulkomailla -haave koskaan. Toivottavasti.
VastaaPoistaTuo talo on muuten aivan ihana. Kyllä tuossa kelpaisi asustella. :)
Minäkin alunperin ajattelin, että en tahtoisi kokonaan Suomesta pois, mutta toisaalta sitten olisin kyllä niin mielelläni jäänyt vielä pidempään, kuin sen reilun puolitoista vuotta joka pois olimme. Toivottavasti te saatte tehtyä haaveistanne totta. Ulkomailla asuminen avaa silmiä ihan uudella tapaa. :)
PoistaKaunista! ♥
VastaaPoistaYmmärrän kyllä tuollaisen haaveilun, samat mietteet on itselläkin usein mielessä. Toisaalta myös täällä koto-Suomessa on niin paljon sellaista, mitä jäisin kaipaamaan, että haaveita toistaiseksi. :)
Kyllähän sitä perhettä kaipaa kovasti ulkomailla ollessa, mutta toisaalta nykypäivänä on hyvin helppoa olla mukana netin välityksellä siinä läheisten ja ystävien ihan tavallisessa arjessa, ainakin jos vertaa aikaan kymmeniä vuosia sitten.
PoistaToisaalta sitten esim. Ruotsista koto-Suomeen ei olisi kovasti matkaa ja viikonloppureissuja mummolaan voisi harrastaa silloin tällöin. :D
Haaveet eivät koskaan ole hölmöjä :) Onneksi!
VastaaPoistaIhastuin tuohon keittiöön ja portaikkoon <3
Niinhän se taitaa olla! <3
PoistaMinustakin keittiö ja portaikko olivat ihan mielettömön hurmaavat! :)
Haaveilla pitää ja kannattaa, joskus ne saattaa jopa toteutua! :) Minulla tuo haave ulkomaille muutosta on toteutunut muutama vuosi sitten ja olen kyllä nauttinut joka hetkestä. Nyt vain haaveilen kovasti siitä että pääsisimme asettumaan johonkin paikkaan, vaikka edes kahdeksi vuodeksi, jotta pääsisin oikeasti sisustamaan meille kotia näiden jatkuvien väliaikaisratkaisujen sijaan. Ajatuksia ja suunnitelmia on päässä miljoonia mutta tieto siitä että taas muutaman kuukauden päästä saattaa paikkakunta ja jopa maakin vaihtua jarruttelee toteuttamista! Blogistasi löytyi näin ensiselauksella paljon kuvia jotka kyllä vain vahvistivat tätä kotihaavettani, jään varmasti seurailemaan!
VastaaPoistaSyysterveisin Ranskasta,
Aino
Olipa kiva, että löysit blogiini! Tervetuloa! <3
PoistaOlet onnekas, kun olet päässyt toteuttamaan haavettasi! Miten olet onnistunut selättämään kielihaasteen? Joko ranska soljuu sinulta sujuvasti?
Ei oo hölmöjä haaveita ollenkaan, kuulostaa enemmän kuin tutuilta :) Puolitosissaan haaveillaan muutosta melkein päivittäin, ehkä jopa Australiaan asti johon ihastuttiin miehen kanssa ihan älyttömästi muutaman vuoden takaisella reissulla. Ollaan sellasilla aloilla töissä että varmaan duunia on mihin vaan meneekin, mutta on tuossa vielä sulateltavaa. Läheisiä ihmisiä on toki monta sielläkin, mutta ne kaikista läheisimmät täällä Suomessa. Ja sieltä ei ihan noin vain matkusteta käymään mummoloissa ym.
VastaaPoistaMutta kun lapioi peräkärryllisen lunta auton päältä tai syväjäätyy bussipysäkille niin sillon muutto houkuttelee enemmän kun koskaan.;) Joskus vielä lähdetään varmasti, minne ja millon ja miten pitkäks aikaa on toistaseks vielä aika auki.
Austraalia kuulostaa UPEALTA! Sinne minäkin joskus tahtoisin, edes vain käymään. :)
PoistaMinullakaan ei vähäisin syy Suomesta poishaikailuun ole pitkä ja synkkä talvi. Minulle riittäisi talvea mainiosti se kaksi viikkoa joulun aikaan ja sitten voisi olla jo taas loppukevät. ;) Kalifornian talvet olivat aikalailla täydellisiä, eli jos säiden puolesta valitsisin niin sinne mentäisiin taas. Tosin matka mummolaan on sieltä vähän turhan pitkä. :/
Tsemppiä teille haaveiden toteutumiselle! <3
Tämä talo aiheuttaa kyllä mullekin sydämentykytyksiä! Oih ja voih! <3 Ihana haave, ja kun oikein kovasti uskoo, ne todellakin tuppaavat toteutumaan! :)
VastaaPoistaTalo on kyllä aika mieletön! :) Olisihan se ihanaa kun pääsisi haaveistaan tekemään totta. :)
PoistaOlen nyt asunut kahdessa maassa ja eilen sain kuulla että muutamme rapakon toiselle puolelle Kaliforniaan, miehen työn perässä. Ymmärrän haaveiluja ulkomaille muutosta ja onhan se ihan mukavaa mutta erillaista mitä voisi siellä Koti-Suomessa luulla sen olevan. Kiva talo mutta minun mieleeni aivan liian suuri:D
VastaaPoistaOnhan se erilaista, mutta en ainakaan itse kokenut ulkomailla oloa millään tapaa huonoksi asiaksi. Toki kaikilla ei ehkä ole yhtä hyviä kokemuksia. Komennukselta jäi paljon hyviä muistoja ja ystäviä joiden kanssa ollaan edelleen tiiviisti yhteyksissä.
PoistaMinä voisin kyllä niin mielelläni lähteä Kaliforniaan, sillä ikävöin sinne melkein päivittäin. Olisi hauska tietää mihin päin Kaliforniaa olette matkaamassa? Me asuimme aikoinamme Silicon Valleyssä.
Niin, ja odotas vaan kun pääsette Kalifornialaisen asumisen makuun nii tuo talo ei vaikuta laisinkaan liian suurelta. ;D
Haaveile ihmeessä! Olen itse asunut toistakymmentä vuotta pois Suomesta ja olemme varmaan suunnilleen saman ikäisiä. Tiedän tuon kaipuun ja haaveilun. Mutta loppujen lopuksi jokainen ulkomaakin muuttuu kotimaaksi kun siellä tarpeeksi kauan asuu. Arki iskee päälle kaikkialla. Itse arvostan ulkomailla asumisessa eniten sitä miten maailmankatsomus avartuu. Tutustuu niin moniin eri kulttuureihin ja oppii näkemään jokaisessa maassa sen hyvät ja huonot puolet, sen sijaan että ihannoisi vain jotain maata. Sen myötä tajuaa myös sen että ruoho ei pakosti ole vihreämpää missään: kaikki riippuu siitä millaisen elämän itselleen rakentaa, missä sitten onkin. Kuten varmasti tiedätkin :) Se on kyllä totta että mummola ei ole sitten enää ajomatkan päässä. Ulkosuomalaisena saatat myös kokea ettet ole enää osa mitään maata, koska vuosien saatossa erkaannut tietyistä suomalaisista tavoista mutta samalla et myöskään omi täysin uuden kotimaasi tapoja kenties koskaan. Itse olen kuitenkin kokenut tämän vain rikkaudeksi. Aivan ihania nuo talon kuvat, kelpaisi tosiaankin!
VastaaPoistaKiva kuulla kokemuksistasi. :) Se on aivan totta, että arki astuu vastaan vaikka sitä asuisi paratiisisaarella. Elämä ulkomailla ulkomaalaisena ei ole aina helppoa. Toki asuinpaikkakin vaikuttaa melko paljon, pienempiin paikkoihin joissa ei paljon ole muita ulkomaalaisia on varmasti aika paljon hankalampi sopeutua kuin kansalaisuuksien sulatusuuneihin.
PoistaOli mielenkiintoista huomata miten nopeasti uudet tavat tuli sisäistettyä ja alkuun takaisin Suomeen paluu tuntuikin jotenkin tosi kömpelöltä ja ihmiset ihan hirvittävän töykeiltä tai moukkamaisilta. Mutta, kaikkeen on jälleen tottunut. ;D
Hih! Hauska kuulla. Olen itsekin usein miettinyt että osaisinko enää asettua Suomeen jossa ihmiset tuntuvat niin hirveän etäisiltä, ja etenkin että miten irlantilainen eloisa mieheni tähän sopeutuisi. Kauanko teillä meni totutteluun ennenkuin tunsitte olevanne taas kotona?
PoistaEn ymmärtänytkään että olette jo asunut ulkomailla, no sittenhän kaipuu on varmaan kahta kauhiampi!