maanantai 2. syyskuuta 2013

Kuin yö ja päivä

Meillä syttyi vasta eilen illalla syksyn ensimmäiset kynttilät, syksyn ensimmäisen päivän kunniaksi. Halusin vielä pitää kesästä mahdollisimman pitkään kiinni, vaikka syksykin on minusta kaunista aikaa. Syksyssä on kuitenkin sitä jonkinlaista haikeutta ja luopumisen tuskaa. Rakastan syksyisen kuulaita päiviä, sienimetsässä samoilua ja kirpeitä aamuja, mutta se mitä syksyn jälkeen seuraa ei innostaisi ollenkaan. Minä kun en ole laisinkaan talvi-ihmisiä, en vaikka olen yrittänyt. Jouluun asti ehkä talvea kestäisin, ihan vain vaikka sen joulunodotuksen turvin, mutta se pitkä sydäntalvi on puuduttavaa. Miksi ihmeessä sitä nyt jo miettiikin sitä synkkyyttä, eikä vain nauti siitä mitä nyt on tarjolla. Kummallinen on ihmisen mieli.

Mutta palataan niihin kynttilöihin. Kuvasin saman paikan myös päivänvalossa ja fiilis on kyllä melkoisen erilainen. Kynttilänvaloa on kyllä melko mahdoton tallentaa kameraan niinkuin se on, sama fiilis ei välity kuvista koskaan. 






Mukavaa alkanutta viikkoa ja rattoisaa syksyä!

4 kommenttia:

  1. Mäkin yks ilta annoin sen verran syksylle periksi et sytytin ekat kynttilät kun menin katteleen telkkaria. Olinpahan sitten nukahtanut siihen viereen ja aamuyöstä herätessäni oli kynttilät sammuneet. Minä joka oon muutenkin niin skitso tulen kanssa! Pumppu hakkas tuhatta ja sataa ja mielikuvitus kanssa et mitä ois voinu tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamalaa! Minäkin oon melkoisen varovainen aina tulen kanssa. Kynttilöiden polttelu on tässä taloudessa muutenkin vähentynyt melkoisesti sitten tuon neidin syntymän. Onneksi ei sinulle käynyt mitenkään! <3

      Poista
  2. Mä ajattelen talvesta just niin kuin sä! Syksy on ihan ok, hieman vaihtelua helteisiin ja hikisiin päiviin. Sitten on ihan ok, kun alkaa talvi, mutta mun mielestä kun vuosi vaihtuu saisi alkaa kevät. Viime talvi oli pitkittyneen kevään odotuksen takia niin pitkä, että se sai päälle ahdistuksen, joka ei vieläkään ole helpottanut. Krääh :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että meitä on muitakin samoilla ajatuksilla varustettuja. Mun tuttavapiirissä vaan tuntuu olevan liian monta talvi-intoilijaa. :D

      Yhdyn ihan täysillä tuohon keväänodotusahdistukseen! Inhottaa koko ajatuskin, että taas kohta sitä tarvotaan lumihangessa puolisääreen ja koko ajan on kylmä tai sitten vaatetta on ihan liikaa päällä ja on hiki, kun siellä hangessa tarpoo. Huh. :D

      Poista