torstai 10. huhtikuuta 2014

Raskausaikaani

Masukuvia on toivottu useampaankin otteeseen, mutta ovat vaan aina jääneet ottamatta. Tänään kuitenkin passitin miehen kameran taakse ja napattiin edes muutama kuva muistoksi. Itse kun en oloani tunne ollenkaan luontevaksi kameran edessä, eikä minusta kyllä mitään muotibloggaria varmaan saisi vaikka miten yrittäisi. Ajattelin kirjoitella teille ja miksei samalla vähän itsellenikin muistoksi pientä yhteenvetoa tästä raskaudesta. 

Masunkasvatusprojekti on jo aika hyvällä mallilla ja laskettuun aikaan ei ole enää montaa viikkoa. Tuntuu, että tässä toisessa raskaudessa vatsa on kasvanut isommaksi ja erimuotoiseksi kuin ensimmäisessä tai ainakin vatsan kasvu alkoi melkein saman tien, kun olin raskaustestin tehnyt. Kai sen valmiiksi venyneen pötsin oli sitten helpompi venyä uudelleen. Vatsa on siis melko iso, mutta käyrillä mennään silti. Alkuraskaudessa mentiin aikalailla samalla kaavalla kuin ensimmäistä odottaessa. En siis juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista ja pytylle asti ei siis tarvinnut mennä kertaakaan, tosin sellaista etovaa oloa kesti sen ensimmäisen kolmanneksen, mutta itselläni siihen auttoi kun muisti napostella säännöllisesti jotakin. Oma herkkuni alkuraskaudessa oli mandariini ja niitä kuluikin melkoinen määrä. 

Puolivälissä raskautta kävin sokerirasitustestissä ja arvot näyttivät, että raskausdiabeteshän se minulla on. Sain siis tarkat ruokaohjeet ja jouduin mittailemaan sokeria alussa viikon verran neljästi päivässä. Ilmeisesti minun tapauksessani kyse oli kuitenkin melko harvinaisesta väärästä hälytyksestä ja nuo korkeammat arvot rasitustestissä luultavimmin johtuivat juuri silloin päällä ja pahimmillaan olleesta flunssasta, koska kotimittailussa arvot pysyivät jatkuvasti hyvinä. Edelleenkin satunnaisissa mittauksissa arvot ovat aivan normaalit. Eikä siis tuolle raskausdiabetekselle tarvinnut antaa enempää ajatusta. Tosin olen kyllä hieman enemmän nykyään tarkkaillut mitä suuhuni laitan. Itselleni tärkeää tuntuu olevan tuo säännöllinen ruokarytmi jossa ei ruokailulla tule pidempää taukoa kuin 3 tuntia, sillä näin olo pysyy hyvänä ja nälkä ei koskaan kasva liian suureksi. Kyllähän tuo testitulos minut melkolailla säikähdytti ja pelkäsin todella kovasti, että olen aiheuttanut vauvalle pysyvää haittaa omilla elämäntavoillani. 

Viimeisellä kolmanneksella olen ollut selvästi väsyneempi kuin aiemmin ja sainkin määräyksen lisäraudalle. Olo onkin melkoisen erilainen kuin esikoista odottaessa jolloin oloni vaan tuntui parantuvan loppua kohti. Nyt tuntuu, että ihan tavallinen ruokakauppakäynti on jo melkoinen suoritus ja isommat shoppailuturneet on kyllä saanut jättää mielestään. Pelkät kotityöt saavat olon heikoksi ja lepoa pitää ottaa useasti. Ei siis jaksa seisoa, kävellä eikä istua, mutta en silti valita. Onhan sisälläni jotain ainutlaatuista. 

Pienen pelonhäivähdyksen viime aikoihin on tuonut se seikka, että vauva tykkää majailla masussani selkä minun selkääni vasten ja hän on jo hyvin syvällä lantiossa. Toivon kovasti, että hän sieltä vielä kääntyisi otollisempaan synnytysasentoon. Lisäksi tässä asennossa vauvan jo melko kovat potkut osuvat suoraan palleaani ja se saa hengen välillä salpautumaan. Tilaahan masussa olisi vielä hyvin kääntyä, mutta pelottaa, että tämä asento on vauvalle se "paras", eikä siis suostu enää kääntymään.  



Tänään kävimme tutustumassa TAYSiin synnytyssairaalana. Vaikka olenkin 2011 käynyt samaisessa sairaalassa tyttömme synnyttämässä oli minulle melko sumuista nuo synnytyssalit ja samalla valaistui monta uuttakin, viimekerrasta muuttunutta asiaa. Hassua miten voin muistaa synnytyksen todella tarkasti, mutta kaikki se miten sinne saliin on päästy on ihan sumun peitossa. Harmi vain, että meitä oli niin mielettömän iso joukko tuolla tutustumisessa, joten emme päässeet itse saleihin tutustumaan. 

Näin toisella kertaa voin sanoa jo melkein odottavani innolla synnytystä. Ensimmäisellä kerralla kun ei tiedä yhtään mitä oikeasti on odotettavissa, mutta nyt osaan ja tiedän jo monta asiaa paljon paremmin. Meilläkään kun ei tuo ensimmäinen kerta mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, vaan jotain jäi hampaankoloon. Pienen varjon vaan nyt tähän on luonut tuo vauvan avosuinen tarjonta. Olen nimittäin kuullut oikeastaan vain huonoja kokemuksia tästä avosuisesta tarjonnasta synnytyksessä. Keskiviikkona meillä on kuitenkin neuvolalääkärin aika, joten toivottavasti saan peloilleni sieltä jotain helpotusta. Muita kohtalotovereita?

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä loppuraskauteen ! :) Meillä oli vavi avosuisessa tarjonnassa, mutta sen lisäksi tuli monta muutakin ongelmaa joten lopulta päädyttiin kiirelliseen sektioon, mutta muuten avotarjonta ei olisi ollut ongelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Tuo melko iso mahdollisuus sektioon päätymisessä avosuisessa tarjonnassa hieman pelottaakin, tai sitten se, että repeämisen mahdollisuudet ovat niin paljon isommat. Mutta, aika näyttää mitä tulee tapahtumaan ja turhahan tätä on etukäteen kovasti vatvoa, omat vaikuttamisen mahdollisuudet kun ovat niin pieniä.

      Poista
  2. Ihana masu, tsemppiä loppurutistukseen! :) Täällä odotellaan esikoista viikolla 39+4. Oma alkuraskauteni sujui aivan loistavasti ja tunsin olevani elämäni kunnossa 27 viikolle saakka, kunnes lääkäri totesi paikkojen aukeilleen ja valtaisien kipujen takia olin tuolla samaisella viikolla osastollakin lepäilemässä muutaman päivän. Siitä lähtien pelon sekaisin tuntein elettiin päivä kerrallaan ja toivottiin ettei pikkuinen syntyisi pienenä keskosena. Olen ollut oikeastaan tuon jälkeen sairaslomalla kokoajan runsaiden supisteluiden takia, ja täytyy todeta että ihan uskomattoman nopeasti on aika hujahtanut. Tällähetkellä alan olla jo hieman tuskastunut olooni, maha tuntuu kovin valtaisalta ja niinkin arkiset asiat kuin sukkien/housujen laittaminen alkavat olla päivän suurimpia haasteita, autolla ajaminen, kaupassa käyminen, levottomat yöt (niiden ohella ihan jäätävät liitoskivut + pissalla ravaamiset) ovat yhtä tuskaa. Toki tuota levottomuutta varmasti aiheuttaa pienoinen jännitys tulevasta valtaisasta koitoksesta. Meillä pikkuinen ollut raivotarjonnassa jo tuolta 27 viikolta saakka ja lääkäri epäili että pitäisi olla melko sirokokoinen ja mahtua normaalisti alateitse syntymään. Pian saisi jo pikkuinen syntyäkkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo! <3 Isot tsempit myös sinulle loppurutistukseen, enää ihan pikkuinen hetki ja ihana tuhiseva käärö on sylissäsi! :)

      Sinulla onkin ollut vähän raskaampi ensiodotus. Itselläni oli niin helppo ensiraskaus, että mielläni olisin kyllä vaihtanut tähän nykyiseen. Varsinkin kun nyt huollettavana on vielä tuo melkoisen vilkas 2,5 v jolla juuri nyt on vielä aikamoinen uhmavaihe meneillään. Onneksi on kuitenkin tuo ymmärtävä ja auttavainen mies.

      Itsellänikin alkaa olo olla aika tukala ja yöt ovat olleet jo hetkenaikaa yhtä pyörimistä. Ja tosiaankin samaistun siihen, että esim, sukkien laitto on yhtä tuskaa, puhumattakaan kengistä. ;) saati sitten lelujen keräily lattioilta. Noh, eiköhän se tästä kun pienen hetken vielä jaksaa.

      Mukavia viimeisiä isomasuisia päiviä, muista nauttia masustakin, sillä sitäkin saattaa tulla ikävä. ;)

      Poista
  3. Oih,kaunis massu! Tuli vähän sellainen haikea olo kuulumisiasi lukiessa, meillä nuorimmainen täytti tänään juuri puoli vuotta, ja hän on nyt erittäin suurella todennäköisyydellä viimeinen vauvamme. Toisaalta ekaa kertaa olen itsekin siinä mielentilassa, että en enää haikaile mahan perään, edellisten jälkeen sitä on saattanut tulla jopa vähän ikävä, kaikista vaivoista huolimatta. Kyllä mä luulen että kuusi kertaa kuitenkin riitti minulle :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lyde! <3 Minä ainakin tunnistan tuon masuikävän, sillä tuntui, että kärsin siitä tosi pitkään tytön syntymän jälkeen. Mutta, ymmärrän, että nyt on jo ihanaa kun pystyt olemaan kaipaamatta sitä vauvamasua. Mutta, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. ;)

      Poista
  4. Kovasti tsemppiä loppukoitokseen!<3 :) Täällä mennään varmaan melkein samoilla viikoilla. :) odottelen siis kolmatta murua, laskettu aika äitienpäivänä eli 11.5 eli tasan kuukausi jäljellä tai Sitte enempi tai vähempi. Kaksi edellistä on mennyt yli. Täällä on syntynyt esikoinen avosuutarjinnassa ja oli vielä käsiposkella, siinä ponnistin pihalle 40min just ku lääkäri tuli inukupin kans Nii ponnistin neitin pihalle, onneksi ei tarvittu imukuppia. :) Mutta oli kova työ saaha pihalle,kun synnytys oli jo muutenkin kestänyt yli 19 tuntia. Toinen puolestaan syntyi vauhilla. Sairaalaan kun mentiin oli 9senttiä auki ja vauva syntyi 9min siitä kun oli sairaalan tultu, vaati 2minuutin ponnistuksen tai oikeastaan pidätyksen,kun ei saanut ponnistaa,ettei kovin repeäisi. Nyt sitten jännään tämän kolmannen kohalla kuinka vauhilla tämä tulee. :D auki on oltu jossain määrin jo viikolta 23 ja levossa 1,5kk, ja vauva jo kiinnittynt pari viikkoa sitten ja on tosi alhaalla, mutta silti uskon,että yli menee. Ens viikolla synnytystapaarvio Nii sapa jännätä,mitä siellä sanotaan. Mutta kovasti tsemppiä sinne loppuraskauteen ja synnytykseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat tsemppaukset sinullekin! <3 meillä vain ihan muutama päivä eroa lasketussa ajassa. Saa nähdä saadaanko parhaat äitienpäivälahjat tänä vuonna. :)

      Kiva kuulla suhteellisen myönteinen kokemus tuosta avosuutarjonnasta. Itse kun olen kuullut paljon juttua pahoista repeämistä ja hätäsektioista.

      Onko teillä ollut tuo keskiraskauden lääkärintarkastus? Meillä kun ei sitä ole ollut ja tuntuu, että ei siis oikein tietoa mikä tilanne on alakerrassa. Vauva meilläkin myös tosi alhaalla ja nivusissa melkoista painontunnetta. Jotenkin siis sellainen tunne, että tulisi aikaisemmin kuin laskettu aika, mutta eipä ole varmaa että ei menisi paria viikkoa ylitse.


      Poista
  5. Tsemppiä loppumetreille! Täällä odotellaan kaksosia ja vaikka aiemmin en raskaana ole ollutkaan niin maha on nyt samaa luokkaa kuin sinulla vaikka vasta 22 viikolla mennään eli katsellaan millainen se on sitten loppuvaiheessa :P Täytyy silti toivoa hyviä viikkoja eikä liian aikaisin maailmaan putkahtavia pikkuisia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti kaksosvatsa kulkee ihan omilla käyrillään. :) Itselläni ei ole ollut paljon vertailukohtaa, kun ei kenelläkään tuttavalla ole ollut kaksosia.

      Paljon tsemppiä sinulle toiseen puoliskoon! <3

      Poista
  6. Meidän kakkonen syntyi myös hyvin ripesti ja vasta syntyessä todettiin, että naama edellä tuli. Ei eronnut meillä mitenkään normiasennosta. Toka synnytys oli mulla paljon helpompi ja huomattavasti paljon nopeampi kuin eka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon myös, että meillä tämä kakkonen syntyisi ilman repeämiä ja ihan normaalina alatiesynnytyksenä mahdollisesta virheasennosta välittämättä.

      Meillä ensimmäinen synnytys oli myös melko nopea sitten kun vauhtiin päästiin. Eli odotuksissa on, että toisessakaan ei menisi ihan hirmuisen pitkään.

      Oli rohkaisevaa kuulla, että teillä myös hyvä kokemus tuosta avosuutarjonnasta. :)

      Poista