Taas kerran inspiraatiota etsiessäni internetin syövereistä ajauduin ruotsalaisille asunnonvälityssivustoille. Ne jaksavat aina kiinnostaa, kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa mielenkiinnon kohteena on hyvinkin maskuliinisesti sisustettu asunto ja erityisesti tuo olohuoneen liukuovellinen valkoinen taso. Tietääkö joku mistä voisi löytää samanlaisen?
Asunto sinällänsä on omaan makuuni hieman liian pelkistetty ja tosiaan ehkä turhan maskuliininen, mutta silti mielenkiintoinen. Asunnossa on mukavia yksityiskohtia, jotka mielelläni näkisin omassa kodissanikin, kuten tuo olohuoneen valkoinen taso, tason päällä oleva taulu, rennosti seinää nojaavat kirjapinot ja nojatuolin graafinen verhoilu.
Tänään on ollut hyvä päivä. Riittävästi ulkoilua ja hyvää, ravitsevaa ruokaa (pienemmälle perunaa ja lohta, äidille lohta ja munakoisoa). Omat posket kuumottavat auringossa seisoskelusta ja mieli on korkealla. Pikku-A:lla on taas tänään muskari. Yleensä se on meillä ollut isä-tytär-juttu, mutta viime viikolla äiti pääsi isän tilalle. Voi miten hauskaa oli nähdä pieniä soittamisesta ja laulamisesta innostuneita naperoita. Kunpa vaan muistaisi niitä lauluja laulaa enemmän kotonakin. Tuntuu vaan, että ne tututkin lastenlaulut ovat painuneet unholaan ja kaipaavat pientä virkistystä. Onneksi meillä on joululahjaksi saatu Suomen lasten laulukirja, josta voi niitä mieleen palauttaa (kun vaan muistaisi kaivaa sen esiin). Laulamisesta minäkin pidän. Tällä hetkellä muistan kuitenkin vain Täti Moonikan, Piippolan Vaarin, Ihahaan ja Kas metsämökin ikkunast. Petrattavaa olisi siis. Laulatteko te lapsillenne?
Jaahas, se oli sellaista tajunnanvirtaa tänään sisustusosion jatkoksi. :D Mukavaa päivää teille kaikille!
Kuvat: Fantastik Frank
Kuvat: Fantastik Frank
Ah, tuo parveke on kyllä ihanuutta! Voi vaan kuvitella, kuinka hienot näkymät sieltä aukeaa kaupungin ylle <3
VastaaPoistaNo niinpä. Tässä asunnossa oli muuten erityisenä luksuksena kaksi parveketta. Aika huimaa sanoisin! :)
PoistaMinä olen aina ollut huono laulamaan, eikä sitä
VastaaPoistalaulunääntäkään ole, mutta kyllä silti olen lasten
kanssa hoilotellut : )
Mutta ihan sama juttu tuon muistamisen kanssa -
lastenlaulukirja on meilläkin ollut kovassa
käytössä ja loppuja olen sitten etsinyt netistä.
Sininen uni on meillä ollut iltalaulujen suosikki,
ja kaunis se on minustakin. Mutta eipä tahtoneet
sanat jäädä millään äidin mieleen : )
Minä taas olen aina ollut sellainen lauleskelija ja nuorempana lauloin kuorossakin, mutta vanhemmiten ei ole tullut laulua harrasteltua kuin omaksi ilokseen. Vaikka olen kuullut sanottavan, että lapsen mielestä se oman äidin ääni on aina kaunein maailmassa, joten äänestä viis, kunhan vaan laulaa. :)
PoistaApuja on täälläkin sanoissa kyllä tarvittu, ehkä ne vielä jossain vaiheessa jäävät mieleenkin. Ärsyttää vaan aina laulaa "puuta heinää" väliin kun oikeat sanat puuttuu. :D Sininen uni on kaunis laulu. Muistan vaan, että pienenä minua aina itketti kun kuulin sen, siinä oli jotenkin niin surumielinen melodia. Meillä iltanukutus on ollut iskän puuhaa, joten silloin ei varmaan lauleskella, luetaan vaan satuja. :D