keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Hetkiä

Tänään aamupäivällä yritin ottaa valokuvia pikku-A:sta. Noh, ihan mielenkiintoisia hetkiä siinä koettiin ja koska malli näytti olevan tänään huonosti yhteistyökykyinen (lue: ei pysynyt paikallaan sekuntia pidempään) niin ajattelin, että eipä tainnut otoksista tulla mitään julkaisukelpoista. Olin väärässä, sillä joukkoon mahtui mielestäni aika kivoja toimintakuvia ja pari ihan selvää poseeraustakin. :D

Seuraavien kuvien tapahtumat osuivat noin viiden minuutin aikahaitariin, eli ei voi kun ihmetellä noiden pienten energian määrää. Jos tuon suhteuttaisi minun kokooni niin yhtämoisella paikasta toiseen juoksemisella ja kiipeilemisellä ja muulla riekkumisella energiankulutus olisi niin kova, että mentäisiin miinuksilla...














On se rakas! <3 Kunpa aika pysähtyisi tai ainakin hidastaisi kulkuaan juuri nyt, kun lapsi on vielä pieni.


12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis! <3 Onhan se soma tyttönen kieltämättä ja kasvaa, sekä kehittyy niin hurjaa vauhtia, että ei tahdo perässä millään ehtiä.

      Poista
  2. Hih, niin tutulta kuulostaa!:)
    Meillä on tuollaiset vastaavat puiset lastenvaunut, mutta vaaleansinisenä:)
    Ihania kuvia ja on kiva, kun saa muistoja talteen, aika menee hirveetä vauhtia, nyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen saanut no vaunut isältäni joululahjaksi saman ikäisenä kuin tyttömme on nyt, isäni on ne itse tehdyt ja niillä on siis hirveästi tunnearvoa. Toivon vain, että selviävät ehjinä neitimme leikeistä ja hän saisi ne antaa lapselleen sitten joskus. Aika näyttää. :)

      Itsekin yritän heilua tuon kameran kanssa, jotta saisin edes jotain talteen.

      Poista
  3. Ihania kuvia! Ja niin totta tuo ajan kuluminen. Koen noita samoja hetkiä juuri kuopuksen kanssa ja tuntuu, että esikoisen taaperoajan on jo tyystin unohtanut, vaikka niin silloin vakuutti muistavansa. Muistoja on siis hyvä kerätä talteen kaikissa mahdollisissa muodoissa:-)

    Raikkaan väriset farkut teidän neidillä!:-) Mistä olet ne hankkinut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se valitettavasti on, että asioita unohtaa vaikka vannoo muistavansa ja ajattelee, että miten voisin tätä ikinä unohtaa. Onneksi on kuvia ja videoita jotta voi palata niihin hetkiin uudelleen ja ehkä sieltä muistoista löytyy sellaista minkä luuli jo unohtaneensa.

      Nuo farkut eivät itseasiassa ole ollenkaan farkut vaan sellaista oikein paksua vähän kuin samettipintaista trikoota. Muistaakseni olen ostanut ne viime kesänä Lindexiltä, neidillä oli toisetkin kirkkaan pinkit, mutta ne jäivät jo pieniksi. Harmittaa, ettei tullut hamstrattua vielä isompia kokoja, sillä nuo ovat niin kivat ja varmasti mukavat päälläkin kun eivät kiristä.

      Poista
  4. Silmääni osuivat nuo nuken vaunut, ihanat! Ja niin totta, tääläkin toivotaan välillä ajan pysähtyvän, niin nopeasti lapset kasvaa. Vaikka tänään taisin viimeksi ajatella "kunhan saan noi kaksoset ehjin nahoin kahden vuoden ikään", sen verran inhottava kiipeily-vaihe menossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nuo vaunut ovat tosiaan minun vanhani ja isäni on ne minulle tehnyt joululahjaksi saman ikäisenä kun tyttömme on nyt. Yllättävän hyvinä ovat säilyneet minunja pikkusiskojeni leikeissä, joten toivon, että tyttömme olisi yhtä helläkätinen niitä kohtaan.

      Voin vain kuvitella millaista elämä on kahden vilkkaan kaksostaaperon kanssa, kun itsellänikin välillä yhden kanssa on ehtimistä joka paikkaan. Joten superrespect! :D <3

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Onhan tuo pienoinen kyllä aika suloinen, meillä juuri parhallaan menossa unikoulu neidille ja sydäntä raastaa, kun toinen huutelee sängystään, että: iskää, äitii. Huoh.

      Poista